Mustan kiven kierros Hyvinkäällä: vaihtelevia maisemia, mukavia taukopaikkoja ja jännittävä kivilouhos

Kiirastorstain ohjelmaksi haluttiin vähän pidempi kävelyreitti. Otimme yhden retkikaverin kanssa eväät mukaan, lähdimme kohti Hyvinkäätä ja päätimme kävellä Mustan kiven kierroksen, jonka pituudeksi Hyvinkään kaupungin nettisivuilla kerrotaan 12,3 kilometriä. Parkkipaikka löytyi helposti Hyyppäräntieltä. Parkkipaikan laidalla on myös selkeä kartta Hyvinkään ulkoilureiteistä. Minulla oli mukana varmuudeksi myös tulostettu kartta. Kytäjä-Usmin alueella aiemminkin liikkuneena tiesin toki, että siniset reittimerkinnät pitäisivät meidät varmasti helposti poluilla. Heti parkkipaikan vieressä onkin ensimmäinen infokyltti.

Kierros n. 13 km
Kulkuaika 3 h
Keskivaativa reitti
Paikka kartalla
Kaksi tulipaikkaa

Reitti alkaa peltomaisemissa. Heti alkumetreillä oli todella kosteaa, ja retkikaverini päätti vaihtaa lenkkarit kumisaappaisiin. Reitti kulki kapean joen vartta. Hämmästykseni oli suuri, kun kotona totesin kartasta tämän olevan Vantaanjokea. Joen laidalla pääsimme seuraamaan telkkäpariskuntia kevätpuuhissaan. Ensimmäinen pelto-osuus on noin puolitoista kilometriä, sen jälkeen pieni hiekkatieosuus, jonka jälkeen alkaa varsinainen ympyräreitti. Oheisessa kuvassa näkyykin paikka, jossa käännyimme metsän laidasta oikeaan.

Ihailimme keltaista jäkälää haavan rungoilla. Se oli aurinkoisen kevätaamun väriläiskä.

Mustan kiven kierros jatkaa vielä jonkin matkaa ulkoilureittejä, jotka kulkevat moottoritien ja Vantaanjoen välittömässä läheisyydessä.

Kahden ja puolen kilometrin kohdalla ollaan aivan Hämeenlinnantien laidalla. Ulkoilureitti tuntui jakautuvan kolmeen eri suuntaan. Hetken aikaa ihmettelimme, mutta totesimme kartasta, että moottoritietä ei aliteta missään vaiheessa, pysyisimme koko ajan moottoritien länsipuolella. Sata metriä eteenpäin ja saavuttiin pisteeseen, jossa polku erkanee hiekkateiltä. Tässä oli selkeät sinipäiset tolpat kertomassa polun suuntaa.

Polku alkoi melkoisella nousuosuudella. Mäen päällä ollaan 40 metriä korkeammalla kuin polun alussa.

What goes up, must come down. Harvinaisen jyrkkä ja kivikkoinen alamäki. Tässä kohtaa Mustan kiven kierrosta ei todellakaan voida sanoa esteettömäksi luontopoluksi.

Hetken päästä löytyi hyvin epävirallinen istuskelupaikka. Mietimme, olisiko ”tuoleja” pitänyt siirtää näin koronavirusaikoina hieman kauemmaksi toisistaan.

Reitti jatkuu mukavalla ja valoisalla kallio-osuudella laskeutuakseen taas mäntytaimikon kautta synkempään metsään, Paarijoen kanjoniin.

Ylitimme Paarijoen. Sillan kohdalla pidettiin pientä some-taukoa ja otettiin valokuvia.

Vähän ennen kuutta kilometriä ohitimme Ladun majan ja lähestyimme Kaksoislampia. Tässä kävellään taas useampi sata metriä mukavilla kallioilla, polku mutkittelee kallioiden lakia pitkin. Kuusi kilometriä kävelty, aletaan olla reitin puolivälissä.

Pidimme tauon Kaksoislammilla. Laavulla ja tulipaikalla tuntui olevan muutamia ihmisiä, joten tämän sosiaalisen eristäytymisen aikana siirryimme sivummalle kalliolle juomaan kahvia ja syömään voileipiä ja pullia. Keväinen päivä oli melko lämmin, mutta Kaksoislammilla tuuli sen verran, että sormia vähän paleli. Jatkoimme matkaa hanskat käsissä ja pysähdyimme lammen rannalle kuvaustauolle. Retkikaveri harmitteli, että joutui heti ottamaan hanskat pois, kun kännykkäkamera ei suostunut ottamaan kuvaa hanskat kädessä.

Toisen lammen rannassa oli Kaakkurista kertova infotaulu. Itse kaakkuria ei vielä paikalla nähty.

Reitti jatkuu etelään hiekkatietä pitkin vajaan kilometrin verran.

Tiukka mutka vasempaan eli kohti itää, ja nyt tuli tämän reitin yllätys: komea kivikkomaisema. Entinen kivilouhos, jossa on louhittu Usmin kuuluisaa mustaa kiviainesta monumentti- ja rakennuskiviksi. Nyt selvisi myös reitin nimi, enpä ollut sitä aiemmin ajatellutkaan. Kivilouhoksen vieressä on Iso-Karhu-niminen lampi ja sen rannassa myös taukopaikka.

Reitin seuraava yllätys oli läheisessä kuusinotkelmassa, jossa kaunis keväinen puro solisi ja pakotti meidät ottamaan kuvia ja videoita. Upea paikka. Puhuimme myös, että tällä seudulla saattaisi olla syksyllä hyvät suppismaastot. Ei kerrota kenellekään. 

Vähän matkan päässä oli paljon syötyjä käpyjä. Piti tarkistaa kotona Suomen Luonnon sivuilta ja kyllä nämä taitavat oravan jäljiltä olla. Näin matkalla myös isokäpylinnun oikeastaan ensimmäistä kertaa – se istui oksalla ja tarkkailin sitä kiikarilla jonkin aikaa. Käpylinnun syömisen jäljiltä käpy ei olisi kuitenkaan näin kaluttu.

Oltiin kävelty jo melkein kymmenen kilometriä, kun saavuimme metsäpoluilta taas hiekkatielle. Usmintie kulkee peltojen ja asutusten välistä kohti Hyyppärää.

Ympyräkierros päättyi ja kävelimme viimeisen kilometrin peltojen halki parkkipaikalle. Aikaa meni melkein kolme tuntia, ja matkamittauksemme näytti noin 13 km. Poluilla emme montaa retkeilijää tavanneet, oikeastaan vain kaksi koiranulkoiluttajaa. Kaksoislammen laavulla sen sijaan oli jonkin verran porukkaa, joten ihan yksiksemme emme sentään olleet. Silti: melko rauhallista. Taas kerran tuli todettua, että rauhallisia reittejä löytyy hyvin lähellä pääkaupunkiamme.

Olimme molemmat positiivisesti yllättyneitä. Kytäjä-Usmi tuntuu monipuoliselta alueelta, vieläkin on pari reittiä kokeilematta. Jatkan kevään ja kesän mittaan!

Sijainti: N=6723965.000, E=379591.000 (ETRS-TM35FIN)

Luontopolkumiehen reittejä Hyvinkäällä:
Piilolammin luontopolku
Kolmen lammen kierros
Suomiehen luontopolku

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies

Luontopolkumies Facebookissa

2 replies
    • Mika Markkanen
      Mika Markkanen says:

      Tosi hyvä kysymys: löysin kyllä googlesta 50 tulosta haulla ”Paarijoen kanjoni” mutta yli 300 haulla ”Paalijoen kanjoni”. Muistelen kuitenkin nähneeni reitillä kyltin, jossa oli kirjoitusasu Paarijoki. Tarkistan – ja kiitos huomiosta!

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.