Naapurinvaaralla Vuokatin kupeessa perikainuulaiset maisemat yhdistyvät vehreisiin laidunmaihin

Kun Naapurinvaaran laidunhaan portista astutaan rehevien lehtojen, metsäisten niittyjen ja laidunmaisen maailmaan, ei uskoisi olevansa Kainuun sydämessä. Vehreä vaara osoittautuu myös yhdeksi parhaista paikoista ihailla Vuokatin vaarajonoa sen lisäksi, että Naapurinlouhen kodalta avautuu maisema suurelle Nuasjärvelle.

Naapurinvaara, Sotkamo

Kohde kartalla
Reitit:
- Lepikon lenkki 4 km
- Lasten lenkki 0,8 km
- UKK-reitti
Tulentekopaikka: kyllä; Naapurinlouhen kota
Saapuminen julkisilla: ei mahdollista
Saapuminen autolla: Lepikon lenkin lähtöpaikan ja Perttulan pysäköintialueet
Kohokohdat: vehreät laidunmaat, kesäaikaan lampaat, vaara- ja järvimaisemat ja UKK-reitin varrella Perttulan petäjä
Vaativuus: helppo/keskivaativa

Naapurinvaaran jyrkkään lounaisrinteeseen ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Itselläni matka on kuitenkin yleensä vienyt vaaran ohi. Keväällä 2024 päädyin vaaralle puolivahingossa pyörälenkillä, ja rauhallista tunnelmaa henkivä paikka alkoi kiinnostaa.

Samana kesänä Vuokatin-lomamme alussa kävimme mieheni kanssa Naapurinvaaralla pienellä iltaulkoilulla. Ensimmäiset sadat metrit olivat tutumpaa kainuulaismetsää, mutta sen jälkeen Naapurinvaara onnistui yllättämään täysin. Polku vei laidunhaan portille, josta astuimme tyystin toisenlaiseen maailmaan.

Monien Kainuun ja Pohjois-Karjalan kylien tapaan myös Naapurinvaaralla viljelysmaat on raivattu vaaran päälle hallan pelossa. Viljelys- ja laidunmaiden perintönä Naapurinvaaran lakialue on lehtipuuvaltainen ja hämmästyttävän vehreä. Lähtöpaikan opastaulun mukaan se on valtakunnallinen maisemanhoitoalue, jonka tehtävä on tukea luonnon monimuotoisuutta ja säilyttää erityislaatuista maisemaa.

Ensimmäisellä Naapurinvaaran-reissullamme kävelimme noin 4 kilometrin mittaisen Lepikon lenkin, johon kuuluu pisto jyrkälle Naapurinlouhi-rinteelle. Vaaralla saa tehtyä myös pidemmän lenkin, kun siihen yhdistää vaaran ylittävää UKK-reittiä.

Toisen reissuni Naapurinvaaralle tein hiljaisena kevättalven 2026 päivänä alkuillasta. Kevät oli vyörynyt Kainuuseen hurjalla vauhdilla eikä hiihto enää maistunut, joten päätin käydä ulkoilemassa Naapurinvaaralla. Naapurinlouhelle kulki sen verran vahva ja lumeen painautunut polku, että sitä oli selvästi kuljettu läpi talven.

Lue myös: Kevättä vastassa Vuokatin Naapurinvaaralla: Lepikon lenkki huipentuu näköalakodalle

Polku vihreyden keskellä

Kolmannella kerralla lähden Naapurinvaaralle kesälomalla 2026 ajatuksena tutustua myös vaaralla kulkevaan UKK-reitin osaan. Jätän auton tuttuun tapaan Naapurinvaaran koulun kohdalla olevalle pienelle pysäköintialueelle, josta alkaa merkitty Lepikon lenkki. Lähden kiertämään vihreällä luontopolun käpytunnuksella merkittyä lenkkiä vastapäivään.

Edellisellä kerralla olin ollut liikenteessä sellaisiin vuoden- ja vuorokaudenaikoihin, että reitillä ei näkynyt muita. Heinäkuisena aamupäivänä Lepikon lenkillä on mukavasti muitakin ulkoilijoita. Useampi on löytänyt myös vattupuskien ja mustikkamättäiden äärelle.

Naapurinvaaran vehreys onnistuu jälleen yllättämään, kun astun ensimmäisestä laidunhaan portista sisään. Olimme viikkoa aiemmin tulleet Ahvenanmaalta, ja maisemat tuovat mieleen enemmän saaren rehevät rantalehdot kuin kainuulaisen vaaran. Vihreyden keskellä kiemurtelee kapea Lepikon lenkin polku, jolla näkyy tuoreehkoja lampaan papanoita. Edellisellä kesälenkillä lampaita ei näkynyt — olisipa tällä kertaa parempi tuuri.

Vajaa kilometri lähtöpaikalta on edessä on maitohorsmien ja vadelmapuskien valtaama hakkuuaukea, joka osoittautuu loistavaksi maisemapaikaksi Vuokatin vaarajonolle. Iso-Pölly, Pieni-Pölly, Keima, Matovaara, Möykynvaara… Nimeän mielessäni kumpuilevassa siluetissa erottuvia huippuja.

UKK-reittiä Perttulan petäjälle ja huvikeskukselle

Hakkuuaukon jälkeen sukellan suurten kuusten välistä eteenpäin ja saavun risteykseen, josta UKK-reitti haarautuu kohti Naapurinvaaran kuuluisaa huvikeskusta ja jatkaa edelleen matkaansa kohti Kainuun pohjoisempia osia, Koillismaata ja lopulta itäistä Lappia.

Käännyn UKK-reitille. En ole lainkaan tutkinut etukäteen, mitä on edessä, ja yllätyn iloisesti, kun melkein heti oikealle on opaste Perttulan petäjälle. UKK-reitiltä haarautuu lyhyt pistopolku, jonka päässä on vaikuttava näky. Rinteessä kasvaa varmastikin satoja vuosia vanha mänty, jonka latvus on levinnyt laajalle. Puu on mitä ilmeisimmin toiminut maamerkkinä kulkijoille.

Kivenheiton päässä petäjältä on itse Perttulan tila, jonka kautta UKK-reitti kulkee. Opastaulu kertoo, että tilalla on asuttu jo 1600-luvulla. Perttulassa on myös pieni pysäköintialue, joten Naapurinvaaran koulun kohdalla olevan parkkipaikan lisäksi matkaan voi lähteä myös täältä.

Perttulasta jatkan vielä kilometrin verran UKK-reittiä Naapurinvaaran Huvikeskukselle, jossa järjestettävät tanssit vetävät kuuleman mukaan ison määrän väkeä. Huvikeskuksen pihassa on toinen lähes esteetön näkymä Vuokatin vaaroille.

Kaukomaisemia Naapurinlouhen kodalta

Palaan takaisin samaa reittiä Perttulan kautta Lepikon polulle, ja lähden jatkamaan sitä eteenpäin. En malta olla taas tekemättä pistoa Naapurinlouhelle. Samaa matkaa kulkee mukava pariskunta, joka kertoo poimineensa matkan varrella jo useamman geokätkön. Yksi odottaa kuulemma vielä Naapurinlouhella.

Ennen Naapurinlouhen kotaa ja näköalapaikkaa polku kulkee pienen niityn reunaa. Paahteinen niitty näkyy olevan kissankellolle otollinen kasvupaikka.

Naapurinlouhella käy vilske. Joku on tehnyt tuletkin kodalla. Kodan vieressä mäntymetsässä on avoin kaistale, joka tarjoaa esteettömät näkymät Nuasjärvelle. Rinne on on todella jyrkkä — tämä on juuri se rinne, joka antaa vaaralle sen tunnistettavan muodon.

Naapurinlouhen piston jälkeen jatkan Lepikon rengasreittiä ja pääsen toistamiseen lammashakaan. Rehevässä lepikossakaan ei näy lampaita. Kapeaa polkua on niin miellyttävää kulkea, ettei lampaitakaan osaa kaivata.

Lampaita ja mesiangervoja

Ennen kuin reitti saapuu Määttälän peltoaukealle, se kulkee hienon koivikon läpi. Peltoaukealta avatuu reittini kolmas näköalapaikka vaarajonolle. Nyt ollaan sen verran alempana, että näköala ei ole samanmoinen kuin ylempää vaaralta. Maisemassa rakennuksineen, peltoineen ja taustalla pilkottavina vaaranhuippuineen on jotain ikiaikaista.

Lyhyen tiepätkän jälkeen reitti kääntyy kohti pohjoista ja lähtöpaikkaa niittykukkien reunustamaa heinikkoon tallattua polkua. Pellon pohjoisreunassa edessä näkyy jälleen lammashaan portti. Jo ennen kuin olen aidalla, huomaan liikettä sen sisäpuolella. Lampaita! Yritän avata portin varovasti ja liikkua rauhallisesti, mutta minut nähtyään lauma hakeutuu sivummalle ja lähtee siirtymään kauemmas polusta. Onneksi ehdin hetken seurata niiden menoa.

Polku vie poispäin lampaista ja kulkee loivasti ylämäkeen rehevää vaaranrinnettä. Varjoisa ja kostea lehtimetsä on otollista maastoa mesiangervolle, joihin olin kiinnittänyt huomiota jo ensimmäisellä Naapurinvaaran-visiitilläni. Vaikka hienoin kukinta alkaa olla ohi, monessa kohdassa mesiargervot ovat vallanneet koko metsänpohjan.

Aivan loppumatkasta lenkkiin yhtyy vajaan kilometrin mittainen Lasten lenkki, joka kulkee alussa ja lopussa yhtä matkaa Lepikon lenkin kanssa. Itse en pidä retkeä Naapurinlouhellekaan mitenkään pitkänä edes pienemmille lapsille. Ohjelmaa matkalle tuo lammashaan porteista kulkeminen. Naapurinlouhen kodan muodossa on myös jotain lasten mielikuvitusta ruokkivaa.

Kun saavun lähtöpisteeseen, itselläni on mittarissa 6,5 kilometriä. Olin alun perin ajatellut, että olisin käynyt vielä katsastamassa UKK-reitin osuuden myös vaaran eteläosassa. Reissuun olisi saanut sillä myös pari lisäkilometriä. Olen kuitenkin lupautunut Vuokatissa lomailevan siskoni perheen lasten kaveriksi seikkailupuistoon, joten alaosan reittipätkä jää odottamaan seuraavaa kertaa.

XXS–S-mittaiset reitit Naapurinvaaralla

XXS: Naapurinvaaran koulun kohdalta lähtee Lasten lenkki, jonka pituus on 0,8 km.

XS: Myös Lepikon lenkin (4 km) lähtöpaikka on koulun kohdalla. Rengasreittiin kuuluu pisto Naapurinlouhen kodalle ja näköalapaikalle.

S: Kun Lepikon lenkkiin yhdistää edestakaisen piipahduksen Naapurinvaaran Huvikeskuksella, matkaa tulee noin 6,5 km. Tälle lenkille voi lähteä myös Perttulan tilalta tai Huvikeskukselta. Kaksi lisäkilometriä saa, kun yhdistää lenkkiin myös vaaran rinteen alaosan UKK-reittiosuuden.

Kirjoittaja Auli Packalén (@Kainuunpolut) on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.