Paljakanvuoren luontopolku Kiuruvedellä. Laavu, lampi ja uhrikupit.

Paljakanvuori sijaitsee Kiuruveden taajaman eteläpuolella. Vuorelle voi kulkea kahden kilometrin mittaista luontopolkua, jonka varrella on niin kallioita kuin järvimaisemiakin. Paljakanvuoren huipulla on paitsi laavu, myös muinaisjäännös eli 40 uhrikuppia.

Paljakanvuoren luontopolku Kiuruvedellä
Päivämäärä: 2.10.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 727.
Reitin pituus: 1,7 km.
Kohokohdat: Paljakanvuoren huipulla sijaitseva laavu tulipaikkoineen sekä sen lähistöllä sijaitsevat uhrikupit.
Parkkipaikka: Putouksentie 450. Tilaa max 10 autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitillä on hidasteina louhikkoa ja puunjuuria, hyväpohjaiset jalkineet plussaa.
Keskivaativa reitti.
Kaksi tulipaikkaa.

Heti alkuun juonipaljastus. Kävelin tämän reitin väärin. Minulta jäi näkemättä ja kokematta reitin tärkeimmät nähtävyydet eli vuoren lailla sijaitsevat uhrikupit sekä muinainen juhannusjuhlien paikka. Voihan rähmä. Ehkäpä minun pitäisi tehdä kotiläksyt paremmin ja tutustua reitteihin paremmin etukäteen. Mutta toisaalta: en nähnyt reitillä opastetta kohti uhrikuppeja – luin niistä vasta tätä blogia kirjoittaessani. Palataan tähän aiheeseen myöhemmin, nyt lähdetään kronologisesti matkaan.

Olin Pohjois-Savossa parin päivän reissulla. Kiuruvesi oli yksi niistä kunnista, jotka halusin Luontopolkumiehen kartalle. Lähistöllä asuvan kaverin kanssa päätimme tutustua siellä sijaitsevaan Paljakanvuoren luontopolkuun. Ajelimme paikalle perjantai-iltapäivänä. Pysäköintipaikka Putouksentiellä oli melko pitkän hiekkatieosuuden takana – ja se oli yllättäen melko täynnä. Tien laidassa oli onneksi levennys ja saimme auton siihen. Lähtöpaikan opastaulussa kerrotaan mm. reitin olevan noin 2,5 kilometrin mittainen ja vuoren laen olevan tasainen ja paljas kasvillisuudesta.

Melko kulunut karttakin on tarjolla. Ollaan luontopolun eteläisimmässä kohdassa. Myös kaksi taukopaikkaa on merkitty karttaan.

Aloitus kohti lampea vai laavua? Kun kiertosuuntaa ei määritelty, niin päätin tehdä sen yleisemmän valinnan ja kiertää polun vastapäivään. Laavua kohti, siis. Reittimerkinnät ovat sinisiä maalimerkkejä.

Luontopolku alkaa nousta kohti Paljakanvuorta. Nousu on aluksi hyvinkin loivaa. Alkumatka kuljetaan suureksi osaksi kuusikon suojassa, sammalmattojen ympäröimänä.

Polun varrella on muutamia luontotauluja. Niiden aiheita ovat mm. lakka, saniaiset ja kerros- ja seinäsammal.

Seuraava taulu toivottelee tervetulleeksi Paljakanvuoren luonnonsuojelualueelle. Alueen kooksi mainitaan 2,7 hehtaaria. Taulu mainitsee myös kallion laella olevat uhrikupit.

Nousu jyrkkenee. Pysäköintipaikalta noustaan kuitenkin kaikkiaan alle 30 metriä – eli mistään valtavasta ponnistuksesta ei ole kyse.

Laavu näkyvissä. Juuri ennen sitä on myös polkujen risteys. Oikealle kääntyvä polku vie Mykkälänmäelle, jossa voi kiertää noin kolmen kilometrin rengasreitin. Tämän kuulimme paikalla olleelta tyhy-päivää viettäneeltä ryhmältä (siksi siis parkkipaikka oli täynnä!), joka poistui nyt laavulta kohti pysäköintipaikkaa. Me jäimme tauolle – ja totesimme, että tänään aika ei riittäisi Mykkälänmäen kierrokseen, joka olisi tuonut yli viisi kilometriä lisää kävelyymme.

Lähikuva laavusta ja eväskahvia nauttivasta retkeilijästä.

Sitten mokasimme. En nähnyt laavun luona mitään opastetta kohti vuoren lakea tai uhrikuppeja. Ainoa näkemäni viitta oli kohti lampea (viitta myös blogin pääkuvassa) ja seurasimme nuolen suuntaan.

Jos haluat lukea vuoren huipulla sijaitsevista uhrikupeista, voit lukea sen myös Retkipaikan sivuilta, Antin kirjoittamasta jutusta.

Kallioiselta huipulta laskeudutaan melko jyrkästi kohti länttä. Tässä oli oltava varovainen.

Kohta saavutaan Ylemmäinen-lammen rantaan ja reitin toiselle taukopaikalle. Ollaan luontopolun alimmassa kohdassa. Lampi on yli 40 metriä alempana kuin vuoren huippu.

Polku jatkuu rannan suuntaisesti kohti etelää jonkin matkaa. Lopuksi noustaan taas tunnelmallisessa kuusikossa kohti pysäköintipaikkaa.

Kierros päättyi. Pysäköintipaikka oli nyt tyhjä. Palataanpa Paljakanvuoren luontopolun faktoihin hetken päästä. Me jatkoimme nimittäin tien toiselle puolelle. Olin lukenut, että samasta paikasta voi lähteä myös Putouksenmäen luontopolulle. Päätimme käydä valloittamassa tämänkin mäen, sillä arvelin sen tarjoilevan komeita maisemia. Mäki on jonkin verran Paljakanvuorta korkeampi ja se näyttää kartalla olevan avokalliota.

Näin ei kuitenkaan ollut. Kävelimme vajaat puoli kilometriä ja pääsimme Putouksenmäen huipulle noin 180 metrin korkeuteen. Puustoa on sen verran, että varsinaista maisemapaikkaa täällä ei ollut.

Tätä kirjoittaessani totesin, että reitti olisi jatkunut Putousnotkon lehtoon. Me emme sitä hoksanneet vaan palasimme takaisin pysäköintipaikalle. Putouksenmäen polku oli muuten huomattavasti helppokulkuisempi kuin Paljakanvuori – täällä oli selvästi vähemmän kivikkoa tai puunjuuria. Puolen kilometrin matkalla ei ollut yhtään taukopaikkaa.

Paljakanvuoren luontopolun pituudeksi mittasin 1,7 kilometriä. Siihen käytimme aikaa noin tunnin. Vajaassa puolessa tunnissa teimme vielä kilometrin lisälenkin Putouksenmäelle. Tapasimme reitillä yhden noin kymmenen hengen ryhmän.

Reitti oli melko vaativa, sillä polulla oli paljon kivikkoa ja puunjuuria. Silti pidin luontopolusta nousuineen ja laskuineen sekä rantamaisemineen. Harmi, että pari selkeää kohokohtaa reitin varrella jäi näkemättä. Taidanpa luvata, että käyn täällä joskus toistekin.

Sijainti: N=7047295.225, E=483484.193 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,5534719, GEO:lon=26,6677408