Kilometri hiekkarantaa ja miellyttävä luontopolku – Päihäniemi Taipalsaaressa

Ihastuttava Päihäniemi sijaitsee Taipalsaaressa, Suur-Saimaan rannalla. Mannerjää on muotoillut komeat rantatöyräät, jotka nyt kasvavat mäntyvaltaista kangasmetsää. Päihäniemi onkin harjujen suojelualuetta. Alueella on hieno uimaranta – ja nyt myös mukava kolmen kilometrin luontopolku.

Päihäniemen luontopolku Taipalsaarella
Päivämäärä: 15.9.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 452
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Miellyttävä harju- ja kangasmaisema näköalapaikkoineen, pitkä hiekkaranta ja useat tulipaikat
Parkkipaikka: Uimarannan tilava parkkipaikka, Päihäniementie 441. Paikka kartalla:
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Kuiva harjumaisema, ei erikoisvaatimuksia. Kesällä uikkarit ja pyyhe mukaan!
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka

Syyskuinen perjantai näytti ennusteiden mukaan aurinkoiselta. Päätin tutustua mökille ajaessani Päihäniemen luontopolkuun Taipalsaarella – ajattelin saavani komeita aurinkoisia kuvia Saimaan rantamaisemista. On myönnettävä, että sää olikin hieman odotettua pilvisempi, retkeilysääksi tosin ihan mukava.

Päihäniemeen on parinkymmenen kilometrin matka Lappeenrannasta (ja kuutostieltä). En ollut aiemmin ajanut Vehkataipaleentietä ja Kattelussaarentietä – ne ovat aika hienoja asfalttipäällysteisiä maisemateitä. Nämäkin tiet olisivat jääneet ehkä ilman luontopolkuharrastusta näkemättä. Lopuksi ajellaan hiekkatietä (Päihäniementietä) nelisen kilometriä uimarannan parkkipaikalle.

Heti parkkipaikan vieressä on iso opastaulu, jonka takana näkyy luontopolulle osoittava viitta sekä lähin keittokatos. Opastaulu on kaksipuolinen. Toisella puolella Etelä-Karjalan virkistysalueen aiheita – toisella puolella taas Saimaa Geoparkin tauluja, joissa kerrotaan mm. Päihäniemen geologiasta. Päihäniemi on ensimmäisen ja toisen Salpausselän välille muodostunutta reunamuodostelmajaksoa – jäätikköjokisuistoa.

Kävin aluksi rannassa ja otin muutaman kuvan (blogin pääkuva on otettu hiekkarannalta). Luontopolkuviitta ohjaa kohti polun lähtöpistettä. Ensimmäiset valkoiset reittimerkinnät ovat jo tässä parkkipaikan ja uimarannan palveluiden tuntumassa. Rannan lähistöllä on puuvarasto ja vessat, ihan rannan tuntumassa useampikin tulipaikka ja piknikpöytä.

Luontopolun viralliselle lähtöpisteelle parkkipaikalta oli satakunta metriä. Reittikartassa numerointi on myötäpäivään, joten kierros on luonnollista tehdä niin päin. Pidempi reitti on kolmen kilometrin mittainen, oikopolku lyhentää tarvittaessa reitin kilometrin mittaiseksi.

Lähtöpisteen takana on näkyvissä portaat, joita pitkin lähdetään nousemaan harjulle. Alkumetreillä polulle oli laitettu jonkinlaista puuhaketta ja havuja, jotka helpottivat kivisellä rantatöyräällä kulkemista. Rantakivikko on joissain kohdissa tullut pintamaan alta esiin, mutta se ei täällä kyllä ihmeemmin kävelyä häiritse.

Portaat noustu. Mäen päällä on reitin toinen taulu, aiheena näköalapaikka. Jokaisessa taulussa on muuten vasemmassa alakulmassa vihreä laatikko, jossa on QR-koodi. Niiden kautta voi löytää lisäpuuhaa – tässä linkin takaa löytyy Vehkataipaleen koulun väen säveltämä ja sanoittama Päihäniemen Vuodenaikavalssi.

Näköalapaikalta aukeaa maisema etelään, Saimaan Haukiselälle. Vastarannalla voi erottaa Pulpin paperitehtaat ja Muukon tuulivoimalat.

Polku kurvaa nyt hieman kauemmaksi rannasta. Joissain kohdissa polku vaikutti aika vähän kävellyltä, niin esimerkiksi tässä. Veikkaanpa, että täällä on ollut melkoisesti polkuverkostoa, mutta tuoreelle luontopolulle on tehty jonkin verran uusia polkulinjauksia. Mäntymetsässä valkoiset maalimerkit näkyvät todella hyvin, joten eksymään täällä ei pääse!

Harvinaiset harjukasvit olisin mielelläni halunnut bongata – tämä ei ehkä ollut oikea vuodenaika sille. Idänmasmalo ja sarjatalvikki olisivat olleet uusia tuttavuuksia, kangasvuokon olen toki usein nähnytkin.

Puolen kilometrin kohdalla pidempi ja lyhyempi reitti eroavat. Kurvasin vasemmalle kohti kolmen kilometrin polkua.

Nyt noustaan Päihäniemen korkeimmalle kohdalle, alueen ylimmälle rannalle. Täällä ollaan reilut parikymmentä metriä korkeammalla kuin uimarannalla.

Muutama sata metriä kuljetaan aika tasaisessa ja tosi valoisassa mäntymetsässä. Yritin mietiskellä, onko tämä metsätyyppinä CT vai CMT – eli kanervatyyppi vai kanerva-mustikkatyyppi. Jonkin verran mustikkaa kasvoi, mutta melkoisen karulta ja kuivalta mäntymetsä tässä vaikutti. Opastaulun aiheena olivat kangasmetsän kukat – eli kangasmaitikka, maitohorsma ja kanerva.

Puoliväli alkaa lähestyä. Tasaista, helppoa, leppoisaa. Pehmeä kävelyalusta. Tällaisessa maastossa on tosi mukava kävellä.

Monen opastaulun luona oli tukevat ja mukavat penkit. Opastaulun 9 aiheena olivat sammalet ja jäkälät. Alakulman vihreässä laatikossa on linkki metsärentoutukseen. Kokeile!

Vielä yksi opastaulu ennen puolta väliä. Aiheena suppa.

No niin – puolitoista kilometriä takana. Nyt reitti kurvaa kohti rantaa. Männikkö kyltin takana vaikuttaa hieman ylitiheältä, mutta se muodosti komean taustan luontopolku-kyltille.

Luontopolku laskeutuu rantaan ja kulkee sitten loppumatkan rannan tuntumassa takaisin lähtöpaikalle. Ollaan Päihäniemen eteläisimmän kärjen, Pöydänpäänniemen, tuntumassa.

Salpalinjan aikaiset juoksuhaudat ovat täällä selvästi näkyvissä. Päihäniemeen on toisen maailmansodan aikana rakennettu taistelu- ja yhteyshautoja, ampuma-asemia ja majoituskorsuja.

Useassa paikassa pääsee rannalle – ja täällä on ilmiselvästi myös muutamia epävirallisia tulipaikkoja. Virallisia tulipaikkoja on paljon, hyödynnä niitä!

Hetkeksi reitti kurvaa kauemmaksi rannasta. Polku kulkee satakunta metriä entisellä rantavallilla. Tässäkin polku oli kovin vähän kävellyn oloinen, toistaiseksi.

Takaisin rantaan. Kuten sanottu, tulipaikkoja täällä oli riittävästi. Ollaan alle puolen kilometrin päässä kierroksen päätöksestä. Minä päätin jatkaa kierroksen loppuun ja pitää evästaukoni vasta Satamahiekassa eli lähtöpaikalla. Vai lieneekö Satamahiekka koko tämän kilometrin mittaisen hiekkarannan nimi, tästä en ole ihan varma.

Kohta kierrokseni päättyi. Pysäytin mittauslaitteet ja kävelin parkkipaikan tuntumaan, jossa on useampikin istumapaikka valittavana. Istahdin piknikpöydän ääreen ja nautiskelin kahvista, leivistä ja hienosta Saimaan maisemasta.

Kierroksen pituudeksi mittasin aika lailla tasan kolme kilometriä. Parkkipaikalta lähtiessä matka lisääntyy tietysti parilla sadalla metrillä. Aikaa käytin tunnin – ja muutaman sekunnin päälle. Täällä oli tänään todella rauhallista, en tavannut ainuttakaan ihmistä eikä parkkipaikallakaan ollut muita autoja.

Päihäniemen luontopolku on melko helppo kävelyreitti. Toki se on luokiteltava keskivaativaksi korkeuserojen ja paikoin hieman kivisen polun takia. Suurelta osin täällä on kuitenkin todella helppo kulkea.

Hämmästelin sitä, että en ollut aiemmin näin hienosta paikasta kuullut. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka – enköhän tule tänne jonain keväisenä tai kesäisenä päivänä uudestaankin!

P.S. Timon Taipale -youtube-kanavalla video luontopolusta.

Sijainti: N=6782686.617, E=573576.823 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.1719358; GEO:lon=28.3674450

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Mikonsaaren luontopolku
Pappilanniemen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle