Lohjan Heimoonkruoppi – piilotteleva paratiisi yllättävässä paikassa

Olen ajanut siitä Somerontien varrella olevasta risteyksestä ohi kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Maasto on niillä main, kuten pitkän matkaa ennen ja jäljeenkin, tasaista hiekkakangasta, joka kantaa eri-ikäisten mäntyjen muodostamia metsäaloja. Mikään ei viittaa, että sieltä saattaisi löytyä jotain ihan muuta.

Niinpä olin asiasta autuaan tietämätön, kunnes erään kerran kartalta yhyttämäni Heimoonkruoppi -nimi suuren supan vieressä herätti kiinnostuksen. Asia oli tarkastatteva. Niinpä lisäsin pienen poikkeaman Lohjan ja Salon rajamaastoille Kiikalaan suuntautuneelle reissulleni.

heimoonkruoppi

Perillä Heimoonkruopien vieressä olevan risteyksen parkkipaikalla pakkailin auton perässä kamppeitani maastoutumista varten. Paikalle käveli paikallinen asukki koiransa kanssa. Kerroin, jotta monttua tulin katsomaan. Tämä taas kertoi tietävänsä paikan. Oli kuulemma ollut näyttävä 15 vuotta sitten, mutta nyt kasvanut umpeen.

Harmitti. Mietin, että olinko tehnyt turhan poikkeaman. Päätin kuitenkin könytä alas. Josko edes rinteestä saisi käsityksen sen jyrkkyydestä ja paikan mittasuhteista muutoinkin? Kuvia en osannut toivoa.

Kiitin alkuasukasta tiedosta ja säntäsin pöpelikköön. Ylempänä tasamaalla oli nuorta männikköä, mutta alempana totta vieköön oli melko tiheä lehtipuistikko ja lehvästö, joka ei paljastanut juuri mitään.

heimoonkruoppi-2

Yhytin pohjoisreunalta jotain poluntapaista ja läksin seuraamaan sitä alemmas. Ainakin paikalla oli syvyyttä tuumailin, kun pistin pääni äsken näkemääni pöpelikköön. Yllättäen näkymä kuitenkin avartui pian. Ja sitä myöten suuni.
-No perkules sentään, tuumailin itsekseni.
-Mikäs paikka se tämä on?

heimoonkruoppi-3

Edessäni avautui näkymä, jota voisi kuvailla lähinnä sanalla paratiisi. Syvä, pitkä ja avara laakso, täynnä kauniisti kumpuilevia ruohomättäitä. Muutama pieni puu, ei juuri mitään. Ja jyrkillä reunoilla kasvoi tiheä metsä, joka piti tämän salaisuuden tyystin piilossa.

Mietin, kuinka moni minunkin paikalla ollessani ajaisi ohi vain alle 50 metrin päästä ilman, että ehkä koskaan saisi tietää, mistä jäi paitsi.

heimoonkruoppi-5

Kävelin pidemmälle, aivan pohjalle. Siellä kohtasin yllättäen merkin ihmisestä, vieläpä käytössä olevan. Täällä paratiisin navassa oli sääasema. Eittämättä se tarjoaisi täsmällistä ja turhasta häiriintymätöntä tietoa vallitsevasta säätilasta.

heimoonkruoppi-6

Yksin tuon säähavaintoaseman ei kuitenkaan ollut tarvinnut olla. Ruohikossa oli hirvien makuujälkiä. Mahtoi hyvä olla niidenkin täällä omassa piilossa. Nyt niistä ei tosin näkynyt muuta kuin makuupaikat.

heimoonkruoppi-4

Kaikkinensa istuskelin ja käyskentelin tässä avarassa piilossa tunnin, puolitoista. Maisemassa oli jotain erityisen rauhoittavaa, jotain vastaavaa henkeä kuin joissain Keski-Euroopan laaksossa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6710308 E 328729

3 replies
  1. Susan Humppi
    Susan Humppi says:

    Lähistöllä löytyy myös muutama samanlainen. Keräkankareen hiihtokeskuksen vieressä on 3 kpl. Ampumarata yhdessä, toinen jopa isompi kun tämä jutun aihe ja sitten yksi pienemipi. Sadistinen ratamestari olen joskus iltarasteilla ollut, ja silloin viimeinen rasti oli Heimonkruopin pohjalla. Hauhulannummen alue on myös hieno jollei sitä ole hakattu. Tuolta karttapaikan kartalta löytyy merkittynä rajakivi. Uskomattoman kokoinen järkäle, vähän vaikeasti tavoiteltavanssa paikassa mutta näkemisen arvoinen.

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Kiitos Susan, täytyy seuraavalla Someron reissulla poiketa myös rajakivellä!

      Vastaa
  2. Jari Sevón
    Jari Sevón says:

    Laitan tähän lapsuusmuistoni, joka saattaa tuntua jopa katkeralta. Tämä muisto on 1970-luvulta kun isäni toimi myymäläpäällikkönä/myyjänä Leppäkorven keossa ja asuimme viikonloput kaupan yläkerrassa. Usein kotimatkaan Lohjalle valittiin joku alueen teistä ja useasti tulimme juuri tuohon risteykseen, silloin tuo suppa näkyi tielle paremmin. Ehdotuksiin käydä katsomassa tuli vastaus: Ei siellä mitään ole ja kotimatka jatkui. Parikymmentä vuotta myöhemmin isä kertoi erään silloisen työkaverinsa käyneen uimassa tuon kuopan pohjalla joskus 1950-luvulla. Tämän jutun innoittamina kävin kaverini kanssa noin vuosi sitten vihdoin tutkimassa paikkaa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.