Lehtomaisemien parhaimmistoa – Karkalin luonnonpuisto Lohjalla

Karkalin luonnonpuisto on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista. Siellä ei saa poiketa merkityltä polulta eikä tehdä tulta tai poimia sieniä tai marjoja. Karkalissa voi kävellä lyhyen luontopolun tai kiertää koko alueen rantoja pitkin. Kevään vuokkoloisto on mainitsemisen arvoinen!

Karkalin luonnonpuisto Lohjalla
Päivämäärä: 5.5.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 52
Reitin pituus: 6,5 km (koko niemen kiertävä reitti)
Kohokohdat: Lehtomaisemat, Lohjanjärven rannat.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät. Joissain kohdissa olisin kaivannut nuolia tai muuta reittimerkintää.
Parkkipaikka: Karkalin luonnonpuiston parkkipaikka, Karkalintie 1035. Todella tilava parkkipaikka. (Karttalinkki)
Jalkineet/varusteet: Melko kuivaa, pitkospuita. Joissain kohdissa hieman kuraista. Lisäksi yksi hieman kivikkoinen kohta. Suosittelen maastokenkiä.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Karkalin luonnonpuiston poluillakin olen käynyt jo aiemmin kävelemässä – ja aina toukokuussa, juuri vuokkojen kukinnan aikaan. Tämä reitti, jos jokin, onkin varmasti parhaimmillaan juuri tähän vuodenaikaan. Parhaimmillaan vuokot ovat kukkineet valkoisena ja keltaisena mattona – ja kyllä nytkin maisema oli melko värien kyllästämä.

Karkaliin ajaessa tuntuu, että niemi vain jatkuu ja jatkuu. Eikö tässä koskaan päästä perille? Hiekkatietä kertyy usea kilometri ja tie kapenee – vaikka niemi ei! Kartassa niemi näyttääkin pitkältä ja hoikalta sormelta. Lopulta tullaan isolle parkkipaikalle. Sen luoteiskulmasta löytyy iso infotaulu ja kävelyreittien aloituspiste. Lyhyempi kahden kilometrin kävely on nimeltään Hanski-Hakin luontopolku, minä ja seurueeni oli päättänyt seurata koko Karkalinniemen kiertävää kuuden kilometrin reittiä.

Muistelin alkupätkän vuokkojen valtakunnaksi. Ehkä tänä keväänä vuokkoloisto ei ollut ihan niin komeimmillaan (ehkä olimme hieman etuajassakin), joka tapauksessa vanhan aarnimetsän lumo on todella valloittava. Auringon valo siivilöityy kauniisti metsän läpi.

Valkovuokot reunustivat reittiä ja kylttejä ensimmäisellä puolella kilometrillä. Reittimerkinnät ovat selviä, mutta en ole ihan varma, mikä ”kohde 3” oli. Olisikohan meillä pitänyt olla jokin paperille painettu esite mukana?

Pähkinäpensaita, haapoja, koivuja. Polku kulkee lehtimetsän läpi.

Reitin alkutaipaleella on tämä lähde (ilmeisesti kohde 2). Kyltissä kerrotaan arkkipiispa Johanssonin (jonka kesähuvila sijaitsi täällä Karkalissa) raivauttaneen 1900-luvun alussa pähkinänkeruupolkuja ja lähteitä käytettiin pähkinänkeruuretkillä janon sammuttamiseen. 

Kyltissä kerrotaan myös kevätlinnunsilmien koristavan lähteiden laitamia. Ja kappas!

Reitti jatkuu melkeinpä parin kilometrin matkan leveämpää ”valtatietä” pitkin, kunnes saavutaan rinteelle, joka vie Lohjanjärven rantaan. Havupuuvoittoisemman maiseman jälkeen saavutaan hyvin valoisaan pähkinäpensaslehtoon, joka oli tällä kertaa keltaisen maton peitossa. Keltavuokkoja oli joka puolella.

Polku käväisee niemen kärjessä kääntyäkseen takaisin etelärantaa pitkin. Seuraavalla osuudella käväistään useamman kerran Lohjanjärven rannassa.

Rantamaisemassa kävellään välillä kalliolla ja välillä rantaluhdassa. Tässä kohdassa pitkospuilta pystyi ihailemaan taas keltaisia kukkia, rentukoita. Keltainen tuntui olevan päivän väri!

Välillä reitti nousee rannasta entiselle huvimajan paikalle. Täällä on hyvä eväspaikka, penkit ja pöytä. Lisää penkkejä oli aukion reunalla. Mekin nautimme kahvit ja eväsleivät tässä aukion laidalla.

Tällä paikalla voi kesämmällä tutustua niittykukkiin ja perhosiin. Niiden aika ei ollut ihan vielä.

Imikkä kukki useissa paikoissa reittimme laidalla.

Vielä kerran käydään järven rannassa. Ja yllätys: sieltäkin löydettiin vielä yksi pöytä + penkit – yhdistelmä. Järvimaisemassakin olisi mukava nauttia eväitä. 

Rannasta palaillaan niemen keskelle ”valtatielle” ja sitä pitkin parkkipaikalle. Matkaa kertyy yhteensä noin 6,5 km ja meillä meni aikaa kävelyyn noin 2 ja puoli tuntia. Se lienee aika sopiva aika kuvaus- ja evästaukoineen. Autoja parkkipaikalla oli jokunen, mutta matkalla näimme vain muutaman ihmisen. Reitti on sen verran pitkä, että muut kävelijät eivät sattuneet samalle etapille kanssamme juurikaan.

Karkali on ainakin toukokuussa tutustumisen arvoinen paikka. Reitti on melko helppokulkuinen ja sen varrella on paljon nähtävää. Luonto on harvinaisen rehevää ja kukkaloistoa riittää. Ja vielä on mainittava lintujen äänet, niitä riittää – kuulimme niin peipot, tiaiset, hippiäiset kuin peukaloisetkin.

Sijainti: N=6682880.567, E=323717.794 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.2444611716639, lon=23.815472622372763

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Karnaistenkorven luontopolku
Paavolan luontopolku ja Paavolan tammi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.