Pielpajärven erämaakirkko, Inari

Yksi Pohjois-Lapin vanhimmista rakennuksista löytyy Inarin kunnasta ja se on Pielpajärven erämaakirkko. Pielpajärvi on pari kilometriä Inarin nykyisestä kylästä koilliseen, mutta vielä 1700- ja 1800-luvulla se oli inarilaisten keskupaikka, jonne kokoonnuttiin markkinoille, mutta samalla kuulemaan kiertäviä saarnaajia sekä hoitamaan kirkollisia toimituksia. Nykyinen punertava puukirkko on jo toinen, joka seisoo samalla paikalla. Vuonna 1646 rakennettu kirkko […]

Goddejärvi

Sitä kolme päivää mietittiin ja nimeä maisteltiin suupielillä: Godde, Goddelle ja Godden rautu. Puhuvat hurjimmat, että siellä korkeuksissa se saa rautukin kannibalimaisia piirteitä ja kasvaa mittoihin mitä varten on siimat käytävä tarkasti läpi rispaantumien varalta. Sitä mielipahan määrää on vaikea järjellä hälventää, kun siima katkeaa väärällä hetkellä. Se on siinä tapauksessa Godden rautu joka nauraa […]

Salpalinja – viimeinen este

Liki jokainen on kuullut sanan Salpalinja, mutta mitä se on ja mitä ei? Salpalinja on ollut Suomen kaikkien aikojen suurin rakennustyömaa. Sitä on parhaimmillaan ollut rakentamassa 35 000 miestä ja 2000 lottaa. Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, vaan sen uhka oli tarkoitettu aikanaan viholliselle niin suureksi pelotteeksi, että hyökkäämishalut pelkän linjan tiedostamisesta ovat jäädyttäneet ne. Salpalinja […]

Ilveskolo, Vesanto

Vesannon Ilveskolo on yksi luolamaisimmista luolista, joita maastamme löytyy. Pituutta sille on mitattu yli 20 metriä ja varmasti pidemmällekin pääsee. Kapea rako kiemurtaa kallion sisään niin monen mutkan kautta, että ilman valoa ei viileälle, kostealle ja ehkä mutaisellekin reissulle pidä lähteä. Vaan mennään aluksi kolme vuotta taaksepäin. Olin kuullut, että Vesannolla olisi oikein erikoinen luola. […]

Sampsan luola, Karttula, Kuopio

Juhannukseksi siunattu +28 asteessa porottanut helle ja superkuu laittoivat samoilijan veren niin kuumaksi, että toisten parannellessa krapulaansa meikätyttö suuntasi koirinensa auton keulan kohti Sampsanluolaa. Minkään sortin löytämispakkoa ei ollut, vaan suunnitelmissa oli vedenäärelle sijoittuva jaloittelukohde. Vaan kuinka ollakaan, vaikka olin unohtanut ladata gps:n akun, jaksoi se opastaa meidät aivan suoraan vatukon ja puselikon läpi valuvalle […]

Osmankäämi – hortahaasteen herkku

Hortahaasteen oikea vastaus oli osmankäämi. Oikeiksi kelpuutimme myös kasvin lukuisat muut kutsumanimet papinmulkusta alkaen. Aivan valtavaa mielikuvitusta ei tarvitse – eikä paljoa mainittavampaa huumorintajuakaan – kun kasvin nähdessään tuon jälkimmäisen nimityksen syyt ymmärtää. Ja samaa sarjaahan löytyy vielä koko joukko muitakin nimiä. Periaatteessa koko kasvi on syötävää, mutta kesn ehtiessä pidemmälle kannattaa keskittyä pehmeimpiin osiin. […]

Punainen hilla

Suon laidalta löytyi kultaisten joukosta myös punaisia hilloja. Maku ja pehmeys ovat kohdallaan, eivätkä muutenkaan raaoilta vaikuta. Mistäköhän mahtaisi väri johtua? Tuskin ainakaan ujoja ovat.

Hitonpesä, Ylämaa

Ylämaa on tunnettu kivipitäjä, jonka tunnetuin erikoisuus on korukivenä käytetty spektroliitti. Ylämaan graniitti on taas läpi maailman tunnettua ja erittäin arvokasta vientituotetta ja onpa tälle valtakunnanrajan tuntumassa olevalle nykyään Lappeenrantaan kuuluvaan pitäjään meinattu pystyttää jopa Suomen ensimmäinen pyramidi. Nyt emme kuitenkaan itse paikalla piipahtaessa lähteneet kaivamaan korukiviä tai veistämään kivitasoja, vaan tarkoitus oli poiketa Suomen […]

Sen järvimörön, ison kuhanköllykän perässä

Tunti ja minuutti kerrallaan lähestyy se hetki, kun se iso taivuttaa vapaa oikein kunnolla. Niin sitä toivoo, joka kerta kalavesille lähtiessä ja siellä ollessaan. Viime viikkoina olemme liottaneet siimoja niin järvivesissä vaihtelevilla tuloksilla. Reissuista ensimmäinen suuntautui järville Pohjois-Savoon niihin aikoihin, kun päivä oli kaikkein pisimmillään. Liekö myöhäinen, mutta äkäinen kevät vai sitä seurannut paahteinen alkukesä, […]

Märjäntienmäki, Vihti

Kun sain ensimmäisen kerran vihjeen, että Märjäntienmäellä olisi jotain näkemisen arvoista, ihmettelin sen nimeä. Keväällä yritin vierailla paikalla ja samalla nimi konkretisoi kertaheitolla. Tietä saattoi todella kutsua märjäksi tai märäksi. Eteneminen kun tyssäsi tien oltua lähes 200 metrin matkalta kauttaaltaan veden alla. Siitä ei märjemmäksi pääse. Nyt kesä-heinäkuun taitteessa oli aika yrittää uudelleen. Otaksuin kuivan […]