Patikointi Norjan puolella ja uskomaton Ryten

Tänä kesänä pohjoisen reissu venähti, ja matka jatkui aina naapurimaamme Norjan puolelle. Matkailu Norjassa on suomalaisellekin siitä mukavaa, että kun olemme Suomessa tottuneet jokamiehenoikeuksiin, niin Norjassa ne ovat melkein yhtäläiset. Siis sopivan tunturin tai paikan löytäessään saa sinne vapaasti tallustaa tai melko vapaasti myös majoittua.

Kilpisjärvellä nopean analyysin jälkeen kävi selväksi, että mäkärätilanne ja sää näyttivät rannikolla paremmilta kuin ylängöillä. Niinpä auton annettiin valua Norjan puolelle ja jatkettiin rantoja pitkin aina Lofooteille asti.

Lofooteista on helppo mainita sen verran, että tavalliseen suomalaiseen maastoon tottuneille Lofoottien maaston muodot saattavat näyttäytyä melko jylhinä. Lofooteilla, niinkuin muuallakin Norjan rannikolla, on tapana, että vuoria nousee toisensa perästä sillä tavalla, että toisinaan ne antavat veden virrata siitä välistä.

Jonkin matkaa Lofooteilla suunnattuamme eteenpäin tuli vastaan sen verran erikoislaatuinen vuori, että kelpasi sinne kiivetä. Tällä suunnalla erilaisten reittien merkkaaminen on melko olematonta. On siis oikeastaan turha odottaa minkäänlaisia maalitäppiä tai vastaavia merkkaamassa reittiä. Suurin osa kuljetuimmista reiteistä on kuitenkin sen verran kuluneita, ettei polkujen erottaminen ole vaikeaa, mutta suositeltavaa on, että matkassa on aina jonkinlainen kartta tai ennustusväline, millä oikea suunta käy helposti ilmi.

Vuoren nimi oli keskisuomalaiseen suuhun melko mukavasti sopiva Ryten. Ryteniä voisi pitää melko hyvänä paikkana vaikkapa aloittaa vuorikiipeilyharrastus, sillä polku oli suhteellisen helppokulkuista, ja väkeä vuoren rinteillä sattui olemaan sen verran, että pulaan jäämisestä ei tarvinnut murehtia.

Rambergin kylältä pienoisen ajomatkan jälkeen päädyimme Rytenin juurelle, josta kapuaminen on helppo aloittaa. Polkua pitkin huipulle näytti olevan noin 3–4 km matkaa, ja ylös asti kivutakseen oli noustava rapiat 500 metriä.

Rytenin nousu alkaa mukavalla pätkällä peltojen ja lammaslaitumien keskellä. Pienen alkulämmitelyn jälkeen alkaakin tapahtua melko nopeasti, sillä polku kääntyy selvästi ylöspäin. Tämäkin huippu on melko tyypilliseen tapaan piilossa. Sitä ei siis oikeastaan lähtöpaikalta vielä näy, eikä hahmota minnekä sitä oikein ollaan kapuamassa.

Ylöspäin kapuaminen Rytenin rinteillä tapahtuu melko jaksottaisesti. Välillä polku viettää tasaisempaa osuutta, välillä noustaan tasaisesti ja muutamassa kohdassa hieman jyrkemmin. Ensimmäisen nousun jälkeen saavutaankin mukavannäköiseen solaan, jossa pieni tunturilampi kimmeltää ja valuu toisesta reunasta alaspäin.

Matka jatkuu ylöspäin ja seuraavan nousuosuuden jälkeen alkaakin tapahtua. Tässä vaiheessa matkaa on kivuttu jo sen verran, että maisemia ei pääse juuri moittimaan. Tunturin toiselta laidalta kuitenkin aukeaa näkymä, joka on jossakin määrin vertaansa vailla.

Viereisen vuoren juuret nimittäin näkyvät näistä korkeuksista melko hyvin, ja tuo juurakko ei ole aivan tavallinen. Sitä kun kuvittelisi vuoren laskeutuvan mereen niinkuin vuoren kuuluukin, niin täällä vuori loivenee juuri kohdatessaan meren pauhun. Liekkö jääkauden tai jään tai veden voimat kun ovat tuota vuoren juurta muokanneet, mutta täällä vuoren juurella on mitä hienoin hiekkaranta.

Loppumatka onkin sitten loivaa nousua, mitä säestävät Atlantille aukeavat aavat maisemat. Siinä välillä kun Atlantin avaruus alkaa olla ajatuksille tarpeeksi, voi vilkaista taakseen aukenevia vuoria ja niiden välisiä solia. Toisin kuin kotona, täällä näköalaa ei ole rajoittamassa mäntymetsä tai muut vastaavat kasvustot.

Ylös saavuttua sitä mieli saattaa saavuttaa jonkinlaisen autuuden. Tuo ylittämättömältä näyttävä vuori on nyt noustu ylös asti, ja sen myötä aivot työntävät kehoon endorfiinin kaltaisia aineita. Näkymä on selittämätön ja katkeamaton, minne sitä ikinä päättääkin katseensa kääntää. Täällä on melko hyvä ihmisen hetki hengähtää ja nauttia vaikkapa retkieväistä.

Vaikka joskus matka menisikin Norjaan niin ei siis ole syytä huoleen. Kyllä täällä pärjää ihminen myöskin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.