Jarno Peitso

Ritajärven luonnonsuojelualueella asuu vanhojen metsien lumous

/by

Kuuset kurkottavat korkeat latvansa kohti taivasta, niiden vihreät varjot sinisten vetten päällä. Rannan kivikossa kaksi joutsenta kaulailevat kuin hyvästiksi menneelle kesälle. Olen tullut Sastamalan sydämessä sijaitsevalle 127 hehtaarin kokoiselle Ritajärven luonnonsuojelualueelle, ja jo alkumatkasta se on lumonnut minut täysin. Vuonna 2015 Ely-keskuksen rahoituspäätöksellä perustettu luonnonsuojelualue on lähes kaikkea mitä retkeilijä voi toivoa. Alueen muodostavat pääsääntöisesti […]

Read more
Antti Huttunen

Niin kaunis, niin katoavainen kukkaismeri

/by

Uudenmaan kauneimmilla kulmilla, erään kartanon mailla lainehtii meri. Ei vetinen, vaikka sadepäivänä sinne satuinkin, vaan pellonkokoinen kukkameri. Sillä ei ole muuta tehtävää kuin ilahduttaa ihmisiä kauneudellaan Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kukkapelto on kuin Suomen kesä tai ihmiselämä pienoiskoossa. Se kukkii hetken, mutta kiivaasti. Ehkä juuri sen katoavaisuus tekee siitä niin kauniin. Siellä kukkivat hunajakukat, ruiskaunokit räiskyvät […]

Read more
Antti Huttunen

Kuva aamuauringosta

/by

Usvan rippeet viipyilevät. Ylämainen lehmänkello, jonka kilinä kuuluu metsäsaarekkeen takaa. Aamuaurinko, joka paistaa vain niille, jotka ovat jalkeilla kyllin aikaisin. Heinänkorsissa kimaltelevat yökasteen pisarat ja hämähäkinverkkojen taideteokset. Lintujen laulu. Ei kuten keväällä, vähän haikeampi, mutta vielä iloinen, kun poikaset ovat levittäneet siipensä lähteäkseen lentoon. Rantamailta lokin huuto – närkästynyt ja kalanahne, mutta vilpitön. Siinä on […]

Read more
Jarno, Kermankuorijat

Haudatkaa sydämeni Kaldoaiviin, osa siitä odottaa jo siellä

/by

Missään ei ole ollut näin hiljaista, autiota ja tyhjää. Silti erämaa tulvii elämää valtavien aavojen, loputtomien soiden, kirkkaiden purojen, paratiisilaaksojen ja loivien tuntureiden luomassa maailmassa. Suomen suurimman ja pohjoisimman erämaa-alueen, Kaldoaivin, pysäköintipaikalla tunnelmat ovat ristiriitaiset. Mitähän tästä tulee? Minne olemme menossa? No, ehkä vain jonnekin. Ylitetään silta vasta kun sille saavutaan. Päätämme seurata mönkijäuraa, joka […]

Read more
Jonna Saari

”Minä seison metsässä paljain jaloin ja nautin siitä että olen.”

/by

Paljaiden jalkojen alla tuntuu pehmeä metsän maa. Siinä askeleiden pohjana lepäävät suloisena mattona ne, jotka viime kesänä kukoistivat. Ne on talvi nyt taivuttanut, mutta okran lomasta uudet vihreät jo kurkistelevat, uskaltaako tähän Lapin luontoon nousta tänä vuonna laisinkaan. Pitäisi useammin kävellä metsässä paljain jaloin. Iholla tuntuu hyvältä, fyysinen ja henkinen yhteys maahan on suora. Pehmeät pudonneet lehdet ja […]

Read more
Toimitus

Korppi, musta lintu, kuoleman tuoja, erämaiden älykkö

/by

Kuljen kuusten katveessa kiemurtavaa polkua. On aivan hiljaista. Vain pieni tuulenvire, askelteni rasahdukset ja jostain loitompaa kuuluva korpin huuto. Jatkan taivalta, kunnes saavun pienen aukean reunaan tähystämään. Tavoitan kuin tavoitankin katseellani mustan linnun, joka lentää länteen. Korppi se siellä. Monen reissun kaveri, joka tulee kun sille sopii, ilmoittaa itsestään ja lentelee taas matkoihinsa. Korppi ja […]

Read more
Antti Huttunen

Ei se mitä näen, vaan se mitä koen

/by

Luonnossa hetket ovat niin paljon enemmän kuin vain se, mitä silmillä voi nähdä. Siksi en kuvaa sitä mitä näen, vaan sitä mitä koen. Eilenkin Glimsinjoen luontopolun kauneus oli niin kokonaisvaltaista, että sen edessä meinasi pakahtua. Lintujen laulu, veden solina ja kohina, tuulen suhina. Kaikki kevätkesän tuoksut. Valon ja varjojen leikki lehvästöjen keskellä. Ja sitten kaikki […]

Read more
Jonna Saari

”Kaukana järven jäisen selän tuolla puolen vaarat kohoavat kaikissa sinen väreissä. Toisin kuin ne, minä olen tässä maailmassa vain vieraana.”

/by

Kirkkaan auringon alla työnnän käteni syvälle lumeen. Kevään viimeinen sohjo kietoutuu käden ympärille, menee sormien väliin ja sormuksen alle. Puristan käden nyrkkiin ja painelen karkeaa, kylmää lunta sormien välissä. Se narskuu ja rahisee, tuntuu hyvältä, kylmältä. Painelen lunta poskille ja otsalle, sulaessaan hanki antaa viimeiset voimansa viilentääkseen minua paahtavana kevätpäivänä. Lumi on häviämässä. Se muuttuu vedeksi, […]

Read more
Antti Huttunen

”Aavassa mielenmaisemassa kelpaa viipyillä. Puut ja rannan ääriviivat mustina, taivas ja vedenkansi väreillä kirjotut.”

/by

Päivä kääntyy illaksi, ja ilta iltataivaan taivasteluksi kesken kotimatkan. Paremmansorttiseksi. Pitää pysähtyä hetkeksi. Aavassa mielenmaisemassa kelpaa viipyillä. Puut ja rannan ääriviivat mustina, taivas ja vedenkansi väreillä kirjotut. Tuuli vaikenee, linnut eivät. Jostain loitompaa kaulushaikaran tumma torvensoitto säestää rantalepikon sirkutusta. Hankain narahtelee rauhallisen soudun rytmissä. Läheisellä laiturilla nuorilempi pussailee. Vastarannalla nauretaan. Kevät on täällä, ja ripaus […]

Read more
Antti Huttunen

Tuomas Holopainen ja maailman kaunein fakta

/by

Tuolla koivulla, josta tuo halko on otettu, niin sillä ja meillä on sama esi-isä. Nämä on faktoja, ja se on minulle maailman kaunein fakta. Se saattaisi olla hyvin tärkeä oivallus ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta, että me ymmärtäisimme kaiken yhteyden. Pimeän kodan sylissä tohisee kirkas tuli, puut puhaltavat viimeiset voimansa pehmeänä lämpönä ja savuna. Marraskuisen iltapäivän sade naputtelee kodan […]

Read more