Wohlsin tilan puistometsä on suojeltu jo vuonna 1975. Metsässä on paljon pähkinäpensaita ja arvokasta jalopuustoa – etenkin tammia. Hauska luontopolku kulkee tammien ja lehmusten katveessa ja maa on ainakin keväisin kielojen peitossa. Lyhyt mutta hyvin sympaattinen kävelyreitti rehevässä maastossa!
Pulkkilanharju on äänestetty Suomen kauneimmaksi maisemareitiksi – eikä ihme, harju on välillä matalampi ja välillä korkeampi, välillä leveämpi ja välillä kapeampi ja avoimia ja sinisiä Päijänteen maisemia on tarjolla melkeinpä joka paikassa. Pulkkilanharjulla on myös parin kilometrin mittainen luontopolku, jota voi vielä hieman pidentää Viinasaaren lisälenkillä.
Karkalin luonnonpuisto on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista. Siellä ei saa poiketa merkityltä polulta eikä tehdä tulta tai poimia sieniä tai marjoja. Karkalissa voi kävellä lyhyen luontopolun tai kiertää koko alueen rantoja pitkin. Kevään vuokkoloisto on mainitsemisen arvoinen!
Glimsinjoki Espoossa on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi virtavesikohteeksi sen uhanalaisten luontotyyppien ja lajien takia. Kolme kilometriä pitkä jokiosuus on harvinaisen luonnontilainen. Joen rantaa mutkittelee myös luontopolku, joka alkaa Träskändan kartanon puistosta ja päätyy Glimsin talomuseolle. Teemoja ovat virtavesiluonto, jokivarsimetsät ja joen merkitys ihmiselle.
Savonlinnassa sijaitsevalta Soininmäeltä on melkoiset näkymät – ei uskoisi olevansa näin eteläisessä Suomessa. Alue kuuluu suurelta osalta WWF:n perintömetsäalueisiin ja siksipä korpimainen metsä on lähes luonnontilaista. Soininmäen luontopolun varrella voi maisemien ihailun lisäksi piipahtaa pittoreskilla Mustalammella ja istahtaa laavulle evästauolle. Paikallinen retkeily-yhdistys, Olavin Retkeilijät huolehtii polttopuista ja reitin opasteista hienosti.
Meikon luonnonsuojelualue sijaitsee melko lähellä Kirkkonummen keskustaa. Se on suurehko ja monipuolinen luontoalue, jossa voi kulkea sekä merkittyjä reittejä että samoilla erämaisemissa. Kotokierros on tunnettu myös nimellä Neljän lammen kierros – lammet rytmittävät kävelyä ja ovat mukavia etappeja ja taukopaikkoja reitin varrella.
Poronpolku on saanut nimensä Sallasta 1960-luvulla tuodun porotokan mukaan. Nämä porot asustelivat ulkoilureitistön varrella ja vuonna 1967 aloitettu Poronpolku-ulkoilutapahtuma sai sitten nimensä porojen mukaan. Myöhemmin nimestä ja nimenvaihdosta on pidetty mielipidetiedustelu, mutta se on päätetty pitää ennallaan. Poronpolku-tapahtuma järjestetään aina syyskuun viimeisenä sunnuntaina ja nykyisin kävelijöitä on noin pari tuhatta.
Kakolanmäki on melko vähän tunnettu pieni luonnonsuojelualue Kehä kolmosen ja Vihdintien risteyksessä. Alueelle on Vantaan kaupungin nettisivujen mukaan tulossa luontopolku, mutta sitä ei ole vielä kyltitetty. Reitin voi kuitenkin kävellä helposti ympäri ja tutustua Anclylusjärven muinaisrantaan ja suojeltuihin kallioketoihin.
Helvetinjärven kansallispuistossa on vain yksi nimetty rengasreitti, Helvetistä itään -luontopolku. Se on sitäkin mielenkiintoisempi, kävelyreitti Helvetinkoluun. Helvetinkolu on varmasti yksi Suomen tunnetuimmista luontonähtävyyksistä – pari metriä leveä ja 40 metriä korkea sola, jota tuhannet suomalaiset ihmettelevät vuosittain.
Torpparintaival lienee Seitsemisen kansallispuiston monipuolisin rengasreitti. Sen varrella on upeita aarniometsiä, perinnemaisemaa, soita ja viehättäviä lampia. Reitin lähtöpiste on Koveron perinnetilalla, jossa kannattaa ilman muuta samalla pistäytyä ihailemassa viime vuosisadan alkuun sijoittuvaa elämänmenoa ja hyvin vaalittua kulttuurimaisemaa!