Ilveskolo, Vesanto

Vesannon Ilveskolo on yksi luolamaisimmista luolista, joita maastamme löytyy. Pituutta sille on mitattu yli 20 metriä ja varmasti pidemmällekin pääsee. Kapea rako kiemurtaa kallion sisään niin monen mutkan kautta, että ilman valoa ei viileälle, kostealle ja ehkä mutaisellekin reissulle pidä lähteä.

Vaan mennään aluksi kolme vuotta taaksepäin. Olin kuullut, että Vesannolla olisi oikein erikoinen luola. Ei mikään pieni kallion lippa tai lohkareen alle jäänyt tila, vaan ihan oikea luola. Vieläpä sellainen, ettei kuulemma kukaan ollut käynyt koskaan aivan perillä. Pisimmällä oli käynyt Välipuron poikia, jotka sanoivat luolan perällä kuuluvan seinänläpi ruokalailuvälineiden kilkatuksen toisella puolella kiveä olevasta kamarista. Maahisetkohan siellä pitivät pitojaan?

Niin tai näin, tuossa kohtaa olin jo jalka kytkimellä odottamassa reissuun lähtöä. Aivan heti ei reissu kuitenkaan onnistunut, mutta samana kesänä kuitenkin. Jostain kumman syystä onnistumme olemaan aina maastossa silloin, kun helle on kaikkein pahimmillaan. Näin oli myös tuolloin, kun lämpömittari kipusi peräti 34 asteseen. Saattoi olla enemmänkin – en uskaltanut enää katsoa.

Perille Vesannon Kuuslahteen oli helppo löytää. Jätimme auton metsätien päähän ja taivalsimme GPS:n osoittamaan suuntaan. Pitkään saimmekin taivaltaa, sillä koordinaateistamme ei löytynyt yhtikäs mitään luolalta näyttävää. Viimein uskon loputtua tarkastimme asian vielä Kansalaisen karttapaikasta – olihan Ilveskolo merkattu maastokarttoihin – vain todetaksemme, että siinä sen piti olla missä mekin tepastelimme. Vaan ei ollut. Sillä kertaa ei mennyt vallan kauan kun helle otti voiton miehistä ja häntä koipien välissä palasimme majapaikalle. Hukkareissu.

ilveskolo (19)

Sittemmin taustatyö jatkui ja kävi ilmi, että nimenomaan tuo mainittu Maanmittauslaitoksen kartta oli se, joka oli meidät johtanut harhaan. Luola toki oli siihen merkattu, mutta noin 200 metriä väärään kohtaan. Oli siis aika suunnitella harharetken paikkaavaa reissua. Tuon reissun aika koitti nyt heinäkuussa. Matkaan lähtivät tällä kertaa lisäkseni niinikään Retkipaikasta tutut Olli ja Tarja.

Tällä kertaa lämpötila oli hivenen inhimillisempi, sellainen 23 asteen puolipilvinen ja kevyen tuulinen. Myös taktiikka poikkesi ensimmäisestä reissusta. Koordinaattien lisäksi päätimme vaihtaa lähestymissuunnan, koska Ilveskolon piti olla helpommin havaittavissa rannan puolelta lähestyessä.

Koska rannan suunnalta lähestyminen tarkoitti ylitettävää järveä, oli meidän saatava jostain vene. Sellainen järjestyikin likimain Ilveskolon vastarannalta sijaitsevasta Sompalan kurssikeskuksesta. Niinpä kohta olimme tavaroidemme kanssa soutamassa lasikuituveneellä kohti uusia seikkailuja.

ilveskolo (16)Rantauduttuamme kävelimme suurinpiirtein suoraan oikealle kohdalle. Tosin vaikka seisoimme metrin päässä luolan suuaukosta, piti meidän soittaa vielä Jalkasen Tuomolle varmistava puhelu, että oliko se tosiaan tässä. Ja siinä se oli.

Ilveskolo on saanut nimensä siinä aikoinaan pesineistä ilveksistä. Viime sodan aikana luolassa piilotteli käpykaartilaisia. Ulkopuolelta katsottuna se oli ahdas rakonen, jossa valoa riitti vain kotvan matkaa ja sen jälkeen se katosi jonnekin pimeyteen syvälle kallion sisään. Koska ulkopuolelta ei juuri sen enempää pystynyt havainnoimaan, pistin lampun otsalle ja aloin ryömimään maanrakoon.

Aivan luolan alussa on ehkä ahtain paikka, josta normaalivartaloinen aikuinen mahtuu kuitenkin ryömimään lävitse. Sen jälkeen tila muuttuu hieman korkeammaksi ja vasemmalle pystyy ruokahtämään hieman korkampaan osaan rakoa. Siitä matka jatkuu suuaukon suuntaisesti 5-7 metriä kallion sisään.

ilveskolo (7)

Suoran osuuden jälkeen eteenpäin meneminen tyssää, luola muuttaa hivenen korkeammaksi ja vasemmalle avautuu viisi metriä pitkä sivuttain viisti kenottavassa, puolimakaavassa asennossa edettävä osuus. Sen jälkeen vaakarako kohtaa leveämmän pystyraon, johon on muodostunut seisomakorkuinen tila. Ainakin huomattavan lämpimän alkukesän jälkeen sen lattialla oli vielä heinäkuussa 40 senttiä paksu jääkerros.

Pystyrakoa pääsee etenemään nelisen metriä, jonka jälkeen luola haarautuu kahteen suuntaan taas vaakarakoa pitkin. Ainakin suoraan eteenpäin näytti olevan 3 metriä edettävää osuutta, ehkä enemmänkin, mutta koska olin perillä yksin, en tällä kertaa lähtenyt änkäämään kaikkein ahtaimpaan rakoon.

ilveskolo (11)Vasemmalla oli helpommin edettävää osuutta, mutta senkin osalta piti tarkempi tutustuminen jättää seuraavaan kertaan. Reitti kun oli kaltevaa pintaa raossa, joka kapeni alalaitaa kohden ja koko matkalla kallio kimmelsi vielä liukkaan jääkerroksen peitossa. Jumiin kiilautumisen riski oli liian suuri, joten päätin vierailuni siltä erää siihen. Vaan takaisin tulisin vielä ja mukana sellainen kaveri, joka lähtisi aivan perille asti.

Ulos ryömittyäni maltoin hieman tarkastella paikkaa laajemminkin. Jyrkänteen kivi oli muodostanut pystypintaan kauniita kuvioita. Ylhäällä roikkuiva luonnon puutarhurin koreat istutukset. Ja olipa ihminenkin ollut asialla. Suuaukon lähettyviltä löyty yksi kivihakkaus ja kaksi kalliomaalausta, joista toinen oli varsin nuori tapaus. Toisesta ei sitten pysty sanomaan juuri mitään, vaan toivotaan, että asiantuntijat saisivat siitä enemmän irti.

ilveskolo (15)Ilveskolo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, johon luolia ja luonnonihmeitä aktiivisesti harrastavan kannattaa poiketa vähän loitompaakin. Ei näitä todella luolamaisia luolia maassamme riesaksi asti ole. Eihän tämäkään olisi monessa muussa maassa mitään, mutta kotimaiseksi koloksi yli 20 metriä on kunnon saavutus.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6969367 E 472310

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.