Retkipaikkoja eri puolilla Suomea.
Lumikuru ei ole normaali vaellusopas. Se ei ole minkään ranskalaisilla viivoilla täytetty ”10 must see -kohdetta Lapissa” -teos. Lumikuru on julkaistu vuonna 1958, ja se on inhimillinen ja tarinanomainen kertomus kaikesta siitä, mitä on hyvä ottaa huomioon Saariselän-vaelluksella. Jo edesmennyt Kemppisen Kullervo (1921 – 2012) oli huumori- ja erämiehiä. Lakimiehen olemus ja asioiden yksityiskohtainen pohdinta tulee […]
Torronsuon kansallispuisto on yhtä suota koko paikka, ja tämä suopuisto on niinkin etelässä, että se on vain 100 kilometrin päässä Helsingistä, Turusta ja Tampereelta. Tälläisiä suoalueita ei enää Etelä-Suomessa muutoin juurikaan nähdä. Se on niin merkittävän kokoinen suo, että siinä kohdalla herkästi jää muuttolintu lepyyttämään siipiään ja rauhallisempi muuttaja pystyttää kortteerin. Taivaan värityksestä oli helppo […]
Joskus sitä tulee sellaisiinkin retkikohteisiin mentyä, että paikoin on mietittävä miten tästäkin taas selviää, ja mitä äitikin ajattelisi, jos tietäisi. Mutta ei sille voi mitään: kun kartalta löytää kiintoisan kohteen, ja kun naapurin isäntä sitä vielä silmät tuikkien hehkuttaa, niin pakkohan sinne on mennä oikein silimällä kahtommaan. Niinpä lähdin tällä kertaa ottamaan selvää Pittiövaaran Hirviäkurusta. […]
Vaikka meistä kukaan ei ole enää neiti-iässä, ja yksi joukosta peräti rouvan statuksella, tuntui Neitvuori juuri oikealta paikalta lähteä viikonlopuksi tulille naisporukalla. Itselleni retkeilyyn liittyy läheisesti kaveruus ja ystävyys. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka vetäytyvät arjen kiireestä tai perheen pyörittämisestä yksin tunturiin, metsään tai veden ääreen. Meistä jokainen hakee luonnosta vastapainoa jollekin. Koska itse elän arkeani […]
Kesäkuinen aamu valkeni vilpoisana, mutta poutaisena, kun huristelimme Joensuun suunnasta Enon suuntaan ja etsimään polkua, joka johtaisi meidät pohjoiskarjalaisiin vaaramaisemiin. Kyllä, niitä löytyy muualtakin kuin Kolilta! Suuntanamme oli Suppura ja tarkemmin ottaen Isolle Suppuravaaralle kulkeva polku, joka huipentuisi näköalapaikkaan. Reittikartaksi soveltui hyvin Joensuun matkailuinfosta kahdella eurolla lunastamani Kaltimon kierron kartta, joka näyttää tämän Enon pohjoispuolella […]
Tie vei Espooseen, ja Kuninkaantie on vienyt jo vuosisatoja. Niinpä päätin pistäytyä siellä, missä nämä kaksi kohtasivat, eli kahvikupilliselle Bembölen kahvituvalle. Siinä paikan historiaa lueskellessa osui silmiin tieto Glimsinjoen luontopolusta. Koska olin aivan kulmilla, niin päätin lähteä käymään polulla siltä istumalta. Ensimmäiseksi otin suuntiman kohti reitin lähtöpistettä, Glimsin talomuseota. Tila on ollut niillä sijoilla ainakin 1500-luvulta, […]
Yhteistyössä Visit Kouvola Repovedellä vietettiin vesistöteemaista retkipäivää viime sunnuntaina eli 4. kesäkuuta. Kevään ja alkukesän kylmät tuulet väistyivät parahiksi, ja sunnuntaina päästiin nauttimaan upeasta kelistä, kuin myös maisemista. Saavuimme Verlan parkkipaikalle, jonka syrjästä venekyydin oli tarkoitus lähteä. Olimme päättäneet osallistua aamupäivästä Kymisunin järjestämälle veneretkelle, ja lähtöpaikaksi ohjeistettiin kalliomaalausten syrjään Verlan laiturille. Laiturilla odottavan punatakkisen rouvan hersyvä […]
Satumaiset maisemat, Suomen pisimmät portaat, kolmen valtakunnan rajapyykki, ahmat, sopulit, sinirinnat ja meikäläisittäin sangen eksoottinen kasvilajisto. Harva kolkka tässä maassa tarjoaa niin sunnuntairetkeilijälle, kilometrejä keräävälle vaeltajalle kuin nenä maassa konttaavalle luontoharrastajalle sellaisen liudan syitä vierailla kuin Kilpisjärvi. Selitys tähän löytyy yli 400 miljoonan vuoden takaa, jolloin Kölivuoriston syntyessä vuoristopoimujen reunamat dolomiittikerroksineen työntyivät Atlantilta juuri ja […]
Sitä kun on lintujen tarkkailemisen ottanut elämäntehtäväkseen, niin aina lintutornin osuessa kohdalleen menee tietynlainen värinä läpi. Näin meni myös tällä kertaa, kun maastokarttaa tutkailtiin Dagmarin lähteen metsissä. Kun tien toisella puolella näyttää olevan valtava kosteikko, niin silloin siellä on lähdettävä käymään. Tarkemmin sanottuna lintutornille pääsee Hankoon päin ajaessa kääntymällä Hangontieltä pienemmälle hiekkatielle muutamaa risteystä ennen […]
Keväisen hellepäivän lämpö on suorastaan tukahduttava, kun talsimme vajaan kilometrin mittaista metsätietä ja polkua kohti suon laitaa ja siellä seisovaa lintutornia. Alkumatkasta maisemaa hallitsee talousmetsä, mutta suoalueen reunan lähestyessä polku sukeltaa eksoottisen lettomaiseen koivikkoon. Suuren avosuon laidan lähestyessä ymmärrän, mistä keidas- eli kohosuot ovat saaneet nimensä: ne ovat koholla kuin pullataikina. Suon reunassa on nimittäin […]