Mainio Pieksämäen Vedenjakajareitistö: nyt löytyi Mustosen kierros ja taukopaikka P8b!

Pieksämäellä kannattaa tutustua erinomaiseen ja suosittuun Vedenjakajareitistön, jossa on hyvä valikoima erilaisia ympyräreittejäkin. Muutama niistä sijaitsee entisen Nikkarilan metsäopiston tuntumassa, kauniissa kangasmaastossa. Mustosen kierros on noin neljän kilometrin kävelyreitti järvenrantamaisemissa.

Mustosen kierros Pieksämäellä
Päivämäärä: 11.8.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 441
Reitin pituus: 4,1 km
Kohokohdat: Kangasmaasto ja järvenrantamaisemat
Parkkipaikka: Reitistön parkkipaikka P8, osoite noin Metsäopistontie 103. Tilaa noin 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kesällä reitti oli kuivahko. Muutama kostea paikka ohitettavissa. Lenkkareillakin pärjännee.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Päätin käväistä mökillä vietetyn etätyöpäivän jälkeen Pieksämäellä, jossa minulla oli vielä muutama monipuolisen Vedenjakajareitistön polku kävelemättä. Suunnitelmani oli ajella Nikkarilan entisen metsäopiston tienoille ja katsoa siellä, mikä olisi sopiva reitti. Olin käynyt samoilla seuduilla aiemmin – tarkistin myöhemmin muistioistani, että vuosi oli 2012 ja silloin kävelin Kukkaron kierroksen. Muistin parkkipaikan melko hyvin ja osasin ajelle Metsäopistontietä tarpeeksi pitkälle, jotta reitistön parkkipaikka P8 löytyi. Paikalla oli melko paljon autoja, veikataanpa vaikka kahdeksaa. Pari paikkaa oli vielä vapaana.

Tästä löytyy niin piknikpöytä, tulipaikka kuin puuvarastokin. Luonnollisesti täällä on myös Vedenjakajareitistön kartta, jota siirryin nyt tutkiskelemaan.

Kaksi tältä paikalta (aika lailla kuvan keskellä, Mustonen-järven länsilaidalla) alkavaa reittiä ovat Mustosen kierros ja Kukkarojärven kierros. Mustosen kierros on hieman lyhyempi, noin 4 km. Lisäksi se oli minulle täysin uusi reitti. Päätin lähteä kiertämään sitä.

Lähtöpaikalla oleva viitta näyttää suuntaa, kohti etelää. Järvi kierrettäisiin siis vastapäivään. Riistapolku ja luontopolku lienevät vanhoja opasteita. Tosin tätä kirjoittaessani löysin tietoa riistapolusta – Pieksämäki-seuran sivulla mainitaan uusista digitaalisista kulttuuripoluista (tekstin vuosilukua en tiedä), yksi näistä reiteistä on riistapolku Mustosen lammen ympäri. Siihen liittyviä opasteita ja infotauluja reitillä oli jonkin verran.

Matka alkaa siis Mustosen länsilaitaa kulkien. Reittimerkintöinä on sinisiä Vedenjakaja-reitistön tolppia ja täällä myös riistapolkuun liittyviä valkoisia riekko-merkkejä tolppien päässä. Maasto on täällä – no, yksitoikkoista, kun suurimmaksi osaksi kuljetaan kangasametsässä, jonka päälaji on mänty. Tällaisilla reiteillä on toisaalta tosi miellyttävää kulkea, kangasmaasto kun on joustavaa ja pehmeää. Jalkinevalinnallakaan ei ole väliä.

Reitti käy välillä aivan Mustosen rannan tuntumassa, lampea pääsee ihailemaan monessa kohdassa.

Ihan koko matka ei sentään ole mäntykangasta. Suota ja pitkospuutakin on tarjolla hetkittäin, varsinkin täällä lammen lounaiskulmassa.

Reitin varrella on puisia tolppia, joista suuri osa on ihan tyhjiä. Joissakin on kuitenkin vielä teksti tallella, kuten tässä taulussa, jonka aiheena oli pitkospuut.

Lammen lounaiskulman tietämillä pääsi myös useimmin rantaan vilkaisemaan maisemaa.

Vajaa kilometri kävelyä takana, nyt saavutaan Mustosen eteläkärkeen. Polun varrella oli yksinkertainen penkki.

Vedenjakajareitistön tienviitat ja opasteet ovat aina selkeitä. Mustosen eteläpäässä on polkujen risteys, jossa minun tieni kurvaa vasemmalle. Samalla totesin, että Kukkarojärven kierroksen loppupätkä olisi näköjään sama kuin Mustosen kierroksen alkuosuus – sen viitta osoitti tulosuuntaani.

Jokunen metri kuljetaan hiekkatietä pitkin, sitten reitti kääntyy jälleen metsäpolulle.

Metsäpolku vie Mustosen eteläpohjan laavulle (joka on blogin pääkuvassa Luontopolkumiehen takana). Laavulla oli rauhallista, mutta minä päätin vielä jatkaa matkaani seuraavalle taukopaikalle asti.

Hetken päästä reitin varrella on taas riistapolkuun selvästi liittynyt kyltti jäniksen ruokinnasta. Samalla paikalla on myös ruokinta-automaatti. Tekstin mukaan (tämän löysin siis Pieksämäki-seuran nettisivun kautta) jäniksille voidaan tarjota viljaa, heinää, rehukasveja ja kerppuja. Viimeinen ei ollut minulle tuttu sana, mutta nytpä opin senkin – se on kuin suurikokoinen saunavasta eli nippu nuoria puita tai puun oksia.

Näitä riistapolun tekstejä olisi mielellään lukenut enemmänkin, mutta ne olivat harmillisesti kauhtuneita tai kadonneita. Kettuloukusta ja minkkiloukusta kertovat taulut olivat tässä kunnossa.

Mäntykangas vaihtui hetkeksi myös nuoreen taimikkoon. Vedenjakajareitistön nettisivulla tämä maisema on paljon lohduttomampi, nyt taimikko on kasvanut jo peittämään avohakkuun jäljet.

Tämän reitin paras taukopaikka on suurin piirtein sen puolivälissä. P8b eli Mustonen-Kypäräkangas on noin sadan metrin päässä ympyräreitistä, mutta poikkeaminen taukopaikalla kannattaa toki.

Taukopaikalla oli tyhjää. Mietin istahtaisinko katoksen alle ja pöydän ääreen vai nuotiopaikan penkeille. Valitsin nuotiopaikan, koska siihen osui vähän iltapäivän aurinkoa.

Seuraava osuus on yllättäen mäntykangasta. Tässä noustaan myös reitin korkeimmalle kohdalle, joka sekään ei ole kovin korkea. Liekö kymmentä metriäkään lammen tasosta.

Mäntykankaalla, polun varressa oli tämä mystinen kissa-koira-laatikko. Yritin löytää tietoa netistä, enpä löytänyt. Käyttöesine vai taidetta?

Reitti laskeutuu kankaalta hiekkatielle noin 3,4 kilometrin kohdalla. Melkein koko loppumatka kuljetaankin pitkin kahta eri hiekkatietä – ensin Kypäräkankaantietä ja sitten Metsäopistontietä. Ihan viimeisillä metreillä reitti kurvaa vielä kerran tien sivuun ja rannan tuntumaan.

Näin täyttyi tämä noin neljän kilometrin kierros. Aikaa kulutin tunnin ja kymmenen minuuttia. En tavannut ainuttakaan kävelijää, vaikka parkkipaikalla oli tosiaan 7-8 autoa. Huomasin, että ainakin yhdestä autosta kaivettiin polkupyörää esille, kun matkaan läksin – oletettavasti ainakin joku oli siis seudun pyöräreiteillä.

Mustosen kierros on reittinä helpohko. Korkeuseroja ei juurikaan ole, mittauslaitteeni mukaan korkeintaan kymmenen metriä. Mäntykankaalla on jonkin verran juuria, mutta pidin kyllä polkua helppokulkuisena.

Elefanttimarssin sanoin: ”koska matka oli hauska niin”, päätin jatkaa vielä kävelyitä ja suunnata vielä Kukkarojärven kierrokselle. Siitä lisää lähipäivinä. Lisään linkin tänne, kun teksti on valmiina!

Sijainti: N=6907300.490, E=512525.791 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.297099, GEO:lon=27.241703

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kukkarojärven kierros
Jänisvuoren kierros
Tahinlammen kierros
Iso-Parran luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle