Korppi, musta lintu, kuoleman tuoja, erämaiden älykkö

Kuljen kuusten katveessa kiemurtavaa polkua. On aivan hiljaista. Vain pieni tuulenvire, askelteni rasahdukset ja jostain loitompaa kuuluva korpin huuto. Jatkan taivalta, kunnes saavun pienen aukean reunaan tähystämään. Tavoitan kuin tavoitankin katseellani mustan linnun, joka lentää länteen. Korppi se siellä. Monen reissun kaveri, joka tulee kun sille sopii, ilmoittaa itsestään ja lentelee taas matkoihinsa.

Korppi ja metsä ovat erottamattomat. Syvissä salometsissä asuva, viisas ja vanhaksi elävä musta lintu on nauttinut syvää arvostusta, mutta samalla sitä on myös pelätty. Sitä on pidetty pahaenteisenä, jopa kuoleman tuojana, ja se on yhdistetty tuonpuoleiseen.

Lintuun liittyvä kunnioitus ja uskomukset on helppo ymmärtää, kun katsoo sen jaloa ulkomuotoa. Suuri ja musta lintu herättää kunnioitusta. Korpin värityksen tarinaa on vanhastaan selitetty jumaltaruilla. Korppi löytyy myös Kalevalasta vanhalla kutsumanimellään kaarne.

Korppia on pidetty uskomuksissa ja tarinoissa viisaana lintuna. Myös tieteellinen tutkimus vahvistaa käsityksen korpin älykkyydestä. Sillä onkin yhden lintumaailman suurimmista aivoista. Älykkyys näkyy siinä, kuinka korppi oppii ennakoimaan ja lukemaan merkkejä. Korpit osaavat myös päätellä milloin lähellä oleva lajitoveri tietää ruokapalan piilopaikan. Ne hakevat nopeammin ruuan, josta muut korpit tietävät, kuin ruuan, jonka ne tietävät vain itse. Ennen muinoin niiden tiedettiin seurailevan armeijoita ja odottamaan taisteluissa menehtyneiden ruumiita. Toisaalta uskottiin, että korpin nokkiessa kuolleen silmät, sai sokea jossain toisaalla näkönsä takaisin.

Ei korppi korpin silmää noki.

Lienee siis seurausta uskomuksista ja älykkyydestään, kun asettuessaan pesimään valitsee korppi melko syrjäisen seudun. Pesäksi kelpaa mänty erämaan vankimmasta päästä, tai saattaa se korppi asettua kallion jyrkänteellekin. Munimisestaan se ei kummemmin hiisku, mutta kevättalvella saattaa korpimetsien kulkija nähdä korpin komeaa soidintanssia. Korppi nimittäin on eräs lintumaailman taitavimmista lentelijöistä ja tarvittaessa lentää vaikka vatsa vasten taivasta.

Siinä vaiheessa keväällä, kun muut muuttolinnut alkavat palata, on korppi jo ehtinyt kasvattaa poikasiaan hyvät päivät. Korppi nimittäin aloittaa pesimisen paikoitellen jo maaliskuussa.

Suurimpana varislintuna korppi on variksesta ja harakasta helppo erottaa, mutta usein katsoja erehtyy korpin kiilamaista pyrstöä ja kapeita siipiä sekoittamaan vaikka haukkaan, hurjimmat jopa kotkiin. Ne, jotka ovat korpin mustan hahmon erehtyneet lähietäisyydeltä näkemään tietävät, ettei korppi ole läpensä musta. Komeat mustat höyhenet nimittäin kertovat hyvässä valossa vihreän metallinhohtoista tarinaa.

Pitkäikäisenä paikkalintuna sama korppi saattaa elää tietämättä rinnallasi vaikka läpi elämän. Eikä korpilla ole myöskään tarvetta venkslata puolisoaan. Sitä voikin hyvällä mielin alkaa tervehtimään lähimetsän korppia, sillä onhan se kohteliasta tervehtiä naapuria aina tavatessa.

Teksti:  Antti Huttunen ja Jussi Judin. Piirros: Annukka Palmén.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.