”Minulle onnen ja rauhan tuo hetki hiljaisella Hiidenportilla”

”Jäykkäkankainen kupoliteltta saa päälleen pyykkipojilla kiinnitetyn muovin, pilvet enteilevät sadetta. Purkkiliha ja paistetut perunat kypsyvät nuotiolla. Kesä on kauneimmillaan. Tuuli tuoksuu kuivalta kangasmetsältä ja nuotiolta. Puut huojuvat, puuvillaisen paidan helmat liehuvat. Koira kärkkyy ruokaa lihan tuoksun käydessä kuonoon. Aika on pysähtynyt.”

Luonnon rauhaa ja sisäistä harmoniaa. Oi miten onni kasvaa sisällämme kun lähdemme metsään, lukee Facebookin seinällä mainospuheena.

Mietin, onko asia todella näin. Tuntuu ettei nykyään riitä, että laittaa perintönä saamansa putkirinkan varusteltuna vanhoilla kangasmerkeillä selkään, ja lähtee vailla suurempia ennakkosuunnitelmia vain jonnekin. Nyt merkitsee se, että Karhunkierroksen 82 kilometriä taivalletaan vuorokaudessa, ja mieluummin takaisin saman päivän aikana. Kaikki ruoka on kuivattua ja rinkan nanoteknologialla varustellut ultra light -varusteet pakataan gramman tarkkuudella. Pakkautuvatko onni ja rauha samaan rinkkaan?

Saimme lainakoiran matkaamme suunnatessamme Hiidenportin kansallispuistoon. Esitteessä luki: rauhaa kaipaavalle.

Lupaus enteili totuuttaan, kun kaarsimme automme lähtöpisteen tyhjälle parkkipaikalle. Reitistö oli merkitty selkeästi, polku oli kapeaa ja paikoin hankalakulkuista. Hiidenportin kalliorotkossa seisova musta vesi teki tunnelmaan salaperäisyyttä. Paikalta puuttuivat enää yli raakkuvat korpit maagisuudessaan. Mikä paikka tämä oikein on?

Ilmassa vellova elokuisen illan kuumuus ja juurakkoiset polut hiljensivät etenemistä, mutta koiran menohaluihin tällä ei ollut vaikutusta. Suolla tuoksuvat suopursut ja hillat houkuttelivat pysähtymään. Kiertyneet hongat kankaisen metsän koristeina. Kapean polun reunustivat sinisenään olevat mustikka- ja juolukkavarvikot, jotka pakottivat napsimaan herkkujaan kulkiessa.

Laavut sijaitsivat toinen toistaan kauneimmilla rantapaikoilla. Yöllä telttaan humisi hongiston lempeä pauhu, ja aamuun herättelivät kaukaa kuuluvat kurjet.

Rannalta kerätyt mustikat päätyivät aamupuuron sekaan. Pannukahvin tuoksu sopi kiireettömään aamuun.

Ystäväni kertoili, kuinka hän retkeili nuoruudessaan edesmenneen miehensä kanssa. Retkillä viivyttiin pitkiäkin aikoja. Leiriinnyttiin, tehtiin pieniä päiväretkiä ja tutkittiin luontoa, hän kasveja ja miehensä lintuja. Hänelle oli elävästi jäänyt mieleen muisto lämpimästä kesäyöstä, jolloin he yön hämyssä kuuntelivat patterikäyttöisestä matkaradiosta Mozartia kosken pauhatessa taustalla.

Toisille onnen tuo itsensä fyysinen haastaminen, toisille tarkka suunnitelmallisuus. Minulle onnen ja rauhan tuo hetki hiljaisella Hiidenportilla.

Reitin lähtöpiste kartalla N=7087659.325, E=597979.596 (ETRS-TM35FIN)

Juttu on julkaistu myös Kermankuorijat -blogissa.

Lue lisää Hiidenportin kansallispuistosta: Luontoon.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.