Talaskankaalla voi patikoida erämaisessa tunnelmassa Vieremän, Sonkajärven ja Kajaanin alueilla

Talaskangas on lähes luonnontilaisena säilynyt metsä- ja suoalue, joka on myös suojeltu. Alueeseen voi tutustua patikointireitillä, joka vie vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin ja soille. Reitin varrella on myös kolme mukavaa taukopaikkaa järvien rannoilla.

Talaskankaan retkeilyreitti Vieremällä, Sonkajärvellä ja Kajaanissa
Päivämäärä: 3.10.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 729.
Reitin pituus: Koko reitti 12 km. Kävelemäni reitti Pikku-Talaksen laavuille 9 km.
Kohokohdat: Vanhan metsän tunnelma, suot ja pitkokset, erinomaiset taukopaikat.
Parkkipaikka: Reitin pohjois- ja eteläpäässä. Oma valinta oli reitin eteläpäässä, Talaksentiellä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Todella kosteaa, ainakin jos haluat kiertää koko reitin. Kumisaappaat ehdottomasti tarpeen.
Keskivaativa reitti.
Useampi tulipaikka.

Kohtalon ivaa? Automatkalla kohti Talaskangasta kaveri hoiti ajovuoroa, joten minulla oli aikaa hieman tutustua seudun reitteihin. Löysin Retkipaikan aiemman kirjoituksen Talaskankaasta. Ollin kirjoittamassa jutussa Talaksentie oli poikki, sillä tielle oli noussut vettä majavien tekemän padon takia. Se teksti oli vuodelta 2012, mutta niin vain historia toisti itseään – vuonna 2026 tie oli jälleen poikki puoli kilometriä ennen pysäköintipaikkaa. Jouduimme peruuttelemaan parisataa metriä ja jättämään auton pienelle levikkeelle Talaksentien varteen. Olimme melko aikaisin liikenteessä, muita autoja ei ollut vielä näkyvissä. Kävelymme jälkeen levikkeellä olikin jo puoli tusinaa autoa.

Vielä pieni katsaus reitin lähtöpaikkoihin. Eteläinen pysäköintipaikka, nimeltään Talaskangas, on noin 30 kilometriä Vieremältä pohjoiseen. Pohjoisempi Jyleikönkangas on Kajaanin kaupungin alueella. Etelän suunnasta tullessa hiekkatieosuutta on 30 kilometriä – pohjoisesta selviää vähemmällä, arvioni mukaan noin 11-12 kilometrillä. Me saavuimme siis etelästä kohti Talaskankaan pysäköintipaikkaa, kunnes tulvivan ojan luokse viritetyt punaiset nauhat meidät pysäytti. Ojan yli pääsi kumisaappailla, mutta kuvan oikeasta reunasta saattaa päästä hyppäämään kuivin jaloin ylikin. Märät paikat eivät kuitenkaan loppuneet tähän.

Varsinaisen pysäköintipaikan luona on opastaulu. Talaskankaasta kerrotaan mm. että metsää on käsitelty 1900-luvulla, mutta täällä on kuitenkin lähinnä kaadettu isoja mäntyjä. Moni muistaa vuosien 1988-1989 konfliktin, kun suojelijat yrittivät estää seudun hakkuut. Lopulta päästiin sopuun – ja tänne perustettiinkin suojelualue vuonna 1994.

Kartassa ollaan ottamani kuvan alareunassa. Varsinaiselle ympyräreitille on tästä noin kilometri. Mainittakoon, että tästä etelään kulkee Aarnikotkan polku, joka vie aina Vieremälle asti. Sekin olisi laajemmassa kuvassa näkynyt osittain. Tässä yhteydessä voidaan jo todeta sekin, että meidän kävelymme ylsi tänään vain kahdelle eteläisimmälle laavulle Pikku-Talasjärven rannoilla.

Matkaan siis. Ensimmäinen kilometri kuljetaan aika mäntyvoittoisessa metsässä. Tällä eteläisellä janareitillä ei ole korkeuseroja juuri nimeksikään. Kartan perusteella koko retkeilyreitin korkeuserot lienevät parinkymmenen metrin luokkaa. Reitin varrella näkyi myös punaisia reittimerkintöjä puissa.

Jonkinlainen reittimuutos oli tehty noin 500 metrin kohdalla. Saattaapa olla, että entinen reitti vei tässä Talassuolle ja pitkospuille, joiden huolto on nyt lopetettu. Uusi reitti lähti vasemmalle ja kulki kangasharjanteella.

Kilometrin jälkeen laskeudutaan lähelle Pikku-Talaksen rantaa. Tässä kohdassa saavuimme ympyräreitille. Nuolet opastavat mm. Pikku-Talaksen laavulle (ja tällöin lähtisimme kiertämään reittiä myötäpäivään). Kuvan vasemmalla puolella oli vielä yksi nuoli, joka kertoi tulentekopaikan olevan 1,2 kilometrin päässä. Tämä viittasi Pikku-Talaksen pohjoisrannan taukopaikkaan. Suuntasimme sinne, sillä ajatuksemme oli kiertää reittiä vastapäivään. Sanottakoon vielä, että emme olleet aivan varmoja koko ympyräreitin kierrosta, sillä iltapäivälle oli ennustettu aika kovaa sadetta. Päätimme seurata tilannetta.

Pikku-Talaksen itärannassa seurasi reitin ensimmäinen pitkospuuosuus. Nämä pitkokset vaikuttivat melko uusilta.

Seuraavalla kilometrin osuudella reitin rakenteet olivat hyvässä kunnossa. Tätä voisi ehkä kutsua Luontopolkumiehen suosikkimaastoksi – avosuot ja metsäsaarekkeet vuorottelevat, välillä kävellään pitkospuilla, välillä mukavissa kangasmaastoissa.

Kolme kilometriä kävelyä takana. En ollut ajatellutkaan, että reitin varrella kävellään useammassa läänissä – olkoonkin, että läänijako Suomesta on poistettu jo jonkin aikaa sitten. Taisin kuvitella Talaskankaan olevan kokonaan Vieremän kunnan alueella. Näinhän ei todellakaan ole. Tähän mennessä oli kävelty Vieremällä ja Sonkajärvellä (kuva, jossa seison pitkoksilla, on otettu jotakuinkin näiden kuntien rajalta), nyt siirrytään Kajaaniin. Tämäpä mieluisaa minulle, joka olen suunnitellut käveleväni kaikissa Suomen kunnissa. Sain hetkessä kolme uutta kuntaa listalleni.

Vielä puoli kilometriä Kajaanin puolella ennen taukopaikkaa. Kuusivaltaisessa metsässä oli aika paljon myös kaatuneita puita. Niitä sai välillä kiertää ja välillä ylittää. Puut jätetään täällä maahan lahoamaan monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kolmen ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen kyltti kertoo tulentekopaikan olevan sadan metrin päässä ympyräreitiltä. Kävelimme Pikku-Talaksen pohjoisrannan tuntumaan. Laavulla oli rauhallista. Vieraskirjan mukaan täällä oli kuitenkin samana lauantaiaamuna käynyt jo yksi retkeilijä ennen meitä. Hän oli kirjoittanut olevansa metsästysretkellä. Me pistimme nuotiopaikalle tulet ja pidimme pitkän evästauon.

Tauon jälkeen yritimme jatkaa matkaa. Yritykseksi jäi, sillä muutaman sadan metrin päässä odotti vesistön ylitys. Jos matkassa olisi ollut vaikkapa vaellussauva, olisin saattanut uskaltaa lähteä ylittämään suota, jolla pitkospuut olivat joutuneet aika reippaasti veden valtaan. Nyt totesimme, että ympyräreitti saa jäädä. Palaisimme sen alkuun ja kävisimme vielä toisella laavulla ennen pysäköintipaikalle paluuta.

Oli aika palata Kajaanista Sonkajärven kautta Vieremään.

Reitin varrella oli myös puita, joissa oli palokoroja. Löysin netistä tietoja ainakin 1800-luvun suuresta metsäpalosta, mahtaisivatko jäljet olla niin kaukaa menneisyydestä.

Kohta oltiin jo uudella osuudella Pikku-Talaksen länsirannalla. Täälläkin on pistopolku kohti taukopaikkaa, joka on luonnonkauniilla niemellä. Oli helppo päätellä, että paikalla oli jo retkeilijöitä, sillä kuulimme jo pitkän matkan päähän koiran haukuntaa. Kävelyä oli takana noin kuusi ja puoli kilometriä, kun taukopaikalle saavuimme.

Loppujen lopuksi saimme kuitenkin istuskella laavulla kahdestaan, kun muut ulkoilijat olivat juuri lähdössä. Juttelimme jonkin aikaa Vieremältä kotoisin olevan pariskunnan kanssa ja jaoimme vinkkejä. Me kerroimme hankalista olosuhteista järven toisella puolella, ja vastalahjaksi saimme tietoa esim. elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävästä Hiljaisuuden kävely AARNI -tapahtumasta. Tällöin on mahdollista kävellä jopa 40 kilometrin reitti Vieremältä Einarin puistosta tänne Talaskankaalle. Tapahtumaan kuuluu maksuttomia kuljetuksia. Lyhyempi vaihtoehto Puolinmäen laavulta kuulosti mielenkiintoiselta – laitetaanpa asia harkintaan. Kiitos vinkeistä!

Nyt oli aika palailla kohti pysäköintialuetta. Kävelimme sen ohi ja vielä kerran ihmettelimme tulvivaa jokea. Talaskankaan FB-ryhmästä löysin tiedon, että tietä olisi korjattu pari vuotta sitten, mutta se on taas sortunut. Samasta ryhmästä löysin myös tiedon siitä, että meidät pysäyttäneen vetisen suon voi kiertää toista polkua pitkin. Tästä ei ollut reitin varrella mitään tietoa. Toivottavasti täällä saadaan sekä tie että pitkokset kuntoon – tai reiteille uusia opasteita, jos vaihtoehtoisia polkuja on todellakin mahdollista käyttää.

Sitten yhteenveto: kävelyä kertyi meille tänään yhdeksän kilometriä, siihen käytimme noin neljä tuntia. Reitillä tapasimme puolen tusinaa muuta retkeilijää tai ulkoilijaa. Talaskankaan polku on keskivaativa. Reitillä ei todellakaan ole paljoa korkeuseroja, mutta vanhassa metsässä on toki kierrettäviä ja ylitettäviä esteitä sekä melkoisesti puunjuuria. Jos aiot kiertää koko reitin, varustaudu vaikkapa vaellussauvalla hankalien pitkospuuosuuksien tueksi.

Kaikesta huolimatta jäi hyvä maku. Olipa sitten haasteita tai ei, Talaskankaan maisema ja luonto puhutteli. Välillä on mukavaa saada luontoretkelle hieman seikkailun makua. Enköhän tule tänne uudestaankin!

Sijainti: N=7094517.551, E=506329.257 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,9776541, GEO:lon=27,1293994

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa.

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Paljakanvuoren luontopolku
Väisälänmäen kulttuuri- ja luontopolku
Kanjonin kierros
Huuhkajan kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.