Iso-Parran luontopolku Pieksämäellä, monipuolinen kattaus savolaista luontoa

Olen aiemminkin kehunut Pieksämäkeä ja Vedenjakajareitistöä, jonka kartat ja kyltitykset ovat erinomaisia, jopa poikkeuksellisia. Iso-Parran luontopolku on pisin Vedenjakajareitistön ympyräreiteistä ja se tarjoaa varmasti poikkileikkauksen Pieksämäen reiteistä ja luonnosta. Harjuja, soita, järven rantaa, mukavia taukopaikkoja.

Iso-Parran luontopolku Pieksämäellä
Päivämäärä: 12.7.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 333
Reitin pituus: 8,5 km
Kohokohdat: Monipuolinen reitti rantamaisemineen ja taukopaikkoineen
Parkkipaikka: Partaharjun toimintakeskuksen pihassa, osoite Partaharjuntie 361. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät – tosin pari hieman epäselvää paikkaa. Lisää tekstissä.
Varusteet/jalkineet: Rannan tuntumassa oli useita kosteita kohtia, näin kesällä pärjäsi lenkkareillakin. Myös heinikkoa jonkin verran, joten pitkät lahkeet tarpeen.
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Kävelin pari vuotta sitten Pieksämäellä pari reittiä, Jänisvuoren kierroksen ja Tahinlammen kierroksen. Pieksämäen hienot reittimerkinnät tekivät vaikutuksen ja olen siitä lähtien odotellut, että pääsisin kävelemään lisää Vedenjakajareitistön polkuja. Nyt oli hyvä aika käväistä sillä suunnalla ja tiesin haluavani kävellä ainakin pisimmän ympyräreitin eli Iso-Parran luontopolun.

Tutkin karttaa ja totesin haluavani aloittaa reitin Partaharjun toimintakeskuksen pihasta. Olin sitä paitsi nähnyt parissakin eri kirjoituksessa kuvan reitin lähtöportista ja halusin itsekin aloittaa reitin kävelemällä virallisen lähtöportin alta. Reitin varrella on ainakin yksi parkkipaikka tämän lisäksi, palataanpa siihen hetken kuluttua. Joka tapauksessa ajelin toimintakeskuksen pihaan ja näin lähtöportin heti pihaan ajettuani oikealla. Auto parkkiin ja kohti lähtöpaikkaa karttoineen.

Isosta kartasta voi tietysti ottaa kuvan Iso-Parran luontopolusta. Täytyy kuitenkin myöntää, että tämä alla oleva kuva on otettu reitin puolivälissä sijaitsevalla laavulla, jossa kartta oli hieman näppärämmällä korkeudella (siksi kartan ”Olet tässä” -teksti on järven etelärannalla eikä pohjoisrannalla, josta reitti alkaa). Lisäksi minulla oli kartta myös paperilla – olin nimittäin napannut paikalliselta huoltoasemalta myös Vedenjakajareitistön esitteen, josta reittiä voi kävellessään seurata. Luontopolku kulkee muutamaa poikkeusta lukuunottamatta melko lähellä Salvosen rantoja.

Tätä kirjoittaessani lueskelin muutaman muun blogikirjoituksen Iso-Parran luontopuolusta. Jonain aikaisempana vuotena portissa on ollut mainos Partaharjun kesäkahvilasta ja penkkien vieressä on ollut kukkaistutuksia. Nyt kahvila ei ilmeisesti ollut toiminnassa. Alitin siis portin ja napsautin mittauslaitteeni päälle.

Tutut siniset metalliset reittiopasteet alkoivat heti ensi metreiltä. Ensimmäiset pari kilometriä kävellään esteetöntä reittiä kohti Ladun majaa. Iso-Parran luontopolun kylttejä on matkalla kymmeniä, samoin sinisiä tolppia ilman erillisiä reittikylttejä. Lisäksi Iso-Parran luontopolulla voi seurata vanhoja punaisia reittimerkintöjä (niitäkin taitaa kuvissa myöhemmin olla).

Esteetön reitti kulkee aivan Salvosen länsirantaa pitkin. Alkumatkalla ohitetaan monia rakennuksia, mm. jonkinlainen katsomo ja näyttämö. Estettömällä reitillä kuljettiin tänään myös moottorikeinoin, jouduin väistämään takaa tulevaa mönkijää.

Reitin varrella oli myös pari kivaa taideteosta, kuten nämä rannassa lentelevät hienot sudenkorennot.

Noin kilometri takana. Tähän asti reitti on kulkenut Partaharjuntien ja Salvosen välissä, nyt asfalttitie siirtyy kauemmaksi rannasta. Tässä on pieni parkkipaikka (muutamalle autolle) sekä ensimmäinen reitin taukopaikka laitureineen. Vasemmalle jäänyt laituri oli tosin aika vinksallaan.

Reitti kulki rannan tuntumassa vielä satakunta metriä, sitten Iso-Parran luontopolun kyltti osoittikin harjulle oikealle. Kyltti käski myös varomaan frisbeegolfrataa ja bongasinkin heti ensimmäiset pelailijat kävelemässä näillä samoilla tienoilla. Ilmeisesti esteetön reitti Ladun majalle kulkisi tässä yhä suoraan rantaa pitkin, minä kurvasin siis oikealle, harjulle nouseviin portaisiin.

Harjun laella reitti risteää – jos ei suorastaan kulje samaa matkaa – frisbeegolfradan kanssa. Varovaisuus lienee tarpeen. Tänään näin kymmenkunta pelaajaa, kukaan ei osunut esim. tähän väylälle juuri kun siinä kävelin. Harjuosuutta ja frisbeegolfväyliä riitti yllättävän pitkään, varmaankin noin kilometrin verran.

Harjuosuus päättyy yhtäkkiä kuin seinään. Tai paremminkin jyrkkään seinämään, jossa laskeudutaan harjulta alas. Nyt näkyy jo Salvosenmäki ja sen taukopaikka.

Sinisten tolppien ja muidenkin opasteiden määrä oli melkoinen. Tässä risteyksessä ennen Salvosenmäkeä oli ilmeisesti hiihtolatuihin liittyviä kylttejä, mutta sinisissäkin tolpissa oli maininnat niin taukopaikasta, MTB-reitistä, Iso-Parran luontopolusta kuin Voimapolustakin. Viimeinen on ilmeisesti jonkinlainen kuntoilureitti täällä Salvosenmäen maisemissa. Seuraava kyltti tämän jälkeen opasti Voimapolulle – enkä ollut varma, kuuluisiko minun seurata sitä vai kääntyä hieman eri suuntaan menevälle polulle, johon ei ollut mitään opasteita. Saattaa olla, että kävelin väärää reittiä Salvosenmäen huipulle.

Nousin mäen huipulle, ehkä Voimapolkua pitkin. Vasta tätä kirjoittaessani (ja muita tekstejä reitistä lukiessani) huomasin, että mäen päällä lienee myös näkötorni ja tulipaikka. Kävelin luultavasti niiden ohi, suoraan mukavan näköiselle taukopaikalle kodan viereen. Istahdin penkille pitämään juomataukoa, sää oli lähes helteinen ja nousussa paita oli liimaantunut selkään kiinni. Kota oli lukittu, mutta se on ilmeisesti varattavissa aivan ilmaiseksi, näin ainakin muiden blogikirjoitusten mukaan, tässä linkki esim. Vedenjakajareitistön tekstiin.

Kodalta saattoi kävellä puusiltoja tai pitkoksia pitkin noin sadan metrin päähän toiselle taukopaikalle, jossa oli pöydän ja penkkien lisäksi pari kuntoilulaitetta. Puureittejä pitkin oli hauska kulkea. Ihan pieni pätkä oli köysillä suljettu, ilmeisesti kunnostuksen takia.

Salvosenmäeltä laskeudutaan lähemmäksi järven rantaa. Salvosen eteläpuolinen maisema oli melko rehevää ja reitti kulki jonkin aikaa heinikossa. Pitkät lahkeet olivat ehdottomasti tarpeen. Kolme ja puoli kilometriä kävelyä takana, nyt polku kurvaa takaisin järven rantaan.

Seuraavalla mukavalla osuudella ollaan ihan Salvosen eteläisimmän kolkan, Pentinlahden, tuntumassa. Kuljetaan pehmeällä polulla suopursujen peittämässä maisemassa. Reitillä ei ollut pitkospuita, mutta pehmeällä alustalla oli oikeastaan tosi miellyttävää kävellä. Toki reitti voi keväisin täällä olla hyvin kostea.

Parisataa metriä mukavaa suokävelyä, sitten rantametsästä löytyi taas taukopaikka, Erä-Jussin laavu. Pääkuvassa testaan laavua, jossa Vedenjakajareitistön mukaan voi käydä nukkumassa vaikka päiväunet. Minulla ei nyt ollut mahdollisuutta siihen, mutta pidin lyhyen juomatauon.

Järven etelärannalla polku mutkittelee savolaisessa rantametsässä. Mietin, että reitti on tältä osin hyvin tyypillinen tämän seudun rantapolku, mutkikas ja hieman hankalakulkuinen kivien ja juurien takia. Järven kaakkoiskulmassa, Autionlahdessa, luonto ja maisema muuttuu, tässä ylitetään kosteikkoalue pitkospuita pitkin. Lintuja tuntui olevan paljon, pysähtelin kuuntelemaan ja katselemaan niitä moneen kertaan.

Salvosen maisemaa järven itälaidalla. Minulla oli eväsleipä mukana ja ajattelin, että istahdan seuraavalle penkille tai kivelle, joka olisi mukavassa paikassa järven rannalla. Reitti kulki vielä jonkin matkaa rannan tuntumassa, mutta mukavaa istumapaikkaa ei oikein löytynyt.

Noin kuuden kilometrin kohdalla reitti kurvaakin rannalla sijaitsevan kesämökin kulmaa hipoen kohti sisämaata. Jätin leipätauon hetkeksi mielestäni, sillä olin tietävinäni, että reitti palaa vielä järven rantaan ja viimeisen kilometrin tietämillä olisi taas taukopaikka. Kohta luontopolku saapuu jonkinlaiseen metsätien kääntöpaikkaan. Yhtään sinistä opastetta ei näkynyt. Kartan perusteella päättelin, että oikea suunta olisi suoraan eteenpäin ja löysin metsätien ja siellä noin 50 metrin päässä olevat reittimerkinnät – punaisen maalimerkin ja sinisen metallitolpan.

Metsätieosuus vaihtuu ihan selkeäksi hiekkatieksi. Tässä onnistuin sitten jo eksymään reitiltä. Hiekkatien laidalla sininen tolppa on ojassa ja näyttää siltä, että ojan yli lähtee myös selkeä polku, joten kuvittelin suunnan olevan sinne. Hetken päästä polku kuitenkin kapeni ja aloin epäillä. Palasin tähän risteykseen ja tutkin karttaa, oikea suunta näytti sittenkin olevan hiekkatietä pitkin kohti pohjoista.

Seuraava sininen opaste löytyikin heti hiekkatien mutkan takaa, noin sata metriä edellisestä epäselvästä kohdasta.

Kapeampi hiekkatie johdattaa jonkinlaisen leiriruokalan ohi.

Heti ruokalan jälkeen hiekkatie päättyi taukopaikalle, jossa istahdin eväsleivälle. Paikalla oli tulipaikka sekä pöytä ja penkit. Rantaan oli ehkä viitisenkymmentä metriä, joten en piipahtanut siellä – ehkä rannan tuntumassa olisi voinut olla lisääkin istuskelupaikkoja. Tauon jälkeen jatkoin vielä viitisensataa metriä, kierros alkaa olla päättymässä. Saavuin Ristikiven kirkolle, jota tituleerataan maailman korkeimmaksi kirkoksi. Paikka oli viehättävä – ja taas kerran, vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että alttarikivi on varsin erikoinen, siinä on todellakin ihan luonnon muodostama ristin muotoinen kuvio. En ottanut kuvaa itse alttarista, joten kuvan voi katsoa vaikkapa tältä Partaharjukeskuksen sivulta.

Vielä pieni hiekkatieosuus ja paluu toimintakeskuksen pihaan. Napsautin mittauslaitteen kiinni, matkaa kertyi noin 8,5 km ja aikaa käytin noin kaksi tuntia ja vartin. Frisbeegolväen lisäksi en tavannut muita ulkoilijoita.

Iso-Parran luontopolku on varmastikin melko keskimääräisen keskivaativa. Reitillä on jonkin verran korkeuseroja ja Salvosenmäki nousee kolmisenkymmentä metriä ympäröivästä maastosta. Polku on aluksi helppo, järven eteläosissa kuljetaan suhteellisen hankalissa rantamaastoissa (kivikkoineen ja juurineen), lopussa on taas melko paljon hiekka- ja metsätiekävelyä. Pituuttakin on sen verran paljon, että ihan helpolla ei kävelijä pääse. Reitillä on kuitenkin mukava määrä taukopaikkoja ja melko sopivin välein. Ihan pienistä opastehaasteista huolimatta Pieksämäki ei pettänyt. Vielä pari reittiä Nikkarilan metsäopiston tienoilla kävelemättä, jätän ne seuraavaan kertaan.

Sijainti: N=6912716.851, E=511239.926 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.345225, GEO:lon=27,216204

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Tahinlammen kierros
Jänisvuoren kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.