Entries by Antti Huttunen

Nuotiokallio ja muut Sipoonkorven parhaat palat

/by

Kauaa ei ole siitä, kun Sipoonkorpea vaadittiin kansallispuistoksi. Alue oli pitänyt pintansa, säilynyt asuttamattomana ja yhtenäisenä, eteläisenä erämaana. Vaikka Sipoossa on tullut liikuttua pitkin ja poikin erinäisten luolien perässä, on itse Sipoonkorven alue säilyttänyt salaisuutensa allekirjoittaneelta. Nyt oli aika korjata tämä epäkohta. Oppaaksi oli lupautunut aikanaan suunnistajana kunnostautunut Rolf Törrönnen, jolle maastot olivat sattuneesta syystä […]

Retkilta kuultua, osa 3

/by

Komeita ovat elokuun illat, isoilla vedoilla piirrettyjä, suuria. Vaan laskee se aurinko lopulta niin, ettei ilman valkeaa näe. Silloin oli sopiva hetki taas vaellella läpi blogosfräärin. Tässä tuon reissun parhaat palat. Kaju ottaa tarinallaan lukijat mukaansa Kolille: ”Hyvin levättynä alkaa ensimmäinen nousu vaaralle: Mäkrä, 100m nousua ylöspäin matkaa noin puoli kilometriä. Siinähän sitä kansallismaisemaa on […]

Härmälän rotko, Masku

/by

Eli luolaretki Varsinais-Suomeen, osa 5 Viiden luolan, yhden rotkon ja linnanraunioiden jälkeen oli vuorossa päivän viimeinen kohde. Tämä kunnia oli säästetty Härmälän rotkolle, yhdelle maakunnan tunnetuimmista luonnonnähtävyyksistä. Härmälän rotko on mielenkiintoinen geologinen nähtävyys Maskun ja Naantalin rajalla. Mahtavan kallion kohtisuoraan halkaiseva rotko on korkeudeltaan parhaimmillaan parikymmenmetrinen. Halkeama on syntynyt mahdollisesti maanjäristyksen seurauksena. Toisen teorian mukaan […]

Taka-Paltan luola, Masku

/by

Eli luolaseikkailu Varsinais-Suomen luolissa, osa 3 Ryövärinluolasta vei tiemme Kuusiston Piispanlinnan kautta kohti Maskua. Siellä tutkimistaan odotti kaksi viereisillä mäillä sijainnutta luolaa, joista Taka-Paltan luolaksi tituleerattu kolo sai kunnian päästä ensimmäisenä tutkittavaksi. Joskaan moinen operaatio ei ylitse pääsemättömän paljoa aikaa vienyt. Kovin laajaksi tai monimuotoiseksi koloa ei nimittäin pysty kehumaan, mutta luolamaiseksi hyvinkin. Suuaukon jälkeen […]

Mäntykukka

/by

Tämä on mäntykukka. Jos sellaisen mielii nähdä, niin ainakin eteläisemmässä Suomessa paras aika on nyt. Kalvakka ulkonäkö ei tuo ihan ensimmäisenä mieleen, että lehtivihreätön mäntykukka olisi kanervan sukua. Koska lehtivihreä puuttuu, varastaa tämä kummajainen tarvitsemansa ravinnon sienijuurillaan muilta kasveilta. Luonnostamme löytyy jokunen muukin lehtivihreätön kasvi, mutta mäntykukka lienee niistä se helpoin tavoittaa. Vaikka helppo sen […]

Pirunkallion luola, Parainen

/by

Eli luolaseikkailu Varsinais-Suomessa, osa 1. Kello väänsi viisareitansa puoli seitsemää kohden ja kohta sen jälkeen älysi herätyskellon virkaa toimittanut kännykkäkin piipata. Oli heinäkuun viimeinen sunnuntai. Unihiekka kaihersi silmissä vain nimeksi, sillä kohta oli suuntana Turku, missä Harrin ja Jannen opastuksella piti vietettävän päivä Varsinais-Suomen luolien merkeissä. Koska sekä ajomatka että oppaiden yhyttäminen sujuivat suosiollisissa merkeissä, […]

Parasta tuoreena, tässä ja nyt

/by

”Latoin perunat kiehumaan, hakisitko metsästä kantarelleja” Ja minähän hain. Näkyvät koivujen juuret olin kerännyt ennen lomareissuja normaalireviireitään mahdollisesti pidemmälle osuvien marjastajien varalta. Ei tarvinnut kovinkaan monen kuusenpersiiseen, kun kastikkeen ainekset oli riipaistu kasaan. Tuumailin, että tällä hetkellä kuusten kavereina viihtyvät kantarellit tuntuva tekevän poikkeuksellisen hyvää satoa. Kotipihassa nykäisin vielä sipulin kasvimaalta vähän makeutta tuomaan. Ja […]

Kultainen pukki

/by

Rautaharava kourassa tasoittelin tulevan nurmikon pohjia. Viileään heinäkuuhun osui sentään yksi hellepäivä. Kun ties kuinka mones hikikarpalo valui silmään kirvelemään, päätin hengähtää, hörpätä lasillisen raikasta vettä. Siemaillessani katselin, kun tuleva suurretkeilijä Ahti teki kivillä ja kävyillä tärkeitä askareitaan. Samassa syrjäsilmässä vilahti jotain. Kohotin katseeni. Komea pukkihan se asteli kiiruhtaen, mutta ylväänä pelto-ojan reunaa. Vähempikin saa […]

Eläviä esineitä koskiluonnon kainalossa

/by

Ihmismieli on siitä kummallinen, että kun se näkee miten erikoisen ja sykähdyttävän asian tahansa kyllin monta kertaa, siihen tottuu ja lopulta se latistuu niin tavalliseksi, ettei siihen kiinnitä juurikaan huomiota. Läheltä on liipannut, ettei allekirjoittaneelle olisi moinen tapahtunut ITE-taiteilija Niilo Rytkösen ympäristöteoksen kanssa. Paikka on sikäli vahvaa epätodellisuutta henkivä, että herääminen voisi tiedottomassa tilassa maisemien […]