Kellostapulin ympäri: Seitakierros Ylläksellä

Hiiripöllö lehahti meitä vastaan heti kun saimme automme parkkiin Kellokkaan luontotalon pihaan Äkäslompolossa.

Pöllöjä on viime aikoina näkynyt siellä täällä. Kaipa se on hyvä merkki.

Taivas oli pilvessä ja pilvi roikotti kosteita helmojaan maahan saakka. Astelimme luontotaloon pällistelemään karttaa, mutta emme osanneet päättää sen edessä mitään. Niinpä lähdimme yhteistuumin kalppimaan luontopolulle ilman suunnitelmia.

Hiiripöllö lenteli Kellokkaan pihan ympäristössä ja pysähtyi aina välillä tähyilemään ympärilleen.

Hiiripöllö lenteli Kellokkaan pihan ympäristössä ja pysähtyi aina välillä tähyilemään ympärilleen.

Tallustelimme polkua pitkin luontotalolta luontoon. Kun luonto oli alkanut, jakautui polku hiljalleen eri pituisiksi reiteiksi. Koska sää näytti vähintäänkin epävakaalta, ajattelimme ensin kulkea vain lyhyimmän kierroksen eli kolmisen kilometriä pitkän Saivonkierroksen.

Sitten muutimme mielemme. Ehkä syynä siihen oli tavattoman kaunis Varkaanoja, joka oli meitä vastassa heti ensimmäisenä. Teki mieli kävellä enemmän, nähdä enemmän. Kolme kilometriä tuntui säätilasta huolimatta liian lyhyeltä.

Varkaanojan vierttä hetken aikaa kulkevan reitin varrella riittää kaunista kuvattavaa.

Varkaanojan vierttä hetken aikaa kulkevan reitin varrella riittää kuvattavaa.

”Seita on pyhitetty palvontapaikka, linkki ihmisen ja jumalaisen luonnon välillä.”

Suuntasimme yhdeksän kilometriä pitkälle Seitakierrokselle, jonka tiesimme kulkevan Kellostapulin ympäri. Hörpimme kuksista Varkaanojan kirkasta, raikasta vettä, ja sen voimilla oli hyvä jatkaa matkaa suhteellisen pitkälle kierrokselle.

Vettä ei satanut. Vielä.

Seidat ovat saamelaisten aikoinaan palvomia erikoisia luonnonmuodostelmia. Seita voi olla vaikkapa erikoisen näköinen kivi tai tunturi. Seidoille uhrattiin lahjoja, minkä tarkoitus yleensä oli saada pyyntionnea.

Polun varrella olevissa opaskylteissä kerrottiin saamelaisten luontosuhteesta, noitarummuista ja muista aiheeseen kiinteästi liittyvistä kiinnostavista asioista.

seitakierros-11

”Saamelaisten elämäntapaan kuului olennaisesti luonnonpalvonta, jonka näkyvin tapa oli seitojenpalvonta.” 

Kun Seitakierros erkani lyhyemmästä Hillapolusta, lakkasi ihmisiä tulemasta vastaan jatkuvana virtana. Sitä ennen vastaan tuli jos minkäkinlaista ihmistä ja koiraa, kaikki kovin hyväntuulisia ja hymyileväisiä.

Varkaankurun intiimi vehreys muuttui hiljalleen harvemmaksi ja ruskaisemmaksi metsäksi. Raikas, happea huokuva ilma ja kasvoja virkistävä tihkusade tuntuivat erityisen hyvältä keskellä puhdasta lappilaista luontoa.

Ilmeisesti varsin harva oli päättänyt suunnata Seitakierrokselle, kun tiedossa oli, että taivas putoaa niskaan noin kello 16. Niinpä saimme suurimman osan matkasta olla omissa oloissamme kolmen koplana. Tsemppasimme itseämme ajatuksella, että pitkän ja sateisen kävelyn jälkeen tuntuu erityisen hyvältä päästä sisälle lämpimään ja syödä hyvin.

Maaruska oli kaunista. Mieli olisi tehnyt pysähtyä eväitä nauttimaan, mutta harmiksemme jouduimme toteamaan, että tulistelupaikka löytyy vasta aivan kierroksen loppupäästä, kun oltaisiin jo melkein takaisin luontotalolla. Kesänkijärven rannalla tosin olisi ollut kota ja kaikenlaisia hienouksia, mutta sinne pääseminen olisi kyltin mukaan pidentänyt matkaamme yhteensä kaksi kilometriä. Päätimme, että olkoot.

Kauniin metsätaipaleen jälkeen maa muuttuu kivikkoiseksi.

Kauniin metsätaipaleen jälkeen maa muuttuu kivikkoiseksi.

”Yhteinen piirre pohjoisen kulttuureille oli syvä kunnioitus elollista ja elotonta luontoa kohtaan.”

Saavuimme Kellostapulin ja Keskisen laen väliseen kuruun kun vesisade alkoi. Kellostapulin huippu oli ollut jatkuvasti näkyvissä, mutta nyt sekin jäi pilven peittoon. Kaunis maaruskapohjainen metsämaisema alkoi muuttua aina vain kivikkoisemmaksi ja erikoisemmaksi.

Kyltin mukaan Luontotalolle oli neljä kilometriä matkaa, eli olimme vain juuri ja juuri ylittäneet matkan puolivälin. Jälkeenpäin ajateltuna voin sanoa, että loppumatka tuntui todella merkittävästi lyhyemmältä kuin neljältä kilometriltä. Kaipa pitkospuut vauhdittivat matkantekoa.

Kivinen maailma näytti hullunkuriselta. Seistessäni pitkospuilla alkoi päätäni huimata, kun katsoin korkeita kivimuureja. Niiden muurien väliin pitkokset meidät johdattivat. Pitkokset olivat liukkaat, mutta normaalilla kävelyllä niistä kyllä selvisi ilman turhaa sutimista.

seitakierros-18

”Samaanin rumpu on maailmankaikkeuden symboli.”

Olisi huikea tietää, mitä tällä paikalla on ennen tapahtunut. Nykyään me tuulipukukansalaiset suhaamme näillä valmiiksi pedatuilla ulkoilureiteillä ristiin rastiin posket punaisina ja vaihtaen iloisesti kuulumisia tuntemattomien kanssa.

Mutta mitä täällä oli siihen aikaan, kun Saamenmaan kansaa ei oltu ajettu täältä pois? Keitä täällä on liikkunut ja millaisilla asioilla silloin, kun kristinusko ei ollut pyyhkinyt kaikkea tieltään? Onko samaanien rumpujen kumina kaikunut tämän kivisen kurun seinissä?

seitakierros-23

”Saamelainen ei koskaan liikkunut yksin, sillä ympäristössä olivat läsnä erilaiset yliluonnolliset olennot, kuten jumalat, haltiat, maahiset ja staalot.”

Välillä kivimassa sai maailman näyttämään kuin olisimme kuun pinnalla. Hiljalleen alkoi maaruska kuitenkin jälleen vallata alaa kivikossa, ja harmaan eri sävyt alkoivat väistyä punaisen, keltaisen ja vihreän tieltä. Pitkospuut muuttuivat leveäksi poluksi.

Lopulta saavuimme kodalle. Ihmisiä oli tulistelemassa, mutta meillä ei ollut aikomusta jäädä istuskelemaan. Koska olimme jo melkein perillä, kutkutti makuhermojamme ennemminkin ajatus pullasta ja kahvista luontotalon kahvilassa.

Kodan vieressä virtasi kaunis oja, joka laski kirkasvetiseen lampeen.

seitakierros-28

”Saivojumalat ja seidat hävisivät kristinuskon puristuksessa.”

Matkaa luontotalolle oli jäljellä reilu kilometri. Kuukkelit lehahtelivat kanssamme eteenpäin metsässä.

Luontotalolla jätimme märät reput ja takit naulakkoon ja suuntasimme kahvilaan. Kahvilan ikkunoista aukeavat todella upeat maisemat kansallispuistoon. Kuukkelit lentelivät ikkunoiden takana kelopuiden oksilla, aivan lähellä.

Kyllä kelpasi istua kahvilla tuollaisen taipaleen jälkeen, vaikka hiukset tippuivatkin vettä.

Kansallispuiston kartta.

Kuumaiseman pitkospuut kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7499175, E 383359.

Lainaukset ovat peräisin Seitakierroksen opaskylteistä, joissa on erittäin paljon kiinnostavaa tietoa kulkijoille.

 

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.