Pöllyvaaran ympyrälenkki (5,3 km) Sotkamossa: näköalaharjanteelta suppien syvyyksiin

Sotkamon Hiukasta kaakkoon on Pöllyvaaran alue, jonka harjumaastossa on vaihteleva rengasreitti. Hyväkuntoisia polkuja etenevä lenkki sopii niin jalkaisin liikkuville kuin maastopyöräilijöillekin. Kipuaminen korkeimmalle kohdalle palkitaan avarilla maisemilla ja taukopaikalla.

Pöllyvaaran reitit

Kohde kartalla
Reitit: Pöllyvaaran lenkki 5,3 km ja Hiukka–Pöllyvaara-reitti 13,5 km
Tulentekopaikka: ei
Saapuminen julkisilla: kyllä; lähin Kajaani–Sotkamo–Kuhmo-reitin bussipysäkki on 650 metrin päässä
Saapuminen autolla: pysäköintialue kartalla (Kuhmontien tuntumassa)
Kohokohdat: avarat maisemat, Pitkälampi ja hyväkulkuiset polut
Vaativuus: helppo/keskivaativa
Kohteen kartta

Sotkamon Hiukka on helppo lähtöpaikka sekä sulan maan ajan että lumisen kauden reissuille. Jyhkeä rantatörmä, kilpikaarnaiset mäntykaunokaiset ja maisema Sapsojärven yli Vuokatin vaaroille nostavat Hiukan aiheestakin Sotkamon keskustan retkikohteiden pääosaan. Ansiokasta sivuosaa näyttelee Pöllyvaaran alue, joka on samaa kaakkoon jatkuvaa harjujonoa kuin Hiukkakin.

Pöllyvaara on itse asiassa merenpinnasta 213 metrin korkeuteen kohoava harjanne. Sen alueella on 5,3 kilometrin mittainen ympyrälenkki, joka toimii sekä itsenäisenä että yhdistettynä Hiukan alueen reitteihin. Pöllyvaaran lenkki sopii yhtä lailla maastopyöräilijöille ja jalkaisin liikkuville. Reitin voi kiertää sekä myötä- että vastapäivään. Punaiset reittimerkinnät ovat erinomaiset ja toimivat molempiin suuntiin.

Pöllyvaaran lenkin lähtöpisteitä on oikeastaan kaksi: Kuhmontien varressa oleva pysäköintialue sekä kohta, jossa Hiukasta saapuva yhdysreitti yhdistyy Pöllyvaaran lenkkiin.

Hyväkuntoisilla poluilla voi tehdä myös omia lenkkejä

Pöllyvaaran alue on kauttaaltaan kuivaa harju- ja suppamaastoa. Pöllyvaaran jättiharjannetta on nakerrettu vuosien mittaan, ja sen kyljissä on isoja soramonttuja. Korkealle kohoava huippu on kuitenkin edelleen olemassa, ja reitti kulkee sen kautta. Muulle alueelle korkeuseroja tuovat supat ja pienemmät harjanteet. Erityisesti reitin itäisimmässä osassa on runsaasti syviä pyöreämuotoisia suppia.

Kaikki alueen polut – joita on paljon – ovat erittäin hyväpohjaisia. Koska Kuhmontien ja Sapsoperäntien väliin jäävällä alueella on mahdoton eksyä, merkittyä reittiä voi helposti lyhentää omilla oioilla tai jatkaa lisälenkeillä, vaikkei olisikaan sinut karttojen kanssa.

Koko alue on hyvin samankaltaista pääasiassa talouskäytössä olevaa metsää kuin Tipasojakin. Tipasojan tapaan maasto on varsin miellyttävää. Järeämpää ja vanhempaa puustoa on lähinnä vaaran laella, Pitkälammen reunustalla sekä Kuhmontien varressa. Ehkäpä hienointa metsä on lounaisrineellä, jossa merkitty reitti ei käy. Polkuja löytyy sieltäkin.

Lammen rannalta järvimaisemiin

Olin käynyt Pöllyvaaran lenkillä monet kerrat sekä jalkaisin että maastopyörällä, mutta ennen pääsiäistä 2026 olin aina lähtenyt liikkeelle joko Vuokatista tai Hiukasta ja Pöllyvaaran kierros on ollut osa pidempää reissua. Pääsiäislomalla Pöllyvaaran rengasreitti sai pääosan esittäjän roolin, kun keskityin yksin siihen.

Lähdin matkaan Kuhmontien parkkipaikalta, jonne Sotkamon keskustasta ajaa viitisen minuuttia. Sen kummemmin ajattelematta lähdin kiertämään silmukkaa vastapäivään, kuten minulla on ollut tapana.

Alussa reitti kulkee Kuhmontien suuntaisesti kohti Sotkamon keskustaa nuorehkossa mäntymetsässä. Noin 1,5 kilometrin jälkeen reitti saapuu Pitkälammen maisemiin ja kohtaan, jossa Hiukan yhdysreitti kytkeytyy Pöllyvaaran lenkkiin. Pitkälampi on kaunis pitkulainen ja kirkasvetinen lampi, jonka eteläranta kohoaa jyrkkänä ja jonka rannalle kannattaa tehdä pieni lisälenkki tai pisto. Suojaisan lammen pinta on usein tyyni.

*Pitkälampi kesäkelillä packraftista käsin.*

Seuraavaksi vuorossa on lenkin rankin pätkä. Lyhyellä matkalla tulee kymmeniä nousumetrejä, kun kivutaan kohti Pöllyvaaran huippua. Nousun jyrkin osuus on heti alussa. Kun kurkkaa taakseen, voi puiden lomasta erottaa Sotkamon kirkontornin. Vaaran huipulla on hyvä paikka tauolle. Sieltä löytyy myös pöytä penkkeineen.

Huipulta reitti jatkuu hetken tasaisena nuoressa männikössä, kunnes saapuu hakkuuaukon reunaan. Katse ei kuitenkaan kiinnity siihen vaan idän suunnalla avautuvaan maisemaan Iso-Kiimanen-nimiselle järvelle.

Maisemapaikalta alkaa vauhdikas lasku, jossa erityisesti pyörällä liikkuessa on syytä pitää katse maiseman sijaan tiiviisti polussa – ja reittimerkinnöissä. Vauhdin hurmassa voi nimittäin jäädä huomaamatta isommalta polulta haarautuva pikkupolku, jonne reitti kääntyy.

Hakkuuaukko-osuuden jälkeen sukelletaan taas sankempaan, syvien suppien elävöittämään metsään. Polku kiemurtelee suppia väistellen ja koukkaa myös muutaman supan pohjan kautta.

Puolisen kilometriä ennen parkkipaikkaa on lyhyt mutta todella jyrkkä pudotus supan pohjalle. Tässä kohdassa vesi on myös uurtanut polkua. Maastopyöräillessä olen suosiolla taluttanut alamäen. Kohta on varjoinen ja keväällä pitkään luminen ja jäinen, joten silloin jalkaisinkin saa olla tarkkana.

Vaihtelevalla ja hyväkuntoisella polulla reilu viisi kilometriä hurahtaa reippaasti kävellen hetkessä. Kun lähtee matkaan retkifiiliksellä, koukkaa ihailemassa Pitkälampea ja pitää evästauon korkeimmassa kohdassa, Pöllyvaaran lenkillä saa varmasti kulumaan pari–kolmekin tuntia.

*Pöllyvaaran huipulla voi pitää evästauon.*

S–M-koon reitit Pöllyvaarasta käsin

S: Pöllyvaaran lenkin pituus on hieman yli 5 kilometriä. Reitin pituus on helppo puolittaa, kun vastapäivään kierrettäessä kääntyy vasemmalle leveälle polulle pian Hiukan yhdysreitin risteyksen jälkeen.

M: Pidempi 13,5 kilometrin reissu syntyy käymällä koko merkityn Hiukka–Pöllyvaara-maastopyöräreitin, joka koostuu Pöllyvaaran lenkistä, Pöllyvaaran ja Hiukan välisestä yhdyspolusta sekä Hiukan pään lenkistä. Jalkaisin liikkuessa Sapsoperäntien ylityksen jälkeen kannattaa siirtyä latupohjia seuraavalta maastopyöräreitiltä upealle Hiukan rantatörmän päällä kulkevalle polulle.

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.