Nuoruuden lähde on olemassa – ja se sijaitsee Suomessa, Iisalmessa Runnin kylässä

📌 Runnin lähde kartalla

Toisiin paikkoihin suuntaan tieten, toisiin taas osun sattumien kautta. Runni osuu jälkimmäisten ryhmään. Paikka oli toki nimeltä tuttu aina nuoruudesta asti, mutta koskaan sinne ei ollut tullut lähdettyä.

Kesällä sitten kiertelin itäistä Suomea, ja suuntana oli myyttinen Paljakan vuori. Matkan varrella Iisalmessa osui tiellä silmään kyltti “Runni”, ja hotellin rakennukset näkyivät oikealla puolella. Koska olin matkatessani perillä, eikä minulla ollut pakottava aikataulu mihinkään suuntaan, päätin poiketa katsomassa, mikä Runni oli paikkojaan.

Ajoin parkkiin ja luin taustatiedot netistä. Virallinen kylpylä Runniin on perustettu asessori Väinö Ignatiuksen johdolla vuonna 1904. Tuolloin perustettiin Runnilähteen Osakeyhtiö, joka rakennutti alueelle hotellin. Sen loistokausi oli 1910-luvulta aina 1930-luvulle asti. Tuolloin yhteiskuntamme kerma, etenkin taiteilijat, löysivät tiensä Runniin viettämään kesäänsä.

Paikan historia lähtee kuitenkin paljon kauempaa. Alueella on vietetty kylpyläelämää aina 1700-luvulta alkaen. 1700-luvun puolivälissä nimittäin löytyi ehtymätön Runnin lähde, joka sai nopeasti legendaarisen maineen ja kansan vaeltamaan tykönsä kaukaakin. Siihen ja sen tarinaan aioin nyt tutustua.

Miljöö oli loppukesästä miellyttävä vierailla. Paikalla oli rauhallista, ympärillä vihreää ja pohjoissavolaisen maalaismaiseman keskellä hotellin ja kylpylän rakennukset seisoivat edustavasti. Alueen läpi virtasi kauniisti kiemurtava joki, jonka yli pääsi siltaa pitkin.

Tarina alkoi lammaspaimenesta, jonka lampaat sotkivat lähteestä juodessaan jalkansa paksuun punaruskeaan saveen. Paikalle osui virkamatkallaan Kiurujokea matkannut Kuopion kunnanlääkäri Emannuel Elfvenberg. Hän oli kummastellut lampaiden sorkkia peittävää savea, ja paimen oli kertonut Elfvenbergille lähteestä ja sen ihmeellisistä voimista.

Elfvenbergin uteliaisuus oli vain syventynyt ja kunnanlääkäri oli saanut kuulla, miten vedellä oli parantava, suorastaan ihmeitä tekevä vaikutus. Eräskin pitkään sairaana kitunut kalastajan vaimo oli vettä juotuaan parantunut tyystin kivuistaan ja säryistään. Eräs kuuromykkä oli taas vettä juotuaan vaipunut syvään uneen, ja muutaman vuorokauden päästä herätessään olivat hänen kuulo- ja puhekykynsä palanneet!

Jos vedellä oli näin väkevä voima, piti sen vaikutukset valjastaa palvelemaan suurempaa hyvää. Niinpä Elfvenberg ilmoitti keräämänsä tiedot Suomen korkeimmille lääkintäviranomaisille, ja lähdettä käytiin tutkimaan. Analyyseissä ilmeni, että lähteen vesi on poikkeuksellisen rautapitoista. Sanottiin jopa, että se oli parempaa kuin ulkomaiden lähteiden kivennäis- ja terveysvedet.

Tämä tarina sitten lähti leviämään ja houkutteli paikalle kansaa sankoin joukoin juomaan ihmelähteen parantavaa vettä. Kaivovierailta kerättiin vapaaehtoista maksua, ja sen turvin rakennettiin honkahirsinen kaivohuone.

Astuin nyt sisälle nykyiseen kaivohuoneeseen. Paikan tunnelma oli miellyttävä. Suuret ikkunat antoivat valon virrata sisälle. Seinustalla kiersi penkki. Seinällä oli taulu, josta saattoi lukea paikan historian. Ja keskellä pulppusi korea lähde.

Vesi oli hiljalleen antanut kaikelle, mihin se koski, ruskean rautapeitteen ja jatkoi antamistaan, kun maan sisältä pulppusi tuota elämän eliksiiriä sitä tarvitsevien juotavaksi.

Otin mukin, annoin sen valua täyteen ja kohotin huulilleni. Malja elämälle!

Vesi maistui pehmeältä ja erikoiselta. Hyvin rautaiselta. Paljoa sitä ei olisi juonut, mutta pari desiä oli juuri sopiva annos. Kiitin lähdettä vedestä, astuin ulos ja suljin oven hiljaa perässäni.

Runnin lähde kartalla. Sijainti: N=7051315.340, E=492614.893 (ETRS-TM35FIN)