Hyvää ja turvallista matkaa! Kurkien syysmuuton aikainen valtakunta Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa

Alkusyksyn luonnon hidastaessa hiljalleen rytmiään, sään viiletessä ja pimeyden laskeutuessa yhä aikaisemmin, elo taivaalla ja ruovikkoisilla järvi- ja suoalueilla alkaa vilkastua. Kymmenet tuhannet maassamme pesivät erämaiden lintujen kuninkaat, kurjet, valmistautuvat pitkään muuttomatkaan ruokaillen päivät peltolakeuksilla ja kokoontuen yhteen hämärtyvän illan tarjoamiin suojapaikkoihin. Eräs tällainen keidas lepää Satakunnan sydämessä Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. Puiston viideltä lintutornilta kelpaa seurata mahtavien kurkiaurojen syksyistä näytelmää. Itselleni tästä kurkiretkestä on muodostunut jokasyksyinen perinne. Mukaan tarvitaan vain lämmintä vaatetta, eväät, kiikarit ja otsalamppu.

Kärjenkalliontien P-alue kartalla (Yttiläntie 981, Kokemäki)

Syksyn tuoksu tarttuu takin kauluksiin, kun astelemme ystäväni kanssa vajaan kilometrin pituista polkua kohti määränpäätämme. Olemme jättäneet auton Kärjenkalliontien parkkipaikalle. Kello näyttää noin puoli kahdeksaa, joten näin syyskuun alkupäivinä auringonlaskuun on aikaa vielä noin tunti. Tällä retkellä kellonajalla on merkitystä, sillä kurki-illan päänäytös huipentuu auringonlaskun tietämille.

Ensimmäiset 400 metriä etenemme tasaista ja leveää sorapolkua, joka päättyy esteettömälle lintulavalle. Ruovikkoinen järvi avautuu eteemme, ja sen toisella laidalla laskevan auringon kuulaat säteet paistavat pilviharson lävitse. Oivallinen paikka tämäkin seurata lintujen elämää, mikäli Kärjenkallion torniin ei ole mahdollista kiivetä. 

Pitäydymme kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja suuntamme polkua eteenpäin kohti 18 metrin korkeudessa ylväänä seisovaa lintutornitasannetta. Polku kaartaa alaspäin ja jatkuu laidunalueen poikki ruovikkoisen järven reunustaa myötäillen. Pieni metsäkaistale vielä ja olemme perillä. Lintutorni on sijoitettu komealle paikalle, pienen mäennyppylän päälle vehreän mäntymetsän katveeseen.

Pilvet peilaavat itseään tyynen järven pinnalla, ilma on kostean lämmin, tuulenvire laantunut ja hiljaisuus valtaa tilan. Ylhäällä tornissa pari lintubongaria kiikaroi aavaa maisemaa, ja kipuamme ylätasanteelle heidän seuraansa. Tukevat kaiteet kummallakin puolella turvaavat menoa, ja yritän olla katsomatta alaspäin! 

Hiljalleen laskeva aurinko pilkistää pinkkiin ja oranssiin värittyneiden pilvien raosta. Alhaalla järven pinnalla ruovikkotupsut törröttävät toisaalla pieninä, toisaalla suurina lauttoina. Niiden väleissä tyyni vedenpinta peilaa auringonsiltaa ja kevyiden yläpilvien muotoja. Hetken aikaa tuntuu siltä kuin katselisin lumista maisemaa lentokoneperspektiivistä. 

Ei aikaakaan, kun pääsemme todistamaan sunnuntai-illan ensimmäisten pääesiintyjien saapumista. Kymmenien kurkien määrätietoinen V-aura liitää kaukaa idän suunnassa, kaartelee metsikön reunan yläpuolella. Ilman kiikareita parvea on ensin vaikea hahmottaa muuksi kuin mustaksi pieneksi pilviharsoksi, mutta valtava kuorohuuto kertoo pian tulijoiden olinpaikan. Kookkaiden lintujen parvi lähestyy järven selkää ja kiitää ryhdikkäänä ohitsemme upeassa auramuodostelmassa. Viisi, kymmenen, kaksikymmentä. Ainakin kolmisen kymmentä yksilöä. Vähitellen lentovauhti hidastuu ja aura kaartaa alemmas, laskeutuen ruovikkojen suojaan, lähelle järven pohjoisenpuoleista rantaa. Yösija löytyy mahdollisimman vaikeapääsyisestä paikasta, jonne pedot eivät helpolla pääse yllättämään.

Juuri kun olen saanut sydämeni sykkeen tasaantumaan, näytelmä jatkuu jälleen. Nyt lintuja saapuu eri ilmansuunnista, ja on pakko valita, mitä auraa haluaa seurata. Kaikilla on kuitenkin yhteinen päämäärä: levähdetään yö ja suunnataan aamun valjetessa jälleen pelloille ruokailemaan. Ja sama toistuu seuraavina päivinä. Kunnes syyskuun 20. päivän tienoilla pohjoisen myötätuulen siivittämänä nämä taivaankannen uljaat kannattelijat matkaavat suurina joukkoina etelän lämpimille maille, pääasiassa Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan.

Aurinko laskee horisontin taa, ja syyskuinen ilta pimenee yllättävänkin nopeasti. Valtaosa Puurijärvelle suunnanneista kurkiparvista on mitä ilmeisemmin saapunut paikalle. Satojen, jopa tuhansien lintujen komeat, kauaskantoiset huudot kaikuvat kuitenkin yhä järven yllä. Kuoro laulaa ja soittaa trumpettiaan sydämensä kyllyydestä illan suurella luontonäyttämöllä, ja olo on jopa aavistuksen epätodellinen. Jossain täällä, aivan lähistöllä on lintujen kuninkaiden valtakunta, mutta hämärään haipuneesta ruovikkoisesta maisemasta on mahdotonta erottaa tuhkanharmaita, metrin korkuisia hahmoja. 

Aika on kulunut kuin siivillä. Syömme loput eväät ja toteamme, että jälleen kerran reissu kannatti. Unohtumaton retkielämys mukanamme ja kuorohuutojen sarja taustamusiikkinamme keräämme tavarat reppuihin ja laskeudumme metsän siimekseen. Otsalamppujen valossa palaamme yhdessä muiden retkeilijöiden kanssa samaa reittiä takaisin autolle ja kohti kotia. Paluumatkalla on pakko pysähtyä ihailemaan syysillan sinistä järvimaisemaa, ja kuunnella vielä hetken lintujen korviahuumaavaa äänimaailmaa. 

Hyvää yötä ja turvallista matkaa, kurjet! Tavataan taas ensi keväänä, kun palaatte etelänmatkoiltanne uuden elämän valo mukananne!

Sijainti: N=6802193.575, E=262319.329
(ETRS-TM35FIN)

Isosuon luontopolku

Linturetkeen kannattaa yhdistää patikointi Isosuon kauniilla luontopolulla. Kahden kilometrin pituisen reitin lähtöpiste sijaitsee Huittisten kaupungin puolella, osoitteessa Mutilahdentie 201. Lisätietoja luontoon.fi