Järnefeltin Kaski-teoksen tunnelmissa Lapinlahden Väisälänmäellä

Pohjoissavolaisen Väisälänmäen kansallismaisemassa kulkee 2,5 kilometrin rengasreitti ikiaikaisilla viljelys- ja laidunmailla. Vaaran huipulta avautuvat esteettömät maisemat joka suuntaan eikä kulkija voi olla ihastumatta Lapinlahden luontoon ja Väisälänmäen tunnelmaan.

Kohde kartalla
Reitit: 2,5 kilometrin luonto- ja kulttuuripolku
Tulentekopaikka: kyllä; näköalatornin läheisyydessä oleva katettu tulentekopaikka
Saapuminen julkisilla: ei mahdollista
Saapuminen autolla: pysäköintialue kartalla, Väisälänmäentie 95
Kohokohdat: kansallismaisema, näköalatorni, laidunmaat ja karjamaja
Vaativuus: keskivaativa
Palvelut: kesällä Karjamajan kahvila

Eero Järnefeltin maalaus Raatajat rahanalaiset tai tunnetummalta nimeltään Kaski lienee yksi suomalaisten parhaiten tuntemista maalauksista. Kaskenpolttoa kuvaavassa taulussa nokikasvoisen tytön katse vangitsee katsojan yli 130 vuoden jälkeenkin.

Olen nähnyt vaikuttavan maalauksen muutaman kerran Ateneumissa, ja itselläni huomio on kiinnittynyt myös vaaran rinteeltä avautuvaan, loputtomasti jatkuvaan metsäiseen maisemaan. Vasta aivan viime vuosina olen saanut selville, että maalauksen maisema on Lapinlahden Väisälänmäeltä Pohjois-Savosta.

Noin vuosi sitten olimme matkalla Kainuuseen ja viihdytin itseäni tutkimalla Pohjois-Savoa maastokarttasovelluksesta. Lapinlahden keskustasta hieman länteen silmiin osui jyrkkärinteinen ja järvien ympäröimä vaara. Kesti hetken ennen kuin osasin yhdistää nimen Väisälänmäki Järnefeltin maalaukseen. Kun kartan tarkempi zoomaus paljasti alueella olevan polun ja näkötornin, Väisälänmäellä käynti sujahti toivelistalleni.

Koukkaus Väisälänmäelle

Syyskuussa 2026 olen lähdössä Vuokatista kohti kotia miniloman jälkeen. Paluupäivälle on luvattu aurinkoista keliä, eikä minulla ole mitään kiirettä. Palaset loksahtavat kohdalleen, ja päätän ajaa kohti etelää Väisälänmäen kautta. Kyseessä ei ole kummoinenkaan mutka – ylimääräistä ajoaikaa tulee ehkä vartin verran.

Väisälänmäen opasteet tulevat hyvissä ajoin vastaan, ja niitä seuraamalla päädyn vaaran rinteessä olevalle pysäköintialueelle. Silmäilen alueesta ja reiteistä kertovia opastauluja, kun läheltä kuuluu ”ammuu”. Aivan vieressä aurinkoisella vaaraniityllä laiduntaa karjaa.

Lähden kiertämään noin 2,5 kilometrin mittaista reittiä vastapäivään laidunmaan reunaa. Kartta kertoo, että luvassa on loivaa nousua Väisälänmäen huipulle. Harmittelen turhan paksua vaatetustani, sillä 60 nousumetriä ja yllättävän lämpimältä tuntuva syysaurinko nostavat hien pintaan.

Matka etenee nopeasti hyväkuntoista polkua pitkin. Välillä reitillä on hieman juurakkoa ja kivikkoa, mikä ei kuivalla kelillä hidasta matkantekoa. Vastaavasti paluumatkalla on luvassa laskettelua alamäkeen hiekkatietä pitkin. Hyväpohjaista reittiä arvostavan kannattaa lähteä parkista myötäpäivään kohti näkötornia.

Polun vasemmalla puolella kulkee lähes koko matkan aita, ja maastosta näkee, että laidunmaa on edelleen käytössä. Kaskeamisen peruna Väisälänmäellä on runsaasti lehtipuita, jotka alkavat jo loimuta parhaissa ruskan väreissä.

Vaaran laki on hakattu ja huipulla, pusikoituneen aukean keskellä, erottuu korkea näköalatorni. Tornin luona mittarissa on 1,3 kilometriä.

Tornin huipulla ensimmäisenä avautuu maisema pohjoisen ja idän välille Onkiveden Paasiselälle. Kun tarkkaan katsoo, lähes suoraan idässä erottuu Lapinlahden keskusta. Maisema on järvenselkien, peltojen ja jyrkkäpiirteisten mäkien mosaiikkia.

Etelän ja lännen suunnalla etualan valtaavat Väisälänmäen laidun- ja viljelysmaat. Selkeällä säällä tornista on näkymät kymmenien ja kymmenien kilometrien päähän. Jossain Onkiveden takana erottuu saderintama.

Mietin, että Väisälänmäen maisemassa ja tunnelmassa on jotain ikiaikaista ja hyvin samanlaista kuin Sotkamon Naapurinvaaralla. Paikan ja sen tunnelman sekä maisemat voi hyvin tunnistaa samankaltaisiksi kuin vuodelta 1893 olevassa maalauksessa.

Taidehistoriasta ja historiasta ylipäätään kiinnostuneille on reitin varrella useita infotauluja. Itselleni selviää, että Väisälänmäki on ollut aikanaan melkein kuin Pohjois-Savon Koli ja houkutellut Järnefeltin lisäksi myös muita taiteilijoita. 220 metrin korkeuteen kohoava Väisälänmäki onkin yksi Suomen kansallismaisemista.

Näköalatorni on melko tarkalleen reitin puolivälissä. Aivan tornia ympäröivän aukean eteläpuolelta paljastuu yllättäen kahden puolikodan ja niitä yhdistävän katetun tulentekopaikan muodostama taukopaikka. Kodalta polku muuttuu todella hyväpintaiseksi, ja Väisälänmäen karjamajan kohdalla se levenee hiekkatieksi. Ympyrälenkin läntisempi osa on sellainen, että gravelpyöräilijäkin pääsee lenkiltään poikkeamaan aivan tornin nurkille.

Karjamaja vaikuttaa olevan kesäaikaan kahvila, jota pyörittää paikallinen 4H-yhdistys. Harmaantuneen karjamajan varjoisa seutu on yksi reitin hienoimmista kohdista. Perinteiset riukuaidat ovat hyvässä kunnossa.

Loppumatka lähtöpaikalle etenee vauhdilla alamäkeen. Kun lähden ajamaan koti viitostietä, reitti Väisälänmäeltä kohti Lapinlahden keskustaa houkuttaisi pysähtymään tuon tuosta. Saaristotieksi nimetty tie kulkee Onkiveden saarelta toiselle ja on varmasti yksi Suomen hienoimmista.

Kotona laitan Väisälänmäen näkötornista otetun kuvan ystävälleni ja naapurilleni, joka on kotoisin Lapinlahdelta, ja kerron ihastuneeni pohjoissavolaisiin maisemiin. Väisälänmäen kansallismaisema on kohde, jonka takia voi reitiltään tehdä vähän pidemmänkin koukkauksen.

Kirjoittaja Auli Packalén (@Kainuunpolut) on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.