Mielitkö kurkottaa korkeuksiin, katsella kaukaisuuteen ja nauttia samalla hiljaisuudesta? Kiinnostaako eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta? Jos vastasit kyllä, suunnaksi kannattaa ottaa Multia Keski-Suomessa. Tämä eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta on Kiiskilänmäki, joka kohoaa 268,55 metriä merenpinnan yläpuolelle. Itse mäellä, tornin juurella seisoessaan sitä ei oikeasti hoksaa, vaikka Multian suunnasta tänne syrjemmälle saapuessa on […]
Tammikuun kolmannella viikolla pakkanen kiristyi pitkän lauhan jakson jälkeen ja talvi pääsi vihdoin alkamaan kunnolla. Maan varjo näkyi siniharmaana vyöhykkeena auringonnousun vastaisella taivaanrannalla useana kylmänä ja kirkkaana aamuna. Maan varjon yläpuolinen punertava alue on nimeltään vastarusko. Näiden värillisten alueiden raja ei ole terävä, koska ilmakehänkään raja ei ole terävä. Vyöhykkeet ovat kuitenkin selvästi erotettavissa toisistaan. […]
Lauantai 18.01.2014. Pakkasta noin 18 astetta, ei tuulen henkäystä, kaikki puut ja kasvit kuin sokerihuurrettuja. Lunta vain muutamia senttejä eli oikein mainio ulkoiluilma. Tänään olisi Punamultalukon valloitus tähtäimessä. Kangasala–Pälkäne välillä on Vehoniemen- ja Syrjänharjut, jotka kuuluvat Salpausselän harju kokonaisuuteen. Harjuissa on lukkoja, jotka ovat mahdottoman syviä ja isoja tai vieläkin isompia monttuja: Väärälukko, Mustalukko, Punamultalukko […]
Savikosken kävelysillalla kannattaa piipahtaa haistelemassa menneen loiston tuoksua. Mitä kovempi pakkanen, sen kauniimpaa siellä on. Talvella olen nähnyt koskikaroja, ruokailevan saukon ja jopa pikku-uikun. Paikka on myös lintuharrastajien suosiossa. Kuopio – Vesanto tieltä (551) käännytään Kuopiosta päin tullessa vasemmalle n.300m ennen Karttulan ensimmäistä liittymää jossa on Valkeisen hautausmaa. Tätä kapeaa ja paljon liikennöityä Savikoskentietä ajetaan […]
Hiirpöllömettältä palatessani muistin kartalta mäennyppylän, jota kutsutaan Pirunkallioksi. Se on ihan Kurjalanrannantien varressa. Parkkeerasin auton pellolle menevälle traktoriuralle ja läksin kattomaan mistähän paikan nimi johtunee. Ensin tuli vastaa louhikkoa. Tiellepäin olevasta jyrkänteestä löytykin pystyssä seisova 4–5 levee ja 3–4 metriä korkee litteä lohkare. Lohkareen ympärillä oli muita pienempiä samanlaisia lohkareita kylellään ja niien alle jäin […]
Kaamos on syvimmillään ja päivä siellä, missä jaksaa nousta, lyhimmillään. Vaan tästä se ei enää lyhene. Ajanpyörässä kierähdimme taas sen pisteen ohi, että hitaasti, mutta varmasta jokainen päivä on taas edellistä valoistampi aina keskikesään asti. Tämä talvi onkin ollut varsinkin eteläisessä Suomessa erityisen synkeä. Vaikka aurinkoisia tunteja on marras-joulukuussa ollut poikkeuksellisen paljon, niin lumeton tumma […]
Kesäkuun alussa muutin töiden perässä Inariin. Jo silloin olin tietoinen, kuinka paljon nähtävää lähimaastoista löytyy, mutta edelleen se jaksaa yllättää. Joka kerta kun ajan Inarista kotipaikkakunnalle Pelloon ajan Sallivaaran opastekylttien ohi. Joka kerta ohi mennessäni olen huokaillut, että milloinkahan sitä löytäisi aikaa käydä katsomassa vanhaa poroerotuspaikkaa. Viime viikonloppuna aikaa viimein oli. Polku Sallivaaran aidalle lähtee […]
Emäpitäjänä tunnetun Rautalammin syrjäisissä kolkissa, vaikea kulkuisten taivalten takana kohoaa ylväänä vuori, johon liittyy aivan erityinen tarina perimätietoa. Tuon vuoren salaisuuksista halusimme ottaa selvää ja pääsiäisenä tuo selko päätettiin ottaa. Melkoinen seikkailu siitä tulikin. Vaan palataanapa hetkeksi aivan alkuun. Vielä 1940-luvulla Pirunpesävuoren kupeella oli ollut puukaukalo, johon paikalliset olivat vieneet uhrinsa. Vaikka uhripaikkoja tunnetaankin kaikkialta […]
Sillä aikaa kun toinen puoli aivosolukosta alkoi hahmottamaan kuvaa Polar -tapahtumasta, niin jo toinen puoli alkoi etsiä vastausta – kuinka tänne pääsee mukaan? Useampia käsille saatavia kuvia, videoita ja kommentteja myöhemmin on tieto lisännyt tuskaa sen verran, että oma matkahakemus on viittä tai kuutta vaille valmis. Noiden revontulien alle on päästävä koirien kanssa juoksemaan! Kolme […]
Kolmisen viikkoa sitten saattoi eteläisessä Suomessa vielä nauttia kesän viimeisistä hönkäyksistä. Sittemmin syksy otti luonnon otteeseensa muutamassa viikossa ja eilen luonto peitteli vaalealla peitteellä suurimman osan maatamme vain yhdessä yössä. Illansuussa saattoi vielä ihailla paljaan maan upeita syksyisiä sävyjä. Tuntia myöhemmin taivas aukesi ja miljoonat lumihiutaleet tanssivat alas taivaista. Pimeän yön jälkeen saimme sitten herätä […]