Kirkkaalla luonnonvedellä on elvyttävä, virkistävä ja voimaannuttava vaikutus ainakin osaan meistä ihmisistä. Enkä nyt tarkoita vain veden juomista, vaan sen katsomista, kuuntelua ja veden tuntua käsissä ja kasvoilla. Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristojokien turkoosi kirkkaus oli minusta jo lapsena pysäyttävää. Kirkas vesi kiisi kivipohjan yli alas virratessaan. Se oli minusta hyvin vaikuttavaa, olenhan kotoisin lounaissuomalaisten ruskeiden […]
Könkäänmaa oli ennalta täysi arvoitus. Maastokartassa näytti Aatsinginhaudan eteläpäässä olevan ihan tavallinen rinne, jonne ei johda polkua. Sallan geologiasta kertova raportti (pdf) kertoi alueella olevan dolomiittisia kalkkikiviä ja sedimenttisyntyisiä kivilajeja. Kuulosti hienolta, mutta en ole tottunut tutkailemaan kiviä – onnistunkohan löytämään oikean paikan? Soitin Geologian tutkimuskeskukseen saadakseni tarkat koordinaatit. Tutkija Laura Laurin innostunut hehkutus alueesta tarttui minuun […]
Polku n. 6 km (myös mastontietä pitkin pääsee) Laavu ja tulipaikka Varkaanvaaranjärven rannalla ⚫⚫⚫ Vaikea reitti Lähtöpaikka kartalla Puljutunturi sijaitsee Puljun erämaassa, mutta sitä on helppo lähestyä, sillä erämaata halkova maantie vie melko lähelle tunturia. Suuntasimme Puljun suuntaan syyskuun puolivälin jälkeen harmaahkosta säästä huolimatta. Maantien ja retkeilyreitin risteymäkohdassa (kartta) on puinen opaste, eikä tieltä kävele tunturin […]
Kun Mari Uotila ja Markus Kangas kertovat ihmisille uusista suunnitelmistaan, saavat he usein kuulla olevansa ihan hulluja. Onneksi retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen vihkiytynyt pariskunta pitää harrastuksistaan blogia. Niinpä mekin saamme seurata kuinka käy, jos kaikki inkkarit eivät ole kanootissa, vaan ahkiossa. Päijät-Hämeestä kotoisin olevat Mari ja Markus asuvat nykyään Kauniaisissa. Molemmat ovat retkeilleet omilla tahoillaan […]
Savinajoessa tukevasti seisova Rupakivi on hyvin, hyvin erikoinen saari. Kiven juurella on aivan pikkuruinen metsä, ja huipullakin kasvaa pieni puu. Saaren suojaisalla puolella on pieni hiekkarantakin, ja korkeana kohoava kallio ottaa vastaan joen virtauksen. Totta puhuen Rupakivi näyttää paikalta, jossa voisin kuvitella jonkun Muumilaakson hahmon elävän. Huipulta voisi tähystellä maisemia, ja kallion rinteellä voisi pieni […]
Ensimmäistä kertaa ikinä päätin lähteä katsastamaan paikkaa pelkän nimen perusteella. Vinkeä syystuuli puhalsi Kittilän mailla ja mannuilla niin, että hiuksetkin olivat lentää päästä. Oli aika vetää jalkaan syysjalkineet, valita päälle lämpimät vaatteet ja kiskaista ponnari tiukalle. Linnuntietä Taka-Puksuvaaralle on kotioveltamme alle kuusi kilometriä, autotietä reilut kymmenen. Leviltä matkan taittaa reilussa puolessa tunnissa Ounasjoentietä pitkin. Ajoimme […]
Petservaaran huipulla Sallassa on siitä erikoinen näkötorni, ettei sinne johda varsinaista retkeilyreittiä. Kelkkareitti tornille on olemassa, ja talvisin paikalla kuulemma käykin kelkkailevia kansalaisia suhteellisen ahkeraan. Me matkasimme tornille ruskan hehkussa. Jätimme auton niin likelle tornia kuin mahdollista (kartta), mutta kävelymatkaa kertyi silti ehkä reiluksi tunniksi. Ylämäkeen kulkiessaan sitä helposti unohtaa katseensa maankamaraan, kun asettelee askeliaan […]
Mistä tietää, että on erityisen mielenkiintoinen reissu tulossa? No tietenkin siitä, että oppaalla on kivääri mukana. Kohteemme oli laaja ja kaunis Tuntsan alue pohjoisessa Sallassa. Matkailukoordinaattori Heli Karjalainen lähti kanssani kulkemaan UKK-reittiä Pirunkirkolta Nuoluskurun kodalle. Ruska-ajan väri-iloittelu oli hyvässä vauhdissa ja sää oli poutainen. Kivääri oli matkassa kaiken varalta, jos karhu sattuisi tulemaan. Matkaan siis! […]
Kuusamon Taivalkönkäällä kolme persoonallista riippusiltaa yhdistävät vesivirtojen halkomat maat toisiinsa. Me matkasimme kohti Taivalkönkään riippusiltoja ensimmäisen kerran heinäkuussa. Kesäpäivä oli juuri muuttumassa lempeäksi kesäillaksi. Olimme aikaisemmin päivällä saavuttaneet jylhän Ristikallion kulkemalla Sallantien parkkipaikalta nelisen kilometriä jalan, läpi vehreiden metsien ja ohi rauhallisten metsälampien. Kultaisessa vinossa valossa kylpevä metsä ja tummanharmaa taivas olivat Suomen kesää parhaimmillaan. […]
Saimme poroilta pitkiä katseita, kun ajoimme syrjäisellä hiekkatiellä Sallan metsissä myöhään illalla. Jo makuulle asettuneet porot nousivat ylös vaivautuneen näköisinä ja painelivat metsään taakseen mulkoillen. Oli heinäkuu, ja me olimme matkalla rauhalliselle iltakävelylle Kalliojärven päivätuvalle (kartta). Ilma seisoi kesäisen raikkaana ja tyynen aurinkoisena metsien ja järvien yllä. Olimme ajaneet Sallasta seitsemän kilometriä Kemijärven suuntaan, kunnes […]