Niin kaunis, niin katoavainen kukkaismeri

Uudenmaan kauneimmilla kulmilla, erään kartanon mailla lainehtii meri. Ei vetinen, vaikka sadepäivänä sinne satuinkin, vaan pellonkokoinen kukkameri. Sillä ei ole muuta tehtävää kuin ilahduttaa ihmisiä kauneudellaan Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kukkapelto on kuin Suomen kesä tai ihmiselämä pienoiskoossa. Se kukkii hetken, mutta kiivaasti. Ehkä juuri sen katoavaisuus tekee siitä niin kauniin. Siellä kukkivat hunajakukat, ruiskaunokit räiskyvät […]

Kuva aamuauringosta

Usvan rippeet viipyilevät. Ylämainen lehmänkello, jonka kilinä kuuluu metsäsaarekkeen takaa. Aamuaurinko, joka paistaa vain niille, jotka ovat jalkeilla kyllin aikaisin. Heinänkorsissa kimaltelevat yökasteen pisarat ja hämähäkinverkkojen taideteokset. Lintujen laulu. Ei kuten keväällä, vähän haikeampi, mutta vielä iloinen, kun poikaset ovat levittäneet siipensä lähteäkseen lentoon. Rantamailta lokin huuto – närkästynyt ja kalanahne, mutta vilpitön. Siinä on […]

Haudatkaa sydämeni Kaldoaiviin, osa siitä odottaa jo siellä

Missään ei ole ollut näin hiljaista, autiota ja tyhjää. Silti erämaa tulvii elämää valtavien aavojen, loputtomien soiden, kirkkaiden purojen, paratiisilaaksojen ja loivien tuntureiden luomassa maailmassa. Suomen suurimman ja pohjoisimman erämaa-alueen, Kaldoaivin, pysäköintipaikalla tunnelmat ovat ristiriitaiset. Mitähän tästä tulee? Minne olemme menossa? No, ehkä vain jonnekin. Ylitetään silta vasta kun sille saavutaan. Päätämme seurata mönkijäuraa, joka […]

”Minä seison metsässä paljain jaloin ja nautin siitä että olen.”

Paljaiden jalkojen alla tuntuu pehmeä metsän maa. Siinä askeleiden pohjana lepäävät suloisena mattona ne, jotka viime kesänä kukoistivat. Ne on talvi nyt taivuttanut, mutta okran lomasta uudet vihreät jo kurkistelevat, uskaltaako tähän Lapin luontoon nousta tänä vuonna laisinkaan. Pitäisi useammin kävellä metsässä paljain jaloin. Iholla tuntuu hyvältä, fyysinen ja henkinen yhteys maahan on suora. Pehmeät pudonneet lehdet ja […]

Korppi, musta lintu, kuoleman tuoja, erämaiden älykkö

Kuljen kuusten katveessa kiemurtavaa polkua. On aivan hiljaista. Vain pieni tuulenvire, askelteni rasahdukset ja jostain loitompaa kuuluva korpin huuto. Jatkan taivalta, kunnes saavun pienen aukean reunaan tähystämään. Tavoitan kuin tavoitankin katseellani mustan linnun, joka lentää länteen. Korppi se siellä. Monen reissun kaveri, joka tulee kun sille sopii, ilmoittaa itsestään ja lentelee taas matkoihinsa. Korppi ja […]

Ei se mitä näen, vaan se mitä koen

Luonnossa hetket ovat niin paljon enemmän kuin vain se, mitä silmillä voi nähdä. Siksi en kuvaa sitä mitä näen, vaan sitä mitä koen. Eilenkin Glimsinjoen luontopolun kauneus oli niin kokonaisvaltaista, että sen edessä meinasi pakahtua. Lintujen laulu, veden solina ja kohina, tuulen suhina. Kaikki kevätkesän tuoksut. Valon ja varjojen leikki lehvästöjen keskellä. Ja sitten kaikki […]

”Kaukana järven jäisen selän tuolla puolen vaarat kohoavat kaikissa sinen väreissä. Toisin kuin ne, minä olen tässä maailmassa vain vieraana.”

Kirkkaan auringon alla työnnän käteni syvälle lumeen. Kevään viimeinen sohjo kietoutuu käden ympärille, menee sormien väliin ja sormuksen alle. Puristan käden nyrkkiin ja painelen karkeaa, kylmää lunta sormien välissä. Se narskuu ja rahisee, tuntuu hyvältä, kylmältä. Painelen lunta poskille ja otsalle, sulaessaan hanki antaa viimeiset voimansa viilentääkseen minua paahtavana kevätpäivänä. Lumi on häviämässä. Se muuttuu vedeksi, […]

”Aavassa mielenmaisemassa kelpaa viipyillä. Puut ja rannan ääriviivat mustina, taivas ja vedenkansi väreillä kirjotut.”

Päivä kääntyy illaksi, ja ilta iltataivaan taivasteluksi kesken kotimatkan. Paremmansorttiseksi. Pitää pysähtyä hetkeksi. Aavassa mielenmaisemassa kelpaa viipyillä. Puut ja rannan ääriviivat mustina, taivas ja vedenkansi väreillä kirjotut. Tuuli vaikenee, linnut eivät. Jostain loitompaa kaulushaikaran tumma torvensoitto säestää rantalepikon sirkutusta. Hankain narahtelee rauhallisen soudun rytmissä. Läheisellä laiturilla nuorilempi pussailee. Vastarannalla nauretaan. Kevät on täällä, ja ripaus […]

Tuomas Holopainen ja maailman kaunein fakta

Tuolla koivulla, josta tuo halko on otettu, niin sillä ja meillä on sama esi-isä. Nämä on faktoja, ja se on minulle maailman kaunein fakta. Se saattaisi olla hyvin tärkeä oivallus ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta, että me ymmärtäisimme kaiken yhteyden. Pimeän kodan sylissä tohisee kirkas tuli, puut puhaltavat viimeiset voimansa pehmeänä lämpönä ja savuna. Marraskuisen iltapäivän sade naputtelee kodan […]

Unelmien UKK

Mielikuvat auringonlaskuun värjäytyvistä tuntureista ja silmän kantamattomiin näkyvistä lumipeitteistä saivat sielun janoamaan Lapin-vaellusta. Olen aina rakastanut seikkailuja, luonnossa liikkumista ja pärjäämistä luonnon armoilla, mutta tällä kertaa mukaan oli tarttunut myös epävarmuus ja hieman pelkoakin tulevasta retkestä. En antanut pelon lannistaa. Ehkä tarkistin vain normaalia huolellisemmin, että kaikki tarvittava varmasti olisi matkassa, ja olivathan ne. Jätin […]