Korsun ohi ja niemen nokkaan – Noronniemen luontopolku Pieksämäellä

Noronniemi on noin kilometrin mittainen kapea niemi Virtasalmen sokkeloisella Haapajärvellä. Paikalla on sijainnut aikoinaan myös kivikautinen asuinpaikka. Viiden kilometrin luontopolku kulkee harju- ja suppamaastossa niemen kärkeen ja 1990-luvulla rakennetulle korsulle.

Noronniemen luontopolku Pieksämäellä
Päivämäärä: 1.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 651.
Reitin pituus: 5,2 km.
Kohokohdat: Hieno ja kapea Noronniemi. Taukopaikka ja korsu Haapajärven rannassa.
Parkkipaikka: Noin kymmenen auton pysäköintipaikka osoitteessa Haapajärventie 77. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Kuiva maasto – ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Vappupäivän retkikohteeksi valikoitui Pieksämäen Virtasalmella sijaitseva Noronniemi. Tiesin jo aiemminkin luontopolun olemassaolosta, mutta muutamaa päivää aiemmin sattui silmääni Laavurallin Youtube-kanavalta video Noronniemestä ja sen lähistöllä sijaitsevasta korsusta. Päätimme kaverin kanssa lähteä tutustumaan paikkaan.

Noronniemestä ei juurikaan löydy tietoa netistä – esim. Pieksämäen kaupungin sivuilta en löytänyt yhtään tietoa. Osoitteen taisin löytää googlesta. Reitin lähtöpaikka oli sen perusteella helppo löytää. Matkan varrella ohitetaan komea Ankeleen dolomiittilouhos. Pysäköintipaikalla on yksinkertainen opaste, joka neuvoo luontopolun varrella sijaitsevalle korsulle kahta eri reittiä. Reitti on merkitty täällä valkoisin värein.

Lähdimme kiertämään korsulle pidemmän reitin kautta. Kuvittelin sen kulkevan jonkin matkaa tietä pitkin – ja se johtui siitä, että olin nähnyt yhden korsulle osoittavan opasteen ehkä puolisen kilometriä aiemmin tien laidassa. Näin ei ollutkaan, totesin sen parinsadan metrin jälkeen katsottuani karttaa (joka löytyy esim. luontoon.fi -sivulta). Ole tarkkana, reitti kääntyy vasemmalle ja kapealle polulle jo ennen ensimmäistä tien mutkaa eli noin 100 metrin kohdalla. Seuraa valkoisia merkkejä!

Polku oli todella melkoisen kapea ja vähän kuljettu, mutta se erottuu kuitenkin kangasmaastossa mainiosti. Puissa olevia valkoisia maalimerkkejä on niitäkin riittävästi. Reitti nousee melko nopeasti kohti harjun lakea.

Reitti nousee Piilukanvuorelle. Harjujen ja suppien maisemissa kuljetaan 25 metriä korkeammalla kuin lähtöpaikalla. Reitti kulkee ensin kohti kaakkoa, mutta tekee kohta käännöksen kohti pohjoista ja jopa luodetta.

Puolentoista kilometrin jälkeen polku laskeutuu kostealle lammenrannan suolle. Pieni-Piilukan lampi näkyy vähän puiden takana.

Reitti nousee taas harjulle, lammen länsipuolelle. Kahden kilometrin kohdalla ollaan lähellä korsua. Tästä olisi helppo laskeutua Haapajärven rantaan tauolle. Me päätimme kuitenkin tehdä ensin piston Noronniemeen ja palata sitten korsulle pitämään paussia.

Reitti laskeutuu Pieni-Piilukan luoteiskulmaan. Tässä voi ihailla tätä pientä ja sympaattista lampea. Vappupäivänä lammen rauhaa rikkoivat vain kosiotanssejaan ja -huutojaan esitelleet telkkäkoiraat.

Reitti kääntyy tästä kohti pitkää ja kapeaa Noronniemeä. Reitin varrella on muutama penkki, joihin voi istahtaa halutessaan tauolle.

Me jatkoimme kohti niemen kärkeä. Niemi on yllättävän pitkä, matkaa korsulta oli hieman yli kilometri. Korkeuseroja on melko vähän, niemi on korkeimmillaankin alle kymmenen metriä veden pinnan yläpuolella.

Lopulta ollaan niemen kärjessä.Täällä voi pitää taukoa pöytä/penkkiryhmän ääressä.

Rannassa on kyltti, joka kertoo melojille tässä kulkevan Majavareitin suunnan.

Kävelyä oli takana kolme ja puoli kilometriä. Kahvia ja eväsleipiä teki jo mieli. Päätimme kuitenkin nauttia ne korsun luona. Lähdimme siis tallustamaan pois niemen kärjestä.

Tutustuimme ensin 1990-luvulla valmistuneeseen korsuun, joka löytyy blogin pääkuvasta. Se on rakennettu rinteeseen, osin jopa maan alle. Tilaa on 10-15 ihmiselle ja sisällä on kamina, jonka avulla voi keittää vaikkapa retkikahvit. Korsusta saa muuten tarkemman kuvan aiemmin mainitsemani Laavurallin videosta. Rannassa on mukava taukopaikka nuotiokehineen – ja puuvarastossa oli todella runsaasti polttopuuta.

Täällä oli myös reitin kartta. Lähtöpaikka on reitin eteläisimmässä pisteessä – korsu taas Pieni-Piilukan ja Haapajärven välisellä kannaksella. Meillä oli kävelemättä vielä reitin lounainen osuus korsulta pysäköintipaikalle.

Kahvin ja eväsleipien jälkeen matka jatkuikin. Reitin oikealla puolella siinteli Välijoki, jota pitkin voisi olla todella miellyttävää meloa. Täällä kuulimme vuoden ensimmäisen metsäkirvisen laulun – ja bongasimme myös vaskitsan. Molemmat sopivat hyvin tänne kangasmaisemaan.

Kävely päättyi auton viereen – matkaa kertyi vähän yli viisi kilometriä ja aikaa käytimme aika tasan kaksi tuntia. Siihen sisältyi vartin evästauko. Muita retkeilijöitä emme tavanneet.

Reitin vaativuustaso on melko keskiverto. Harjuosuuksissa on sen verran jyrkkyyttä ja korkeuseroa, että vähän saa puuskuttaakin. Muuten kävely sujuu leppoisassa ja mukavassa maisemassa. Polku vaikutti mielestämme melko vähän käytetyltä, mutta ehkäpä tämän jälkeen sinne löytää useampikin ulkoilija.

Sijainti: N=6882148.437, E=520302.881 (ETRS-TM35FIN)
GEO:62.0711386, GEO:lat=27.3886216

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Jänisvuoren kierros
Kukkarojärven kierros
Mustosen kierros
Tahinlammen kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.