Päiväretki Åsandin valkoiselle rannalle Vesterålenissa Norjassa
Vuokraamamme mummonmökki Vesterålenissa Norjassa oli sopivasti vain kilometrin päässä rannikon patikkareitin (Kyststien) alkupisteestä. Olimme nautiskelleet hitaasta aamusta pitkän ajopäivän jälkeen, kun vihdoin lähdimme eväsreput täynnä kohti Åsandin rantaa.
Koko Kyststien on noin 10 kilometrin pituinen, mutta meille riitti edestakainen, noin seitsemän kilometrin matka tälle valkoiselle rannalle. Majapaikastamme laskien matkaa tuli pari kilometriä lisää.
Hiekkatie reitin alkuun poikkeaa tiestä numero 820 (Risen ja Straumen välillä).
Reitin alkua ilmeisesti voisi kulkea autolla, ja näimmekin yhden parkissa ennen kuin reitti muuttui poluksi.
Hämäännyimme hetkeksi, sillä reitti näytti jatkuvan vasemmalle, ja varsinainen polkumme oli melkein piilossa puskissa. Onneksi kartta kertoi meille, että vasempaa reittiä pääsisi Trolldalsvattnetille. Mielenkiintoinen paikka varmaan sekin, mutta me jatkoimme kohti merta ja Spjelkvågenia.
Åsandin reitti on merkitty helpoksi, ja tuudittauduin alun kärrypolulla leppoisan päiväretken tunnelmaan. Pian kuitenkin saavuimme meren rantaan, ja polku johti meidät kalliorannan alareunan kivikkoon. Alkoi naurattaa, olin ilmeisesti taas ehtinyt unohtaa, että norjalaisten helppo tarkoittaa meille jotain muuta. Onneksi päivä oli kuiva ja jalassa oli hyvät kengät. Sateella heiluvat kivet voisivat olla hieman vaativampaa ylitettävää. Hyppelimme kivikossa jyrkän kallion reunan ympäri ja pääsimme takaisin polulle.
Reitti kulki pitkin kaunista rannikkoa. Korkeuserot eivät olleet suuria ja eksymisen vaaraa ei ollut. Muutamalta töyräältä laskeutuminen vaati käsien apua, mutta muuten oli helppoa. Matkalla ohitimme turkooseja poukamia ja katsoimme vuonon keskellä olevan saaren linturuuhkaa.
Viimein Åsand häämötti. Laskeuduimme häikäisevän valkoiselle rannalle. Pari norjalaisperhettä tulisteli kivikossa ja yksi porukka taisi olla kaukana rannan toisessa päässä, muuten oli autiota.
Heittäydyimme hiekalle syömään eväitä. Kävin vielä liottamassa kuumentuneita jalkojani kylmässä merivedessä. Aurinko lämmitti juuri sopivasti, ei ollut kuuma eikä ötökän ötökkää kiusana. Tällainen ranta muistutti tropiikista, mutta lämpötilan puolesta nämä arktiset versiot sopivat minulle paremmin.
Tutkimme rannan loputonta simpukankuorikokoelmaa, jokainen omanlaisensa.
Voin yhtyä tämän tuntemattoman taiteilijan rakkaudentunnustukseen jo nyt.
Loikoilimme rannalla pitkään, välillä aivan keskenämme. Tällainen valtava upea ranta vain meille, tuntui ylelliseltä. Mikähän siinä onkin, että itselleni nämä yksityiset kokemukset ovat aina niitä suurimpia. Vaikka maisema olisi kuinka upea, se ei mene sydämeen asti, jos sitä joutuu ihailemaan jonossa kulkien. Norja tarjoaa näitä eksklusiivisia luontoelämyksiä joka kerta. Introvertin maisemanmetsästäjän taivas.
Lähdimme paluumatkalle. Pysähdyimme hetkeksi vielä korkealle töyräälle ihmettelemään yhden turkoosin poukaman isoja kaloja.
Saavuimme tutulle kivikkopolulle, josta tiesimme olevamme lähellä alkupistettä.
Vuononäkymät ihastuttivat, mutta muistin välillä katsoa myös Åsandtindenin korkeuksiin.
Kohta olimme jälleen tiellä. Mummonmökki ja iltapala odottivat.
- Retkeilimme Åsandiin 22.7.2023.
- Vaativuustaso helppo, vain muutama ponnistelua ja varovaisuutta vaativa kohta.
- Tietoa koko rannikkoreitistä
- Jos jatkaa Åsandin rannalta Straumsjøeniin, reitin vaativuustaso nousee.
- Voit seurata retkiäni myös Facebookissa ja Instagramissa.
Juttu on julkaistu alun perin Matkoja, retkiä, hetkiä -blogissa.
Tämä vaikuttaa kivalta reitiltä, ja olen siitä aiemminkin kuullut kehuja. Me ei Vesterålenissa olla oltu muuten kuin valaita katselemassa, ja se olikin oikein mieluisa retki. Jos sinne vielä satutaan, voisimme hyvinkin tehdä tämän patikan.