Musta vesi virtaa vahvana ja päättäväisenä läpi vitivalkoisen hangen. Jää ei ole onnistunut saamaan vedestä otetta, vaan virta kiitää metsän halki juuri niin kuin sitä huvittaa. Se pitää veden ääntä. Tiedättekö sen kutsuvan ja vuolaan sulaveden äänen muuten niin äänettömässä metsässä? Hoikat, korkeat puut kohoavat taivaisiin. Nekin ovat mustia, päiväkausiakaan jatkunut lumisade ei ole vielä peitellyt niitä […]
Pilvien aamuisen peiton läpi tunkeutuva auringon vino valo paljastaa Ounasjoen peilisileällä pinnalla kelluvat hyhmälautat. Yksi toisensa jälkeen pienet ja isommatkin jäälautat lipuvat ohitseni loppumattomana rintamana suuressa joessa. Pilvi ei tahdo pysyä taivaalla, vaan se valuttaa kosteuttaan joen, metsien ja niittyjenkin pinnalle. Koko maailma on yhtä sumua ja usvaa, jota värittää auringon kajo. Katselen jokea kotini seinän vierustalta. Tunnen […]
Kirkkaalla luonnonvedellä on elvyttävä, virkistävä ja voimaannuttava vaikutus ainakin osaan meistä ihmisistä. Enkä nyt tarkoita vain veden juomista, vaan sen katsomista, kuuntelua ja veden tuntua käsissä ja kasvoilla. Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojokien turkoosi kirkkaus oli minusta jo lapsena pysäyttävää. Kirkas vesi kiisi kivipohjan yli alas virratessaan. Se oli minusta hyvin vaikuttavaa, olenhan kotoisin lounaissuomalaisten ruskeiden […]
Mustikkametsä. Alkukesästä kukkiva varvikko, kesän edetessä jännitysnäytelmä. Onko hyvä mustikkavuosi, tuleeko niitä ollenkaan, pieniä vai muhkeita, löytyykö läheltä vai pitääkö käydä etsimässä kauempaa. Tämä vuosi oli sellainen hyvä mustikkavuosi. Olin aivan täpinöissäni, kun heinäkuussa astelin auringon jo laskiessa mailleen pellon laitaa ja tuli katsahdettua puiden siimekseen. Töyräällä oli lämmin ja suojaisa paikka, johon auringonsäteet olivat […]
Elämäni ensimmäinen kaamosaika on päättynyt. Muutettuani kotikaupungistani Salosta tänne Utsjoelle Karigasniemen kylään pääsin varsin pian kaamoksen hyvään huomaan. Karigasniemi sai hyvästellä auringon marraskuussa. Paikalliset täällä ovat ystävällisiä ja juttelevaisia. He kertoivat minulle jo hyvissä ajoin kaamoksen olevan ihanaa aikaa. Minulle kerrottiin, että pimeyttä ei edes huomaa, koska hanget heijastavat niin paljon valoa. Minulle kerrottiin revontulista […]
Koskella olen aena kurkkina Pirtinvirran Hartikansalon puolella olevoo pientä suarta. Se ei olis ku kymmenen metrin piässä rannasta mutta virta on niin vuolas, että jottain kelluvoo se vuatii ylitettäväks. Onkohan se saakkojen kot suar? Majavat aenakin verottaa sen huapoja ja koevuja joka talavi. Palokärki nakuttaa epäonnekkaeta kuatoyrityksiä ja koskikarat lurittelloo koskeen kuatuneilla rungoilla. […]
Luonto näytti kuka on herra. Voivotteluista ja ennustuksista piittaamatta pimeä ja märkä sää joutuivat väistymään ja koko maa sai valkean joulun. Yhtäkkiä ilma tuntuu aivan toiselta, hengitys höyryää ja äänimaisema on pehmeä. Ja vaikka valo on niukka, niin luonto jakaa vähästä. Kovin korkealle aurinko ei jaksanut kiivetä ja sen mentyä mailleen, otti ilta ja kirkasti […]
Kaamos on syvimmillään ja päivä siellä, missä jaksaa nousta, lyhimmillään. Vaan tästä se ei enää lyhene. Ajanpyörässä kierähdimme taas sen pisteen ohi, että hitaasti, mutta varmasta jokainen päivä on taas edellistä valoistampi aina keskikesään asti. Tämä talvi onkin ollut varsinkin eteläisessä Suomessa erityisen synkeä. Vaikka aurinkoisia tunteja on marras-joulukuussa ollut poikkeuksellisen paljon, niin lumeton tumma […]
Marraskuu. Monille se lienee nimi vuoden ankeimmalle ajalle. Pimeää, kylmää, märkää eikä edes arkipyhiä. Kesä takana ja valo käy aina vähemmäs. Sitä oli minullekin joskus. En tiedä missä kohtaa päässä niksahti niin, että marraskuu on alkanut tuntumaan oikeastaan varsin mukavalta. Se yllättää joka päivä. Se on joka vuosi erilainen. Se voi olla harmaa, ruskea, vihreä […]
Hyinen tuuli on puhaltanut kaikkialla Suomessa. Tänään saatiin monin paikoin ensimmäiset maistiaiset lähestyvästä talvesta. Ikkunat saivat huurrekerroksen ja taivaalta satoi jotain muuta kuin vettä. Tervetuloa talvi, tulethan tänä vuonna sitten reippaasti, ilman loskaa?