Päiväretki packraftilla Tiilikkajärven kansallispuistoon

Tiilikkajärven kansallispuisto on erinomainen melontakohde, kunhan kunnioittaa herkkien harjujen rantautumisrajoituksia. Packraftilla liikkuva pääsee nauttimaan kapeista harjuniemistä ja hiekkarannoista sekä vesiltä että maalta käsin ja pystyy poikkeamaan Täyssinän rauhan rajakivellä.

Tiilikkajärven kansallispuisto

• Kohde kartalla
• Kävelyreitit: Useita merkittyjä rengasreittejä, joita voi yhdistää melontaan packraftilla liikkuessa
  • Uiton kierto 7 km
  • Tiilikan kierto 18 km
  • Aution kierto 3,4 km (lisälenkki edellisiin)
• Tulentekopaikka: kyllä; useita tulentekopaikkoja
• Saapuminen julkisilla: ei julkista liikennettä
• Saapuminen autolla: Sammakkotammen ja Pohjoisniemen pysäköintialueet
• Kohokohdat: erämaiset järvet, hiekkarannat, kapeat harjuniemet, aapasuot sekä historiallinen rajakivi
• Tärkeää! Kansallispuistossa on rajoitusosia, joissa rantautuminen on sallittu vain merkityillä paikoilla ja liikkuminen on sallittu vain poluilla. Katso rajoitusosan maihinnousupaikat.

Tiilikkajärven kansallispuisto on tullut minulle tutuksi useilla reissuilla kävellen ja juosten. Jos kansallispuisto olisi ihminen, kuvailisin sitä adjektiiveilla ystävällinen, lempeä ja rauhallinen. Sen järvet, suot, hienot hiekkarannat ja kapeat harjut toivottavat joka kerta yhtä lämpimästi tervetulleeksi.

Jo ensimmäisestä vierailustani saakka olen miettinyt, että puisto sopisi erinomaisesti myös melontaretkiin. Toukokuun lopulla 2026 palaset loksahtivat lopulta paikoilleen: 1. Olimme perheen kanssa Vuokatissa. 2. Minulla oli packraft-kaksikko mukana. 3. Oli luvattu mukavaa eikä kovin tuulista keliä. 4. Sain tyttäreni kaveriksi.

Olin aiemmin lähtenyt matkaan kolmesti Tiilikan reitistön kaakkoisosasta Sammakkotammen pysäköintialueelta ja kerran luoteispäästä Pohjoisniemestä. Olin jo ajatellut, että lähtöpaikka olisi tälläkin kertaa Sammakkotammi. Lopulta lyhyempi matka Vuokatista sekä Täyssinän rauhan rajakiven läheisyys pohjoisesta käsin voittivat. Nyt kun mukana oli historiasta kiinnostunut tytär, rajakivellä käyntiä ei voinut jättää väliin.

Reittisuunnitelma rajoitusosia kunnioittaen

Ajoimme Vuokatista kolmisen varttia Pohjoisniemen pysäköintialueelle, jossa täytimme packraftin ilmalla saman tien. Suunnitelmissa oli edetä pääasiassa meloen ja mahdollisesti jokunen pätkä polkuja pitkin. Kaksikkonikin painaa vain reilun kolme kiloa, joten se kulkee yhdellä melojalla kainalossa kävelypätkät.

Iso osa Tiilikkajärven kapeista harjusuikaleista kuuluu kansallispuiston rajoitusosaan, jolla maihinnousua ja liikkeellelähtöä on rajoitettu. Siksi rantautumispaikat on syytä suunnitella etukäteen. Rajoituksilla suojellaan herkkää harju- ja rantaluontoa. Lisäksi Kalmoniemi on vanhaa hautapaikkojen aluetta, jota tulee kunnioittaa. Myös muutamilla saarilla maihinnousu ja liikkuminen on kielletty lintujen pesintäaikaan.

Rajakivellä vihdoinkin

Kun edellisen kerran lähdin liikkeelle Pohjoisniemestä, kävelimme ystäväni kanssa 18 kilometrin Tiilikan kierroksen. Silloin yritimme syksyisessä sateessa tähystää järven koillisrannalta käsin Täyssinän rauhan rajakiveä, joka toimii nykyään sekä Sotkamon ja Rautavaaran kuntien että Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakuntien rajapyykkinä. Naureskelimme kuvia, joissa poseerasimme pisteenä taustalla ehkä näkyvän rajakiven kanssa.

Otimme tyttäreni kanssa rajakiven reissumme ensimmäiseksi määränpääksi. Meloimme Pohjoislahtea pitkin etelään pienessä vastatuulessa. Oikealla kiemurteli Pohjoisniemen harju. Kaksikolla matka taittui vauhdilla, ja olimme parin kilometrin päässä olevalla rajakivellä yhdessä hujauksessa.

Vesi oli todella matalalla, ja packraftilla oli helppo rantautua rajakiven vieressä olevalle matalikolle. Rajakiven eteläpuolelle jääville Rajasaarille ei ole melojilla asiaa. Pesintäaikaan ne on rauhoitettu linnuille. ”1595”, tuli tyttäreltäni vastaus saman tien, kun yritin muistella Täyssinän rauhansopimuksen solmimisvuotta.

Kiveen on hakattuna rajamerkintöjä, joista Ruotsia symboloiva kruunu erottuu kenties selkeimmin. Kiven merkinnät on ikuistettu myös kansallispuiston tunnukseen. Lisäksi kivessä on laatta, joka kertoo sen olevan muinaismuisto.

Kohti Venäjänhiekkaa

Olimme jo aiemmin huomanneet järvellä liikettä etelän suunnalta, ja pian saimme rajakivelle seuraa. Sinne tuli pariskunta, joka oli liikkeellä täsmälleen samanlaisella paatilla kuin mekin. Kehuimme kilvan packraftretkeilyn helppoutta ja mukavuutta ja yhä aurinkoisemmaksi muuttuvaa loppukevään keliä. Kiveen tutustuttuaan he jatkoivat matkaa Pohjoisniemen kylkeen.

Me jatkoimme kohti kaakkoa ja Pohjoisniemen sekä etelästä kurottuvan Kalmoniemen välistä Selkäsalmea. Rajasaaret jäivät vasemmalle, ja meloimme Hamusenlahtea pitkin Karhisalmeen. Jäimme hetkeksi paistattelemaan päivää Pohjoisniemestä pistävän hiekkanokan päähän.

Selkäsalmi on harjuniemien kärkien väliin jäävä vain 150 metrin levyinen salmi, joka estää Tiilikan kierto -reitin kulkemisen kokonaan jalkaisin. Nykyään kesäkaudella on molemmissa päissä soutuveneet, joiden avulla salmen saa ylitettyä. Aiemmin, kun ylitykseen tarkoitettuja veneitä ei vielä ollut, ystäväni oli lenkillään uinut miehensä kanssa salmen poikki.

Helatorstain seudun reissullamme veneet eivät näkyneet olevan vielä paikoillaan, mutta meitä se ei tietenkään haitannut. Alun melonnan jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta kävellä pätkä, joten rantauduimme Kalmoniemessä.

Kapealla Kalmoniemellä on kauniita hiekkarantoja. Välillä niemi kapenee lähes olemattomiin niin, että länsi- ja itäpuolen järvenselät erottaa toisistaan vain ohut maasuikale.

Jatkoimme jalkaisin Venäjänhiekalle asti. Venäjänhiekka lienee Tiilikkajärven suosituin yksittäinen kohde. Olin itsekin käynyt Venäjänhiekalla jokaisella aiemmalla neljällä reissullani. Kun olen lähtenyt jalkaisin liikkeelle Sammakkotammen suunnasta, tyypillisin reitti on ollut 7-kilometrinen Uiton kierto yhdistettynä 3,4 kilometrin Aution kiertoon sekä käyntiin Kalmoniemen päässä ja Venäjänhiekalla.

Männikön reunustama hieno ja pitkä Venäjänhiekan ranta on suojainen, kun tuulee enemmän etelän suunnalta. Maisemat pohjoiseen Tiilikan Suuriselälle rauhoittavat. Venäjänhiekalla on myös telttailualue ja tulentekopaikka.

Olimme syöneet eväsleipämme jo aiemmin, joten emme jääneet rannalle sen pidemmäksi aikaa. Sen sijaan tuuppasimme packraftin vesille ja lähdimme paluumatkalle.

Kosevan kautta takaisin

Seurailimme ensin Kalmoniemen ja sitten Pohjoisniemen rantoja. Pohjoisniemen kärjen jälkeen siirryimme suurelta selältä suojaisampaan osaan, jossa niemen ja saarten välissä oli leppoisaa meloa.

Nuottisaarten kohdalla rannalla näkyi liikettä. Rajakiveltä tuttu pariskunta oli palannut leiriinsä Kosevan autiotuvan ympäristöön. Heillä oli teltta Kosevalla, josta he tekivät retkiä Tiilikan alueelle. Aloimme tyttäreni kanssa miettiä kesälle vastaavaa kuviota. Suojainen Kosevan männikkö hiekkarantoineen näytti täydelliseltä paikalta teltta- tai riippumattoyölle.

Aurinko lämmitti, tuuli oli hiipunut ja lilluimme hetken raukeina packraftissa jalat ponttoonireunojen ulkopuolella Kosevan edustalla. Välillä paattimme osui hiekkapohjaan ja nytkähti sitten taas hitaasti lipuen eteenpäin. Mietin, että seuraavalla melontareissulla olisi hauskaa käydä seurailemassa järven länsipuolen soisia rantoja. Siellä erottuva ilmeikäs mänty oli kiinnittänyt huomioni jo hieman aiemmin.

Viimeinen melontaosuus eteni kapeaa Luodelahtea käytännössä tyynessä kelissä. Rantauduimme pohjoisimmalla sallitulla maihinnousupaikalla ja jaloittelimme viimeiset sadat metrit autolle. Matkaa lenkillemme kertyi tasan 10 kilometriä.

Tiilikkajärven S–L-koon packraftreitit

S: Lyhyeen noin 4 kilometrin reittiin on kolme luontevaa vaihtoehtoa:

1. Pohjoisniemen lähtöpisteestä Kosevan autiotuvalle ja takaisin. Kosevaan voi tehdä edestakaisen melonnan taikka toisen suunnan voi kävellä Pohjoisniemellä kulkevaa polkua.
2. Meloen Pohjoisniemen lähtöpaikalta Täyssinän rauhan rajakivelle ja takaisin.
3. Sammakkotammen lähtöpaikalta meloen Sammakkojärven pohjoispäähän, jalkaisin Aution kierron reittiä Autiojärven eteläosaan, josta jokimaista reittiä Orilahden ja Pienen Sammakkojärven kautta meloen takaisin.

M: M-koon reittiin on kaksi vaihtoehtoa: pohjoinen ja eteläinen. Kumpikin M-koon vaihtoehto on noin 10 kilometriä.

1. Pohjoisvaihtoehto on jutussa kuvailtu Pohjoisniemi–Rajakivi–Kalmoniemi–Venäjänhiekka–Koseva–Pohjoisniemi.
2. Eteläinen reitti syntyy, kun Sammakkotammelta lähtevään S-koon reittiin yhdistää käynnin Venäjänhiekalla, Kalmoniemen kierron sekä koko Autiojärven melonnan kohti Sammakkotammea.

L: Yhdistä M-koon vaihtoehtoiset reitit yhdeksi noin 17 kilometrin reissuksi, jota saa helposti pidennettyä koluamalla lahtien pohjukat.

Mitä packraftilla liikkuessa on hyvä ottaa huomioon? 

Packraft eli reppulautta on ilmalla täytettävä kajakki, jota itse melon kajakkimelalla. Oma packraft-yksikköni painaa vajaat kolme ja -kaksikkoni reilut kolme kiloa. Rullattuna kumpainenkin mahtuu tilavaan reppuun. Menopeli täyttyy joko pienellä pumpulla parissa minuutissa. Napakaksi sen saa puhaltamalla lopuksi sen täyteen.

Itse täytän yleensä kulkupelini jo lähtöpaikalla ja kuljetan sitä jalkapatikat kainalossa keskeltä kantaen. Alle 4–5 kilometrin pätkät menevät vielä kantaen.

Esimerkiksi Oulangan kansallispuistossa meloessani laskettelin ensin Oulankajokea myötävirtaan. Kääntöpaikassa pakkasin paatin ja katkomelan 26 litran päiväreppuun ja sidoin melontaliivin repun ulkopuolelle remmeillä. Sitten Karhunkierrosta lähtöpaikkaani Kiutakänkäälle. Vaikkapa Kuhmon Jämäsvaaralla taas kiertelin ensin packraft selässä alueen polkuja ja loppumatkan tulin meloen Jämäsjärven rantoja seuraillen.

Jos muuta varustusta on enemmän mukana, käytän reilun 50 litran rinkkaa. Jos packraftin sulloo rinkkaan sisälle, sille kannattaa olla jätesäkki. Meloessa rinkka kulkee packraftin keulassa kuivasäkissä liinoilla sidottuna.

Viisi vinkkiä aloitteleville packraftreissaajille

1. Kunnioita ihmisten ja lintujen reviirejä. Suunnittele reitti niin, että et häiritse mökkeilijöitä etkä harhaudu piha-alueille. Selvitä alueet, joille ei saa rantautua. Koska peruskartoissa ei ole merkitty piha-alueita, suunnittelun avuksi kannattaa ottaa myös MapAnt, jossa suunnistuskartoista tuttu oliivinvihreä väri kertoo piha-alueista. MapAntista saa vihiä myös kulkukelpoisuudesta, kuten tiheiköistä tai hakkuista.
2. Varaudu siihen, että etenemisvauhti ei ole vaikkapa merikajakin luokkaa. Jos merikajakkiyksiköllä retkivauhtini on 7–8 km/h luokkaa tuulisuudesta riippuen, packraftyksikölläni keskivauhti on 4,5–5 km/h.
3. Ota huomioon lämpölaajeneminen. Jos ilma on lämmin mutta vesi vielä kylmää, varaudu täyttämään packraftia lisää pienen melonnan jälkeen. Vastaavasti jos täytät menopelin varjossa mutta kuljet auringossa, älä täytä paattia ihan pinkeäksi.
4. Varo teräviä kiviä ja oksia ja pidä paikkausvälineet mukana. Olen rymynnyt packrafteilla ihan kunnolla, enkä ole kertaakaan onnistunut saamaan niihin minkäänlaisia reikiä tai viiltoja. Kuulopuheiden mukaan pahimpia packraftin vihollisia ovat terävät oksat ja vauhdikkaassa rantautumisessa väijyvät kivet.
5. Kiristä venttiili kunnolla kiinni. Ei ole mukava havahtua suhinaan ja huomata menopelinsä tyhjenevän vauhdilla. No, tulee ainakin testattua packraftin maksimirunkonopeus, kun yrittää päästä rantautumaan nopeasti. Tästä löytyy omakohtaistakin kokemusta.

Kirjoittaja Auli Packalén (@Kainuunpolut) on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.

Lue seuraavaksi

Retkikaverina Packraft eli reppulautta

”Hiekka oli pehmeämpää kuin missään muualla” – Venäjänhiekka, Tiilikkajärven kansallispuisto

Tiilikan kierto on aloittelijaystävällinen patikointireitti Tiilikkajärven kansallispuistossa, Pohjois-Savon ja Kainuun rajalla