Kesäpäivä Oulankajoen hiekkarannoilla Kuusamossa

Täydellinen kesäinen hetki upealla, autiolla hiekkarannalla sai alkunsa, kun parkkeerasimme Corollan syrjäiselle metsätielle Kuusamossa.

Metsätiellä kohtasimme vain yksinäisen poron, emme ketään muita tasalämpöisiä.

Liikasenvaarantieltä olimme kääntyneet oikealle Jäkälämutkantielle, ja sieltä edelleen jatkoimme uudesta tiehaarasta oikealle, kohti Nurmisaarenniemeä. Periltä löysimme silmukkaparkin ja opastetaulun – ja liudan hyttysiä. Hyttyslakit olivat siis paikallaan.

Metsään lähti polku. Oli hiljaista, ei kuulunut kosken kohinaa eikä veden solinaa, saati minkäänlaisia ihmismaailman ääniä.

Polulla sai harrastaa puunrunkokiipeilyä.

Polulla sai harrastaa puunrunkokiipeilyä.

Astelimme polulle halki korkean metsikön ja läpi kukkivien puolukkamättäiden. Löysin metsästä myös etelän lempikukkiani vanamoita, joita en Lappiin muutettuani olekaan nähnyt koko vuotena.

Vanamoista, kuten ympäröivästä metsästä muutenkin, tulivat mieleen lapsuuden kotiseutuni metsät Salossa. Puita oli kaatunut polun yli ristiin rastiin ja niiden ylittämisessä ja alittamisessa oli mukavaa vaihtelua tavalliseen talsimiseen.

Kaunis ja hentoinen vanamo on kaikessa heiveröisyydessään ihana metsäkukka.

Kaunis ja hentoinen vanamo on kaikessa heiveröisyydessään ihana metsäkukka.

Kesäpäivä helli meitä ja oli ihana tuntea Oulankajoen läheisyys, vaikka jokea ei vielä näkynyt. Olimme lähellä paikkaa, jossa Oulankajoki meanderoi eli mutkittelee erityisen kippuraisena.

Meanderointi eli veden kulutuksen synnyttämä joen mutkittelu on merkki siitä, että joki on todella vanha. Pohjan epätasaisuudet ohjaavat vettä joen penkoille. Niinpä joen reunamat kuluvat paikoittain siten, että alkujaan virtaviivaisempi uoma kuluu epätasaisesti ja alkaa pikkuhiljaa mutkitella.

Mitä kiemuraisemmaksi joki on ajan myötä muotoutunut, sitä vanhempi se on. Meanderointia tapahtuu tasaisessa maastossa, jos maaperä on helposti kuluvaa.

Juuri sellaisella paikalla me nyt olimme, aivan kuin suoraan maantiedon oppikirjasta.

Joki loisti taivastakin sinisempänä.

Joki loisti taivastakin sinisempänä.

Jo pienen ajan kuluttua metsä aukeni ja Oulankajoki siinsi edessämme sinisenä kuin virtaava jalokivi.

Laskeuduimme törmää alas rantaan, jossa meitä odottivat hieno rantahiekka ja ajan saatossa pyöreiksi hioutuneet kivet. Vilvoittelin käsiäni joessa ja tutkimme rantaviivaa hetken aikaa hiljaa ihaillen.

Lopulta nousimme törmältä takaisin ylös ja jatkoimme metsän läpi vielä muutaman askeleen kohti niemen kärkeä. Laukku putosi kädestäni ihastuksesta maahan, kun saavuimme aivan mielettömälle hiekkarannalle.

Mehuhetki Oulankajoen hiekkarannalla.

Mehuhetki Oulankajoen hiekkarannalla.

Tulentekopaikka ja puuvaja odottivat meitä, ihmisiä ei ollut mailla halmeilla. Hienoa hiekkaa oli loputtomasti joen pyöreäksi muovaamalla niemenkärjellä.

Hiekkaa oli myös vastarannalla, jonka metsän siimeksessä erottui Karhunkierroksen varrella oleva mökki. Mökin vierestä vastaranta nousi komean korkeaksi hiekkatörmäksi, jonka rinteessä muutamat puut ja pensaat yrittivät sinnitellä valumatta jokeen.

Nakkasin oitis kengät pois ja käärin lahkeet kahlatakseni hetken rantavedessä. Hyttysten tehokas armeija ahdisteli meitä, mutta yritimme olla välittämättä siitä tulentekopaikalla istuskellessamme.

Päivä oli kuuma eikä meidän tehnyt mieli virittää tulta. Nautimme vain rauhasta ja maisemista.

Näin upea ranta ilman ketään muita ihmisiä kuumana kesäpäivänä on suorastaan luksusta. Melkein harmitti, etten ole auringonpalvoja.

Näin upea ranta ilman ketään muita ihmisiä kuumana kesäpäivänä on suorastaan luksusta. Melkein harmitti, etten ole auringonpalvoja.

Ohi virtaava ylväs Oulankajoki oli rauhoittavaa seuraa. Vanha joki oli tyyni ja hiljainen, se ei pitänyt itsestään turhaa melua. Virtasi vain hiljalleen eteenpäin, sinisenä, rikkomatta luonnon hiljaisuutta.

Sallasta alkanut joki virtaa lopulta aina Venäjän puolelle saakka.

Tulistelupaikalle on meidän käyttämältämme parkkipaikalta mukavan lyhyt, reilun 15 minuutin kävelymatka. Se on mainio ratkaisu, jos kaipaa esimerkiksi vain pientä piknik-hetkeä tai pulahdusta Oulankajokeen upealta hiekkarannalta. Parkkipaikalle on Luontokeskukselta noin 14 kilometrin ajo.

Pidemmän taivalluksen ystävä voi tutkia Oulankajoen mutkittelua Karhunkierrokselta käsin joen toiselta puolelta. Luontokeskukselta on kahdeksan kilometrin kävelymatka Ansakämpälle, jonka me näimme vastarannalla. Lähes koko kahdeksan kilometrin matka kulkee mutkittelevan joen vierttä.

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.