26 kilometriä pitkä Kaakkurin kierros löytyy Repoveden kansallispuistosta Kaakkois-Suomesta

Järjestin yritykseni (Suomen Elämysretket) kautta vaellusretken Repoveden kansallispuistoon ja siellä Kaakkurin kierrokselle 28–30.5.2022. Vaellukselle osallistui lisäkseni kahdeksan naista, ja mukana oli myös ensi kertaa vaeltavia. Nyt kerron kuvin ja sanoin mitä matkalla näimme ja koimme!

Reitin pituus: 26 km

Vaativa korkeuseroineen

Saapuminen: Meidän vaelluksellemme Saarijärven parkki, Kuismantie 990 ja Lapinsalmen parkki Riippusillantie 55 , Kouvola

Matka Etelä-Pohjanmaalta Kymenlaaksoon on ensinnäkin sen verran pitkä, että päätin sisällyttää vaelluksen aluspäivälle lepopäivän lähempänä vaelluskohdetta. Majoittauduin Lapinjärvellä sijaitsevaan Villa Annen lomapaikkaan, jota voin sydämestäni suositella lämminhenkisenä ja upeana majoituspaikkana.

Sieltä lähdimme muutamien muidenkin ryhmään kuuluneiden kanssa sunnuntaiaamulla 29. toukokuuta ajamaan kohti Repovettä, jossa kokoonnuimme Saarijärven parkkipaikalla. Tuonne jätimme mukana olleet rinkkamme muutamaan autoon ja otimme mukaamme kevytrinkkamme päivävaellusta varten. Sitten siirryimme kahdella autolla Lapinsalmen parkkiin, joka sijaitsee aivan luonnonsuojelualueen vastakkaisella laidalla. Näin lähti käyntiin yhden yön vaellus Repoveden kansallispuistossa kesän kynnyksellä.

Ensimmäisenä Kaakkurin kierrosta myötäpäivään kiertämään lähdettäessä, ja loivempien kalliomuodostelmien ylittämisen jälkeen, tullaan jo Lapinsalmen sillalle.

Tuossa myös meidän ”joukkueemme” pysähtyi, ja osa sai muistojensa kirjoihin kuvansa ikuistettua. Reitti jatkui kansallispuistolle ominaiseen tyyliin hyvin merkittynä, osin polkuja pitkin, osin pitkospuita ylittäen, ohittaen Katajalammen ja tullen Katajavuorelle johtaville portaille. Portaat ylös selvittyämme kävimme portaiden yläpäästä vasemmalle johtavalla reitillä näköalapaikalla, josta pääsimme ihailemaan Repovettä ja sen saaristoja.

Saatuamme sydämmemme lyönnit tasaantumaan huikeiden näköalojen seurauksena, lähdimme laskeutumaan kallioilta kohti Katajajärven maisemia, minkä reunoilla pidimme ensimmäisen tauon kaatuneiden puunrunkojen päällä istuen ja tankaten itseämme tulevia koitoksia varten.

Edelleen reittimme eteni kohti Kuutinkanavaa, ohittaen Katajajärven tulipaikan, jossa nautimme eväitä hetken.

Kuutinkanavalla pidimme myös pienen tauon, jonka jälkeen nousimme ylös jo hiukan vaativampaa vuorenrinnettä, edeten edelleen Kuutin nuotiopaikan sivuitse Mustavuoren varauskodan sekä melontakeskuksen ohittaen kohti Olhavaa ja Olhavanvuoren näköalapaikalle nousua.

Tuolla paikalla nousun rasitusten helpotettua, ryhmämme pääsi ihailemaan jälleen kauniita, jopa upeita näköaloja. Jossain välissä myös kuultiin kaakkurin huutoa, mutta itse lintu jäi näkemättä. Olhavanvuorelta laskeuduttiin alas, ja pätkän Kivisilmäntietä patikoituamme tulimme Valkjärvelle johtavalle polulle, jossa pääsimme myös ihailemaan Valkjärven upeita rantoja.

Uudelleen Kivisilmäntien ylitettyämme pääsimme Tolosen rannoille, jossa hetken ihastelimme kalliomuodostelmia sekä pientä Toloseen laskevaa koskea. Pian olimmekin takaisin Saarijärven parkkipaikalla, johon olimme siis osan autoistamme jättäneet. Autoissamme olleet rinkat otettuamme majoittauduimme Savottakämpälle, jota vuokraa Tervarumpu Oy.

Savottakämppä

Tuo mökki kunnioittaa perinteitä ja siellä ei ole sähköä, mutta kaasuliesi kuitenkin löytyy. Rannassa on sauna, jossa ryhmämme saunoi ennen iltapuulle painumista. Pihassa on puuvaja ja käymälärakennus, jossa olleen ampiaispesän ampiaiset jättivät meidät kuitenkin rauhaan.

Illaksi olin järjestänyt yhdessä Seikkailuviikari Oy:n kanssa vene- ja kanoottiretken, jonne lähtiessämme siirryimme osalla autoistamme Lapinsalmelle. Ilma ei olisi voinut olla parempi, sillä järvenselät olivat lähes peilityyniä, ja niin veneretkeläiset kuin mekin, jotka meloimme, pääsimme muun muassa keskelle tukkasotkien arkea ja iltaruokailuja. Myös tiirat ja lokit vain vilkaisivat outoja kulkijoita valtakunnassaan, kuin liu’uimme niiden ohitse.

Takaisin tullessamme koimme myös hätkähdyttävän tilanteen, kun hirvi hyppäsi automme eteen Kuismantiellä ajaessamme kohti majoituspaikkaa Saarijärvellä.

Hyvän ja levollisen yön nukuttuamme pakkasimme rinkkamme ja otimme kevytrinkkamme mukaamme, lähtien vaeltamaan reittiä eteenpäin. Aina Kirnukankaalle saakka reitti on helppokulkuista loivaa nousua, ja Kirnukankaalla on mahdollisuus käydä vilvoittavalla uinnilla suolammessa niin halutessaan.

Tuolta edettyämme tulimme portaisiin ja pitkospuille, jotka johtivat meidät ylös jälleen yhdelle näköalapaikalle, Haukilamminvuorelle. Mikäs sen hienompaa kuin pitää pieni tauko ennen Lojukoskelle etenemistä. Jälleen olimme paikassa, jossa sijaitsee vuokrakota, tulipaikka sekä wc. Paikalla olleesta vesipisteestä tankkasimme pulloihimme uutta kirkasta ja maukasta vettä. Nyt jo helpompaa kangasmetsää halkovaa polkua seuraten päädyimme Sulkusalmelle, josta edelleen Tervajärven rantaviivaa seuraavalle reitistölle, joka omalla, kivilohkareita reitillä olevalla olemuksellaan toi hiukan haastetta etenemiseen. Tervajärven rantojen kivikoissa osa meistä kerkesi nähdä myös kyykäärmeen, joka luikerteli omia menojaan kallioiden koloihin.

Tervajärven parkin sivuutettuamme tulimmekin jo Talaksen kauniille nuotiopaikalle, jossa nautimme eväitä ja ihastelimme ympäristöä. Täältä edettyämme saimme todeta, että reitti oli jo helpompi edetä. Kierrettyämme Kapiaveden lahden poukaman ja sivuutettuamme Määkijän vuokrakodan Määkijänniemen polkuja seuraten tulimme Ketunlossille, tuolle kuuluisalle vaijerilautalle, jolla ylitimme Määkijänsalmen.

Enää hetki ja olimme kohdassa, jossa edellisenä iltana olimme nousseet osa veneeseen, osa kanoottiin. Sieltä pääsimme Lapinlahden parkkiin. Täällä kokoonnuttuamme ajoimme sinne jätetyillä autoilla takaisin Saarijärven parkkiin, josta yhteiskuvan oton jälkeen lähdimme kotimatkoillemme.

Reitti kokonaisuudessaan on hyvin vaihtelevaa – milloin juurakkoista, milloin kallioilla kävelyä tai metsissä tarpomista. Kaiken kaikkiaan reitti asettaa haasteita, ja siksi sinne aikovan on hyvä tehdä etukäteissuunnitelma etenemisestään. Meidän mallimme, jossa autoja on useita, on helppo tehdä ratkaisuja, joissa raskaita vaellusrinkkoja ei tarvitse kantaa. Pidin tätä onnistuneena, koska mukana ryhmässämme oli myös vähemmän tai ei ollenkaan vaativia vaelluksia suorittaneita.

Tällä vaelluksella mukana oli siis myös ensikertalaisia näinkin vaativaan vaellukseen, mutta kaiken kaikkiaan koko porukka saa erinomaisen arvosanan suoriutumisestaan.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.