Auringonlaskua ihastelemassa Aneriojärven lintutornilla Salossa

Vanhan Ykköstien varrelta Suomusjärven Kitulasta löytyy kiva pieni retkikohde, Aneriojärvi. 600 metriä pitkän reitin alussa on pieni parkkipaikka tien vieressä, ja se on viitoitettu hyvin. Lähdin eräänä iltana töiden jälkeen katsastamaan paikkaa, jossa edellisen kerran olen käynyt keväällä melkein vuosikymmen sitten. Löysin aivan ihanan retkipaikan ja osuin sinne vieläpä mahtavaa auringonlaskua todistamaan!

Reitti 600 m/suunta

Lintutorni, ei tulipaikkaa

P-alue kartalla

Jätin autoni parkkiin autiolle parkkipaikalle ja lukaisin siellä olevaa opastaulua, joka kertoi minun olevan Suomusjärven kivikausikulttuurin ydinalueella. Suomusjärven kulttuuriin muistan törmänneeni terminä usein ennenkin, ja löytyypä siltä myös ihan oma Wikipedia-tietopaketti asiasta kiinnostuneille. Jouduin hieman hoputtamaan askeleitani taulun ohi kun huomasin, että aurinko oli asettumassa juuri herkullisimpiin asemiin maiseman ja valon kannalta. Niinpä suuntasin pitkospuille, jotka alkoivat kirjaimellisesti suoraan parkkipaikalta.

Tuuheat kasvit reunustivat pitkoksia molemmin puolin ja loivat näystä poikkeuksellisen kauniin. Kukat olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja saivat minut miettimään, kuinka satumaisen kaunis tämä paikka mahtaa olla kukinnan aikaan vaikkapa aamuyön auringossa.

Lintutornille ei pysäköintialueelta ole pitkä matka.

Pitkokset ovat korkealla maankamarasta ja onkin kiva, että niissä on myös kaide. Tornille saapuessani ilta-auringon valo tavoitti minut, ja varjoisa maailma vaihtui hetkessä valoa tulvivaan järvenrantamaisemaan.

Kaksikerroksinen torni houkutti nousemaan ja vasta tässä vaiheessa tajusin, että ehkäpä olisi kannattanut ottaa kiikaritkin mukaan. Näin ja kuulin, että järvellä oli monenmoista siivekästä, mutta ilman kiikareita tunnistus rajoittui joutseniin enkä edes tiedä, olivatko ne kyhmy- vai laulujoutsenia. Ensi kerralla siis kiikarit mukaan!

Tornissa tein myös toisen havainnon siitä, mitä ensi kerralla pakkaan matkaan – nimittäin kuulokkeet ja musiikkia. Ykköstien ja läheisen moottoritienkin äänet kantavat reitille melkeinpä esteettä, joten tämä jos mikä on hyvä paikka laittaa kuulokkeet korviinsa ja uppoutua lempimusiikkiin samalla, kun uppoutuu maisemaan.

Kun mukanani ei ollut kiikareita, musiikkia sen enempää kuin kaveria tai eväitäkään, päädyin katselemaan auringonlaskua ja ihailemaan tornista avautuvaa kaunista maisemaa hetken verran ja jatkoin sitten matkaani. Maisemaa katsellessa tunsin kotiseuturakkautta, koska juureni ovat tästä ympäriltä, eivät kovin kaukaa, ja tuntui hyvältä olla kotona.

Pitkokset jatkuivat tornilta ja sukelsivat pian metsikön uumeniin, missä minua odotti mukava yllätys.

Luontopolun opaskyltti kertoi minun saapuneen Varesjoelle, ja sitä en ollut mitenkään osannut odottaa. Olen ollut kiinnostunut Varesjoesta jo kauan, löysin sen kartalta kun kerran tutkiskelin Hyyppäränharjun maastoa Kiikalassa. En ole osannut arpoa että mistä kohtaa lähtisin Varesjoen rantoja tutkimaan, joten se on minulta jäänyt, mutta nyt virta olikin täällä. Ja se oli kaunis! Reitti ylitti joen pientä siltaa pitkin ja antoi kauniin maiseman sen viidakkoisiin rantoihin sekä ihanaan, matalaan hiekkapohjaan.

Sillan jälkeen pitkokset johdattavat vielä hieman syvemmälle metsikköön, kunnes päättyvät pellonlaitaan. Hämärä ja kylmä alkoivat hiipiä, joten katselin hetken ympärilleni ja käännyin takaisin päin.

Autolle palatessa olo oli todella hyvä. Aivan hurmaava pieni retkipaikka ja takuulla sellainen, jonka luonne elää voimakkaasti vuodenaikojen, vuorokaudenaikojen ja sään mukaan. Tänne aion palata vielä monesti!

Sijainti: N=6698712.188, E=311178.198
(ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.