Retkilta kuultua, osa 3

Komeita ovat elokuun illat, isoilla vedoilla piirrettyjä, suuria. Vaan laskee se aurinko lopulta niin, ettei ilman valkeaa näe. Silloin oli sopiva hetki taas vaellella läpi blogosfräärin. Tässä tuon reissun parhaat palat.

Kaju ottaa tarinallaan lukijat mukaansa Kolille: ”Hyvin levättynä alkaa ensimmäinen nousu vaaralle: Mäkrä, 100m nousua ylöspäin matkaa noin puoli kilometriä. Siinähän sitä kansallismaisemaa on vertailupohjaksi tuleville maisemille”.

Komeissa maisemissa on viihtynyt myös Villikataja, jonka päämääränä olivat Tenojoen upeat maisemat: ”Ylöspäin noustessa tunturikoivikko harveni ja huipulla meitä odotti vain paljas tunturinhuippu sekä tuuli. Seuraksemme pyrähti myös parvi kivitaskuja (Oenanthe oenanthe) ja yksinäinen kapustarinta (Pluvialis apricaria)”.

Mökkiloki, jonka katsastamista teistä yhdellä painellaan lujaa kyytiä kuluvana viikonloppuna, kertoo taas mieleenpainuvasta valintatilanteesta, johon poliisi on joutunut. En paljasta enempää, vaan lukekaa itse. Löytyy jutun lopusta

Suhteellisen lähellä edellisen kirjoittajan läntisintä kohdetta, on retkeillyt myös Jalkaisin. Kohteena hänellä on ollut Keski-Suomen maakuntaura, jota uhkaa unohdus: ”Jos en olisi saanut neuvoa kääntyä noin puolen kilometrin päästä pikku risteyksen kulmasta metsään, olisin saattanut hivenen epäröidä, vaikka onhan polun alku joskus niitetty”.
Reissun toinen osa löytyy täältä.

Retkellä-blogin Terhi on tutustunut Laipanmaan erämaa-alueeseen. Kyseinen paikka ei ole enempää tai vähempää kuin eteläisen Suomen suurin yksittäinen metsäalue.

Huoltokatkon Antti puolestaan tuskaili aikansa koluttujen lähimaastojen dilemmaa ja päätti hypätä pyörän selkään: ”Aivan järkyttävän hauska! Tämä on ihan sairaan kiva formaatti. Ehkä uutuudenviehätystä mutta se ei haittaa”.

Merimelonnan Antti löysi taas kerran aivan upeita paikkoja. On herran kelvannut köllötellä Äggkärillä maisemista ja luonnosta nauttien. Ja samaa voi sanoa Högharunin osalta.

Olli Korhonen taas suuntasi katseensa kaukaisuuden sijaan ihan lähelle, yhteen kukkaan. Ja mikä lajikirjo sen ympärillä pörräsi! ”Voi jopa kokeilla pystytkö laskemaan näkemäsi eri lajit, niin suuret kuin pienen pienet”, Olli haastaa.

Saman tempun teki myös Leppävirtaa-blogin Anssi, jonka kukassa kävi kuhina yhtälailla.

Sienirintamalla alkaa olla jo kuhinaa. Pro Mustarouskun InaR löysi vasuunsa jo monipulisen saaliin: ”Iloisin yllätys olivat vaaleat orakkaat, joita kasvoi pari ihan kunnollista ryvästä”.

Tatteja, pohjoisia sellaisia yhytti myös Villikataja.

Sienokoto taas käväisi sieniretkellä Imatran maastoissa uusien kavereiden kanssa: ”Kesämajoitukseni naapureiden kautta sain kaverikseni Valtterin. Hänellä onkin mielenkiintoinen sienitausta -oppi lukemaan nelivuotiaana oppimateriaalinaan Mauri Korhosen sienikirja!”

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.