Tänä kesänä pohjoisen reissu venähti, ja matka jatkui aina naapurimaamme Norjan puolelle. Matkailu Norjassa on suomalaisellekin siitä mukavaa, että kun olemme Suomessa tottuneet jokamiehenoikeuksiin, niin Norjassa ne ovat melkein yhtäläiset. Siis sopivan tunturin tai paikan löytäessään saa sinne vapaasti tallustaa tai melko vapaasti myös majoittua. Kilpisjärvellä nopean analyysin jälkeen kävi selväksi, että mäkärätilanne ja sää […]
Särkisalon Ulkoluodon Vårdkasberget lukeutuu vahvasti luontokohteiden hidden gem -kategoriaan. Upealle näköalakalliolle ja sen alla olevien jyrkänteiden luoliin pitää todella osata ja haluta mennä, sillä vähemmän määrätietoisten kulkijoiden taival estetään tehokkaasti “Yksityistie”-kyltillä ja lukitulla kettingillä Ulkoluodontien risteyksessä. Auto pitää siis jättää ison tien varteen, mutta hiekkatietä pitkin kävelee helposti reilun kilometrin matkan riistaruokintapaikalle, josta lyhyen ja […]
Ajan aika usein Pelloon ja olen monesti matkalla miettinyt, että mikä mahtaa olla Eeron polku. Rovaniemi–Pello-maantien varressa on sininen kyltti, jossa on vaeltajan kuva ja nähtävyyden merkki, mutta mitä ihmettä sieltä löytyy. Ja kuka Eero? Kun taas lähdin koirani kanssa Kemijärveltä Pelloon lammaspaimennusleirille, päätin ottaa tuosta mystisestä paikasta selvän. Kotona olin jo tutkaillut Travelpellon-sivuilta paikallisia […]
Käytiin eräänä iltana perheen kanssa Ainiovaaralla ex-tempore iltalenkillä. Sateen vihdoin lakattua päätimme ottaa riskin ja uhmata taivaalla vielä oleilevia tummia pilviä. Kannatti! Koko perhe nautti reissusta tosi paljon, ja meidän pienimmäinenkin (3-v) jaksoi kävellä ilman yhtään valitusta korkealle vaaralle ja takaisin. Ainiovaara sijaitsee Ylitornion keskustan tuntumassa. Karemajojen kylttejä seuraamalla löytää parkkipaikan, josta voi suunnata valitsemalleen […]
Leppävirralla, tai tarkemmin sanottuna Mustinmäen kylällä, sisukkaan kyläyhteisön lisäksi luonto piilottelee melkoista haavaansa. Orinoro nimittäin on kalliohalkeama, joka yltää jopa 20 metriä syvälle ja jatkuu 100 metriä pitkänä. Tälläiseen rotkoon tutustuminen on parhaimmillaan kuumana kesäpäivänä, kun rotkon viileydestä ja varjosta pääsee nauttimaan kovan helteen keskellä. Rotkolle tai sen tarinoihin ei kuitenkaan tarvitse tutustua summanmutikassa, vaan […]
Virvikin luontopolku kulkee vaihtelevassa maastossa Virvikin golfkentän läheisyydessä. Reitillä on niin kallioita, synkkiä korpimetsiä kuin suomaisemaakin. Luonnosta kertovat opastaulut ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.
Repoveden kansallispuisto lienee monellekin tuttu ja mieluisa retkikohde. Tavallisenkin kansalaisen on helppo arvata, että jylhät kalliot tai kapeat maisemat ei kuitenkaan lopu kansallispuiston rajojen sisäpuolelle, vaan jatkuvat vielä hyvän tovin, kunnes tasoittuvat muuhun ympäristöön. Haukkavuori on yksi kohde, joka ei mahdu kansallispuiston rajoihin, mutta missä näkymä kantaa ja herättää retkeilijän kuin puolen metrin halolla takaraivoon […]
Yksi mielenkiintoisimmista kohteista, joita silmäni olivat Sodankylän maastokartalta onnistuneet löytämään, on Nuolikirkko. Kelujärven kylän tietämillä sijaitseva kohouma on merkitty kartalle Palvontapaikaksi. Aivan sen juurelta luikertelee metsätie kohti Nuolikurua, joka myös näytti komealta paikalta kartan perusteella. Niinpä eräänä iltana lähdimme mieheni kanssa ajelemaan niille suunnin. Kelujärven kylälle ajetaan ensin Sodankylästä Kitisen sillan yli ja käännytään heti […]
Kurvasimme mieheni kanssa kuumana kesäiltana kartan osoittamalle hiekkatielle. Tie lähti nousemaan ylös rinteeseen ja suorastaan säikähdimme kun huomasimme, että sen reunaan oli parkkeerattu autoja. Onko täällä näin paljon sakkia? Apua. Onneksi kävi ilmi, että meneillään oli jonkinlainen suunnistustapahtuma, ja meidän kohteemme olisi siitä vielä matkan päässä. Ajelimme siis hissukseen parkissa olevien autojen ohi ja jatkoimme […]
Joskus sitä tulee sellaisiinkin retkikohteisiin mentyä, että paikoin on mietittävä miten tästäkin taas selviää, ja mitä äitikin ajattelisi, jos tietäisi. Mutta ei sille voi mitään: kun kartalta löytää kiintoisan kohteen, ja kun naapurin isäntä sitä vielä silmät tuikkien hehkuttaa, niin pakkohan sinne on mennä oikein silimällä kahtommaan. Niinpä lähdin tällä kertaa ottamaan selvää Pittiövaaran Hirviäkurusta. […]