Tag Archive for: Jonna Saari

Jättiläisrotkon suuruutta on vaikea käsittää – Pittiövaaran Hirviäkuru on kesyttämätön luontohelmi

Joskus sitä tulee sellaisiinkin retkikohteisiin mentyä, että paikoin on mietittävä miten tästäkin taas selviää, ja mitä äitikin ajattelisi, jos tietäisi. Mutta ei sille voi mitään: kun kartalta löytää kiintoisan kohteen, ja kun naapurin isäntä sitä vielä silmät tuikkien hehkuttaa, niin pakkohan sinne on mennä oikein silimällä kahtommaan. Niinpä lähdin tällä kertaa ottamaan selvää Pittiövaaran Hirviäkurusta. […]

”Minä seison metsässä paljain jaloin ja nautin siitä että olen.”

Paljaiden jalkojen alla tuntuu pehmeä metsän maa. Siinä askeleiden pohjana lepäävät suloisena mattona ne, jotka viime kesänä kukoistivat. Ne on talvi nyt taivuttanut, mutta okran lomasta uudet vihreät jo kurkistelevat, uskaltaako tähän Lapin luontoon nousta tänä vuonna laisinkaan. Pitäisi useammin kävellä metsässä paljain jaloin. Iholla tuntuu hyvältä, fyysinen ja henkinen yhteys maahan on suora. Pehmeät pudonneet lehdet ja […]

Muhkea jättiläispuu Suomusjärven metsissä: Rotomänty, Salo

Pullea tähti, jonka keskellä on musta piste, on lempimerkkejäni maastokartalla. Sellaisen löytyminen aiheuttaa minussa ylitsepääsemätöntä uteliaisuutta. En voi olla lähtemättä katsomaan, mitä tähti merkitsee. Olin huhti–toukokuun taitteessa käymässä kotopuolessa, suuressa, kauniissa, kevääseen heräilevässä Salossa. Selailin maastokarttaa Kiskon ja Suomusjärven suunnilta ja löysin jotain mielenkiintoista. Tähti, jonka selitteenä kutkuttavan houkuttavasti vihreällä: Rotomänty Rauh. Auto käyntiin ja menoksi. […]

Viitankruunun muinaishaudat, Salo

Ajettaessa Salosta Teijon kansallispuiston suuntaan kannattaa melko alkumatkasta pysähtyä mietiskelemään hieman menneitä aikoja. Viitannummen asuinalueen kohdalla pieni tienviitta huutelee hannunvaakunan kera poikkeamaan ”Viitankruunuun”. Suosittelen noudattamaan viitan viittelöintiä ja parkkeeraamaan auton sen osoittamalle pikku parkkipaikalle. Oli vappuviikonloppu ja olimme mieheni kanssa käymässä kotikulmillani Salossa. Kun ajelimme sisareni luo Teijolle, en voinut olla huomaamatta Viitankruunun viittaa. Mitähän […]

Sahajärven kierroksen parhaat palat, Teijon kansallispuisto

Lähes 9 kilometriä pitkä Sahajärven kierros oli minulle vielä täysi arvoitus. Sahajärven laineet toki olivat tutut, onhan Totin luontopoluksi kutsuttu pikku polkukierros yksi lempipoluistani koko maailmassa. Itse kutsun sitä Sahajärven Paratiisipoluksi, Toti-nimitys ei tee polun kauneudelle minkäänlaista oikeutta. Viettäessäni vappuna aikaa Salossa, halusin käydä tutustumassa Sahajärven kierrokseen. Mukaani sain ilokseni kunnon seurueen, ja aurinko porotti […]

Hirviäkuru hankikantokevään valossa, Pittiövaara, Sodankylä

Maastokartta oli häpeilemättömästi vihjaillut, että Sodankylän länsipuolella maata halkova Hirviäkuru olisi hieno paikka. Olin suunnitellut retkeä kurulle jo kuukausia, odottaen vain sitä täydellistä hetkeä: aurinkoista hankikantokevään päivää. Pitkällisestä suunnittelusta huolimatta lähtö kurulle tuli sittenkin yllättäen. Arki-iltana suljin tietokoneen kuuden maissa, pakkasin repun ja lumikengät matkaan ja ajoin kurua lähinnä olevaan tiehaaraan, johon auton sai jätettyä […]

Luosto ja lumikengät – niistä on täydellinen talvipäivä tehty

Maaliskuinen Lapin aurinko lämmitti tuulilasin läpi hemaisevasti. Onneksi, sillä volkkari puhalsi itsepintaisesti sisään pelkkää kylmää ilmaa. Kurkien kohdalta käännyimme itään. Risteyksessä seisovat kurjet ovat tärkeä maamerkki monelle Lapin-kävijälle. Monelle ne viestivät, että pitkä matka alkaa olla takana: tervetuloa Lappiin. Meillä Essin kanssa tosin takana oli vain lyhyt ajo, mutta noista jättiläiskurjista on elämäni aikana ehtinyt […]

Sarvikurun hiljaiset metsät, Sodankylä

Nousin autosta ja otin muutaman koeaskeleen hangelle. Yksi, kaksi, joo, hyvin kantaa! Huikkasin miehelle heipat ja hän jatkoi matkaansa Pyssykylän keskustaan. Asettelin repun selkään ja kohotin katseen taivaalle – täydellistä. Taivas oli kuulaan sininen, vain ohuiden pilvien koristelema. Olin herännyt aamulla niin aikaisin, etten enää tiennyt, oliko oikeastaan aamu- vai iltapäivä. Minulla ei ole talossa kelloa. […]

Hiljaisella portilla ei kuiskaa edes kiveliö – Porttikoski, Sodankylä

Puuterilumi luistaa askeleen alla. Joku on tästä jollain koneella mennyt männä päivinä, ura erottuu vielä ilmavassa hangessa. Uusi lumisade peittelee hangen haavoja parhaansa mukaan. Asettelen askeleeni uralle ja taivallan sitä myöden halki mäntymetsän. Taivas on yhtä valkoinen kuin hanki, ei pilkistä vanha sininen mistään. Päivän pituus on puolitoista tuntia, mutta aurinkoa en viikkoihin ole nähnyt. Harvoin […]

Saari joka vei sydämeni: Jurmo

Minulla ei ole tapana kaivata enää mihinkään. Löydettyäni tieni Lapin syrjäkylille, on kaikenlainen kaukokaipuu lakannut kalvamasta. Mutta yksi paikka on, jota en unohda koskaan. Paikka, jonka muistot palautuvat mieleeni silmänräpäyksessä, kuin olisin kokenut ne eilen. Paikka, jossa ensimmäisen kerran sain aikuisiällä maistiaisia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on täydellisen hyvin, kun murheita ei ole. Se […]