Tag Archive for: talvi

Muinaisjättien kättenjälkiä – Kalevanpojankivi Mynämäellä

Tuossa yhtenä päivänä karttoja tutkiessani silmiin osui nimi Kalevanpojankivi. Kivi näytti olevan metsätien varrella, lähellä isompaa tietä, joten saavutettavuuskin oli erinomainen. Matkaa kotiovelta ei ollut kovinkaan paljon, joten päätin lähteä vilkaisemaan. Ennen metsätien alkua oli rakennuksia. Kohteliaasti kiersin ne metsän kautta ja jatkoin metsätien löydettyäni eteenpäin. Jalkaisin kun olin liikeellä, niin en huomannut katsoa pysäköintipaikkoja […]

Maaningan Korkeakoski, Suomen korkein vesiputous loppiaisaaton asussaan

Maaningan Korkeakoski on Suomen korkein yhtenäinen vesiputous. Putouskorkeautta sillä on peräti 36,4 metriä. Löytynpuron vedet putoavat jylhän rotkon pohjalla kolmekymmentäkuusi metriä. Veden virtaama vaihtelee suuresti. Kevättulvan aikaan, toukokuun alkupuolella, putous on komeimmillaan, mutta pitkään jatkunut poikkeuksellisen lämmin sää on saanut vedet virtaamaan runsaasti nyt keskellä talvea. Kesällä virtaus on melko vaatimaton ja lehtipuut peittävät näkyvyyttä […]

Näkymä Kiiskilänmäen näkötornista talvella, Multia

Kiiskilänmäen maisematorni, Multia

Mielitkö kurkottaa korkeuksiin, katsella kaukaisuuteen ja nauttia samalla hiljaisuudesta? Kiinnostaako eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta? Jos vastasit kyllä, suunnaksi kannattaa ottaa Multia Keski-Suomessa. Tämä eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta on Kiiskilänmäki, joka kohoaa 268,55 metriä merenpinnan yläpuolelle. Itse mäellä, tornin juurella seisoessaan sitä ei oikeasti hoksaa, vaikka Multian suunnasta tänne syrjemmälle saapuessa on […]

Maan varjo

Tammikuun kolmannella viikolla pakkanen kiristyi pitkän lauhan jakson jälkeen ja talvi pääsi vihdoin alkamaan kunnolla. Maan varjo näkyi siniharmaana vyöhykkeena auringonnousun vastaisella taivaanrannalla useana kylmänä ja kirkkaana aamuna. Maan varjon yläpuolinen punertava alue on nimeltään vastarusko. Näiden värillisten alueiden raja ei ole terävä, koska  ilmakehänkään raja ei ole terävä. Vyöhykkeet ovat kuitenkin selvästi erotettavissa toisistaan. […]

Kangasalan Punamultalukko on valtava suppa

Lauantai 18.01.2014. Pakkasta noin 18 astetta, ei tuulen henkäystä, kaikki puut ja kasvit kuin sokerihuurrettuja. Lunta vain muutamia senttejä eli oikein mainio ulkoiluilma. Tänään olisi Punamultalukon valloitus tähtäimessä. Kangasala–Pälkäne välillä on Vehoniemen- ja Syrjänharjut, jotka kuuluvat Salpausselän harju kokonaisuuteen. Harjuissa on lukkoja, jotka ovat mahdottoman syviä ja isoja tai vieläkin isompia monttuja: Väärälukko, Mustalukko, Punamultalukko […]

Karttulan Savikoski ja mylly talviasuissaan

Savikosken kävelysillalla kannattaa piipahtaa haistelemassa menneen loiston tuoksua. Mitä kovempi pakkanen, sen kauniimpaa siellä on. Talvella olen nähnyt koskikaroja, ruokailevan saukon ja jopa pikku-uikun. Paikka on myös lintuharrastajien suosiossa. Kuopio – Vesanto tieltä (551) käännytään Kuopiosta päin tullessa vasemmalle n.300m ennen Karttulan ensimmäistä liittymää jossa on Valkeisen hautausmaa. Tätä kapeaa ja paljon liikennöityä Savikoskentietä ajetaan […]

Leppävirran Konnuslahden Pirunkallion piru hymyilee

Hiirpöllömettältä palatessani muistin kartalta mäennyppylän, jota kutsutaan Pirunkallioksi. Se on ihan Kurjalanrannantien varressa. Parkkeerasin auton pellolle menevälle traktoriuralle ja läksin kattomaan mistähän paikan nimi johtunee. Ensin tuli vastaa louhikkoa. Tiellepäin olevasta jyrkänteestä löytykin pystyssä seisova 4–5 levee ja 3–4 metriä korkee litteä lohkare. Lohkareen ympärillä oli muita pienempiä samanlaisia lohkareita kylellään ja niien alle jäin […]

Valoa kohti – talven selkää taittamaan

Kaamos on syvimmillään ja päivä siellä, missä jaksaa nousta, lyhimmillään. Vaan tästä se ei enää lyhene. Ajanpyörässä kierähdimme taas sen pisteen ohi, että hitaasti, mutta varmasta jokainen päivä on taas edellistä valoistampi aina keskikesään asti. Tämä talvi onkin ollut varsinkin eteläisessä Suomessa erityisen synkeä. Vaikka aurinkoisia tunteja on marras-joulukuussa ollut poikkeuksellisen paljon, niin lumeton tumma […]

Pijätyksestä kirnun kautta konttoriin – Sallivaaran poroerotusaita

Kesäkuun alussa muutin töiden perässä Inariin. Jo silloin olin tietoinen, kuinka paljon nähtävää lähimaastoista löytyy, mutta edelleen se jaksaa yllättää. Joka kerta kun ajan Inarista kotipaikkakunnalle Pelloon ajan Sallivaaran opastekylttien ohi. Joka kerta ohi mennessäni olen huokaillut, että milloinkahan sitä löytäisi aikaa käydä katsomassa vanhaa poroerotuspaikkaa. Viime viikonloppuna aikaa viimein oli. Polku Sallivaaran aidalle lähtee […]

Siellä, mihin ei miehen pidä mennä – Rautalammin Pirunpesävuorella

Emäpitäjänä tunnetun Rautalammin syrjäisissä kolkissa, vaikea kulkuisten taivalten takana kohoaa ylväänä vuori, johon liittyy aivan erityinen tarina perimätietoa. Tuon vuoren salaisuuksista halusimme ottaa selvää ja pääsiäisenä tuo selko päätettiin ottaa. Melkoinen seikkailu siitä tulikin. Vaan palataanapa hetkeksi aivan alkuun. Vielä 1940-luvulla Pirunpesävuoren kupeella oli ollut puukaukalo, johon paikalliset olivat vieneet uhrinsa. Vaikka uhripaikkoja tunnetaankin kaikkialta […]