Karkkilan Konnankieppi vie retkeilijän kallioylängölle ja rupikonnalammelle

Karkkilassa sijaitsevan Käpylän urheilukentän laidalta voi lähteä Konnankiepille, noin viiden kilometrin kävelypolulle. Se kiertelee Haukkamäen kallioilla ja notkelmissa, ja tarjoaa kivan taukopaikan Haukkalammen laavulla. Haukkalampi on myös tunnettu keväisistä rupikonnakuoroistaan.

Konnankieppi Karkkilassa
Päivämäärä: 11.9.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 722.
Reitin pituus: 5,3 km.
Kohokohta: Monipuoliset kallio- ja metsämaisemat, Haukkalampi taukopaikkoineen.
Parkkipaikka: Käpylän urheilukentän pysäköintipaikka, Käpyläntie. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin bussipysäkki, Lehmihaantie, parinsadan metrin päässä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Kallioita, kosteita painanteita. Valitsisin kosteutta sietävät ja hyväpohjaiset jalkineet.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Karkkilaan avattiin syksyllä 2025 uusi ulkoilureitti, Konnankieppi. Olin nähnyt sosiaalisessa mediassa ihan mukavan näköisiä kuvia ja kehuvia arvioita, joten olin itsekin kiinnostunut. Syyskuisena aamuna päätin lähteä tutustumaan reittiin. Ajelin Käpyläntielle ja löysin urheilukentän sekä sen laidassa olevan isohkon parkkipaikan. Saman tien huomasin myös Konnankiepin opastaulun ja marssin sen luokse reppu selässä. Reitin kerrotaan olevan viiden kilometrin pituinen ja sen varrella on sammakoiden elinympäristöjä, niin reitin puolivälissä Haukkalammella kuin lähtöpaikan lähellä Käpylän lampareillakin. Kartassa ollaan siis reitin itäisimmässä pisteessä. Alkumatka on janareittiä, sen jälkeen kierretään ympyräreitti, jolle ei ole merkitty kulkusuuntaa.

Alkumatkan polku on kuin pururataa, siihen on tuotu haketta. Reitti kulkee tässä niittymäisessä ympäristössä, joka todennäköisesti on entistä peltoa. Ensimmäinen penkki on laitettu raidan alle. Lähellä on myös opastaulu, joka kertoo alueella (Salimäen pelloilla) sijainneesta lammesta. Se on nyttemmin kuivahtanut pieniksi erillisiksi lampareiksi. Näin syksyllä en edes huomannut niitä. Karttaan on merkitty sammakkolampia juuri tähän alkumatkalle.

Alkumatkalla heinikko (ja muu kasvusto) oli melko korkeaa ja mietin, mahtaisinko kastua pahan kerran yön sateiden jälkeen. Polku ei onneksi jäänyt aivan heinien peittoon – eikä tämä kostea osuus kestänyt kuin parisataa metriä. Kasvien seassa oli jonkun verran jättipalsamia. Mieli olisi tehnyt jäädä repimään niitä irti polun varrelta, mutta kosteuden takia kiiruhdin tästä melko vauhdilla läpi.

Reilun kolmensadan metrin kohdalla on tämän polun ainoa tien ylitys. Kuvassa näkyy myös keltainen maalimerkintä, niitä täällä oli runsaasti – reitillä oli todella helppo pysyä.

Suunta on selvillä, ollaan menossa kohti Haukkamäkeä. Harvoin näkee tällaista opastusta. Koivikossa oli suhteellisen kuraista näin syyskuussa. On pakko myöntää, että reitillä oli muutamia liukkaita kohtia. Sain nipin napin pysyttyä pystyssä koko kävelyn.

Janareitti kävelty, nyt on aika lähteä kiertämään varsinaista ”kieppiä”. Päätin kiertää reitin vastapäivään ja käännyin oikealle (Haukkalampi 1,3 km). Risteyksissä oli hyvät opasteet. Seudulla kulkee paljon polkuja, joten kylttejä ja opasteita on tarvittu paljon.

Seuraavan kilometrin aikana noustaan nelisenkymmentä metriä. Alkumatka kulkee hakkuuaukean reunassa.

Reitti sukeltaa mukavaan kuusikkoon (josta löysin jokusen suppilovahveronkin) ja jatkuu hetken aikaa leveää kärrypolkua pitkin. Tästä käännytään vasemmalle ja kohti Haukkamäen lakea.

Maisema Haukkamäen huipulta. Täältä voisi olla komeat näkymät kohti koillista, mutta mäen laella ei ole korkeaa avokalliota, josta voisi aueta avarampaa maisemaa.

Mäen laelta laskeudutaan melko tiheään taimikkoon. Sen keskellä on opaste laavulle. Noin sadan metrin pistopolku vie tiheikön halki hieman avoimemmalle kalliolle Haukkalammen yläpuolelle. Täältä löytyy reitin taukopaikka.

Palveluina on hieman ylempänä mäellä oleva puusee sekä tilava ja komea laavu tulisijoineen. En huomannut tarkistaa, menisiko tästä polkua suoraan lammen rantaan – ainakin laavun sijainti on aika jyrkän kallion päällä, joten rantaan on korkeussuunnassa varmasti kymmenisen metriä.

Minä en tarvinnut vielä taukoa, ja palasin ympyräreitille. Se laskeutuu portaita pitkin Haukkalammen rantaan. Laavu näkyy portaiden alapäästä, sinne on tuskin muutamaa kymmentä metriäkään. Polkua pitkin matka oli varmasti parisataa metriä.

Haukkalampi on siis tunnettu keväisistä sammakkokuoroista. Tämä on taas yksi niistä paikoista, joissa haluaisin käväistä myös keväällä. Syksyllä täällä oli hiljaista ja rauhallista.

Polku jatkaa hetken matkaa Haukkalammen kaakkoisrantaa pitkin, käy reitin läntisimmässä pisteessä ja kääntyy sitten kohti etelää. Vain muutama sata metriä ja tullaankin jo seuraavan lammen lähistölle. Polku kulkee jonkin matkaa kalliojonoa pitkin. Riihilampi vilahtelee näiden kallioiden länsipuolella. Mietin, olinko mahdollisesti kerran aiemminkin kulkenut tätä samaa polkua. Löysin Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyoppaasta kävelyreitin ”Sontiainen-Riihilampi”, joka kulki Sontiainen-järven uimarannalta tänne Riihilammelle ja takaisin. Kävin kävelemässä sen, mutta en julkaissut siitä blogitekstiä vähäisten opasteiden takia.

Metsätyypit vaihtelevat todella nopeassa tahdissa. Kalliolta laskeuduttiin sammalpeitteiseen kuusikkoon (taas suppilovahveroita), sitten matka jatkuu rehevässä koivikossa.

Sitten onkin taas vuorossa kalliojono.

Tämän kallion päällä huomasin yksinkertaisin penkkirykelmän, ehkä parikymmentä metriä reitin ulkopuolella. Päätin istahtaa evästauolle. Kävelyä oli takana vähän yli kolme kilometriä. Penkit olivat melko kuluneita – toisesta puuttui jo yksi lautakin. Paikka oli kuitenkin mukava ja rajoitettu maisema aukeaa kohti länttä.

Polku risteilee mukavasti kallioilla ja niiden välisissä notkelmissa. Pitkospuita oli muutamassa kohdassa. Kuvaa ottaessani olin lentää selälleni liukkauden takia. Kannattaa ottaa hieman varovaisemmin, jos on täällä sateen jälkeen.

Melkein meinasin unohtaa ottaa kuvan polkujen risteyksissä käytetyistä sammakko-opasteista. Tässä yksi kuva, noin neljän kilometrin kohdalta.

Neljän ja puolen kilometrin kohdalla kyltti osoittaa jo kohti Käpylää. Tästä on enää muutama sata metri ympyräkierroksen loppuun. Viimeiset sadat metrin kuljetaan melko tasaisessa maastossa, toki metsätyypit vaihtelevat tässäkin – aluksi kuusikkoa, sitten koivikkoa.

Vielä yksi ihmetyksen aihe reitiltä. Koko matkalla oli vain kaksi infotaulua. Tämän toisen aiheena oli hillerilauman hyökkäys. Tarina on julkaistu Karkkilan Tienoo -lehdessä vuonna 1962. Haapalalainen Johan Aho sai kimppuunsa lauman hillereitä työmatkallaan.

Ympyräreitti päättyi, palailin janapolkua pitkin takaisin Käpylän urheilukentän tuntumaan. Koko kävelyn mitaksi sain 5,3 km, aikaa käytin tasan kaksi tuntia. Siihen sisältyi evästauko ja jonkin verran sienien poimintaa. En tavannut ainuttakaan ihmistä reitillä.

Konnankieppi on selkeästi keskivaativa. Matalimman ja korkeimman paikan eroa on viitisenkymmentä metriä – ja reitillä on kohtuullisen reippaita nousuja ja laskuja, sekä jonkin verran melko korkeita askelmia kallioilla.

Oma mielipide: superkiva. Olin tosi hyvällä tuulella kävellessäni: mainiota, että on saatu taas uusi nimetty ja merkitty reitti suhteellisen lähelle pääkaupunkia – mukavaan, rauhalliseen ja vaihtelevaan metsämaisemaan. Syksyn aurinko ja sienisaalis lisäsivät hyvää mieltä.

Sijainti: N=6713272.149, E=346498.108 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,5261200, GEO:lon=24,2029288

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Karkkilan koskireitti
Ikkalan luontopolku
Pääkslahden luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.