Hengen ja Sledo, Norja pienoiskoossa lähellä Suomea

Norjan puolella löytyy luontoretkeilijöille monenlaista nähtävää. Skibotnissa voi samalla retkellä ihastella komeaa vesiputousta, metsää sekä vuori- ja vuonomaisemaa. Hengenin vesiputous ja Sledon näköalapaikka ovatkin tutustumisen arvoisia kohteita, eivätkä edes vaikeita saavuttaa.

  • Paikka kartalla
  • Kävelyreitit:
    • Hengen (vesiputous) 1,4 km/suunta
    • Sledo (näköalapaikka) 3,2 km/suunta
  • Vaativuus: norjalaisittain helppo–keskivaativa
  • Saapuminen: Polun alkupiste vastapäätä Olderelv Campingia, lue lisäohjeet alta

Polun lähtöpisteessä, eli Olderelv Camping -leirintäalueen kohdalla ei ole parkkipaikkaa. Jos ei majoitu kyseisellä leirintäalueella, niin auton voi oman harkinnan mukaan pysäköidä esimerkiksi Skibotnhallenin pihaan, noin yhden kilometrin verran E6:sta pohjoiseen. Polun pää on siis leirintäaluetta vastapäätä, ja sinne tulee haara ja opasteet myös läheiseltä asuinalueelta. Polkua pitkin matkaa putoukselle on tästä kohtaa noin 1,4 kilometriä ja nousua 200 metriä, ja jos haluaa Sledo-nimiselle maisemapaikalle puurajan yläpuolelle lähes 500 metrin korkeuteen, tulee matkaa noin 3,2 kilometriä ja suunnilleen saman verran takaisin.

Norjalaisittain vihreällä merkitty, eli helppo polku Hengenille on aluksi leveä ja helppokulkuinen, kulkien suurimmaksi osaksi mäntymetsässä. Paikoin polku nousee melko jyrkästi ylöspäin.

Kosteissa kohdissa on pitkospuut tai oikeastaan puusilta, jota on mukava kulkea.

Ehdoton plussa reitille on sen vieressä soliseva puro, joka luo omanlaistaan tunnelmaa metsään. Muuten voisi kuvitella olevansa suomalaisessa metsässä, jos polku ei kulkisi koko ajan ylämäkeen.

Välillä takana näkyvät komeat Yykeänalpit puunlatvojen välistä.

Taaksepäin vilkuillessa näkyy jotain, mitä Suomessa retkeillessä ei näe. Nimittäin ne vuoret, niiden takia tänne aina haluaa palata uudelleen ja uudelleen.

Putous alkaa näkyä puiden takaa.

Hengen

Pikkuhiljaa kohina voimistuu putousta lähestyttäessä. Polku on leveä ja selvästi paljon kuljettu. Itse asiassa hurjempi turisti saattaisi päästä tänne asti jopa isopyöräisten lastenvaunujen kanssa, mutta nousua tulee sen verran, että työntäjältä vaaditaan kuntoa ja matkalaiselta aiempaa kokemusta juurista ja kivistä, koska tasainen reitti ei ole.

Paikalla on muutama penkki, ja putous näkyy hyvin kanjonin toisella puolella. Tässä kohtaa ollaan 233 metriä merenpinnan yläpuolella. Vettä tulee paljon vielä heinäkuun lopulla, keväällä putous on varmasti paljon vuolaampi ja kovaäänisempi.
Juuri parempaa paikkaa vesiputouksen katseluun ei voisi ollakaan.

Polku jatkuu eteenpäin tarjoten mahdollisuuden käydä putouksen niskalla, josta vesi putoaa alas. Siitä näkyy myös hieno maisema vuonon suuntaan, sekä äskeinen näköalatasenne. Paikalla on hieno ja persoonallisen näköinen pieni käkkärämänty.

Vesiputous hieman toisenlaisesta näkökulmasta, tuosta se vesi putoaa alas.

Putoukselta polku jatkuu siniseksi merkittynä, eli hieman aiempaa haastavampana, mutta yhtä helppokulkuisena ja leveänä ennen jyrkempää osuutta. Puita on aiempaa harvemmassa, ja siten on paljon valoisampaa.

Edempänä vasemmalla puiden takaa näkyy jyrkänne, josta vesi putoaa kalliota pitkin kuohuen. Tämänkertainen retki jatkuu sinne saakka.

Tässä kohtaa kannattaa välillä vilkuilla taakse, koska nyt näkyvät jo vuono ja sen takana mm. yli 1800 metriä merenpinnasta kohoava Jiehkkevárri-vuori jäätiköineen. Toki maisema paranee, mitä ylemmäksi noustaan.

Sledo

Sledoa lähestyessä nousu muuttuu paljon jyrkemmäksi, ja polkuja on useampia. Kaikkein vasemmanpuoleisin reitti vaatii käsiä avuksi, vaikka saattaakin olla lyhin. Kannattaa seurata eniten kuljettua reittiä, jota pääsee paremmin kävelemään. Hienot maisemat palkitsevat nousemisen vaivan, kunhan ylös pääsee.

Sledo ei ole varsinainen huippu, vaan 475 metrin korkeudella oleva jyrkänteen reuna, jossa on kuitenkin kivikasa, postilaatikko ja vieraskirja kuten vuorten huipuilla.

Oma suosikkini tällä retkellä on tästä eteenpäin jatkuva osuus, kun polku kulkee vaakatasossa jyrkänteen viertä, kohti aiemmin nähtyä ylemmän putouksen niskaa. Koko ajan voi katsella vuonomaisemaa, eikä kaikkien tarvitse istua samalla paikalla eväitä syömässä. Kosken yli on mennyt aiemmin silta, mutta 2026 kesällä se oli rikki. Lähtöpisteen karttataulun mukaan koski olisi pitänyt ylittää, jos olisi halunnut palata kylälle eri reittiä. En tiedä pääseekö yläjuoksulla jostain yli itseään kastelematta.

Maisema ylemmän putouksen niskalta nähtynä.

Itse söin evääni tässä ihan putouksen vierellä Yykeän maisemia katsellen, ennen kuin palasin suunnilleen samaa reittiä takaisin. Päädyin nimittäin ajatuksissani sille alhaalta katsottuna vasemmanpuoleiselle polulle, joka oli huomattavasti jyrkempi kuin se, jota nousin ylös.

Matkaa olisi kartan mukaan mahdollista jatkaa polkuja pitkin jopa läheisille yli kilometrin korkeille huipuille, jonne nousua kertyy roimasti lisää, tai tosiaan vaihtoehtoisesti pidempää reittiä takaisin kylälle, jolloin edessä olisi purojen ylityksiä. Minulla meni retkeen aikaa taukoineen kolmisen tuntia, mutta kuljen aika reipasta tahtia. Jos ei olisi ollut ilta ja sade tulossa, olisin jatkanut polkuja ylemmäksi, mutta onpahan syy palata joskus uudestaan.

Lue seuraavaksi

Maailman suurin vuorovesivirta ja upea vuorireitti: Saltstraumen ja Per Karlsatind Norjassa

Norjan Floya ja Djevelporten, portti toiseen maailmaan?

Ihana kesäpäivä Festfågtindenillä ja Heiavatnetilla Norjan Lofooteilla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.