”Vain koivut paljastavat, ettemme eksyneet Kreikan saaristoon” – retki Iso-Melkuttimelle

Yhteistyössä HAMK

Teksti: Heli Heikkilä

”Ihan tajuton paikka”, hehkutti maastopyöräilyyn hurahtanut kollegani, kun kuuli meidän lähtevän Digitrail-kierrokselle* Iso-Melkuttimen ympäri. Hetken päästä hän pakitti takaisin kysymään: ”Siis digimille te olette lähdössä?” Sovellus oli hänelle helposti myyty, vaikka ilmaiseksi sen sovelluskaupasta ladattua saakin.

Meille Iso-Melkutin oli vain hassusti nimetty ja Hämeessä, mutta kollegan lausahdus tuli selvästi suoraan sydämestä. Tarkempi tutkimus osoitti hänen olevan ilmeisesti oikeassa: Räyskälän vieressä, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä eteläisen Suomen suurimmista kaupungeista, sanotaan todellakin sijaitsevan yksi maamme retkeilyaarteista: Melkuttimen erämaa suojeltuine harjuineen ja rantoineen sekä sen kirjaimellisesti kirkas Iso-Melkuttimen järvihelmi.

Mutta että ihan tajuton?

Kuva: Tomi Pohja

Räyskälän kylä vaikutti varsin elävältä, vaikka veikin matkalle vuosikymmenten taa. Vanhat rakennukset oli perinteistäkin perinteisemmin rakennettu kiinni raittiin, kyläkauppa oli suunnilleen samalta aikakaudelta, ja pellon nurkassa nökötti perunakuoppa. Se oli nykyisin kahvila ja olisi auki kolmeen. Me ehtisimme sinne hyvin, koska kello oli vasta aamupäivä.

Lopen Digitrail-reittien lähtöpiste sijaitsee Räyskälän lentokentän länsikulmassa, Tauluntien poskessa. Kookas parkkipaikka oli täynnä, vaikka kesä oli jo kääntynyt kyljelleen: perusreippailijoita, retkeilijöitä teltat selässä, maastopyöräilijöitä ja sukeltajia (?) sekä me, jotka emme välittäneet lainkaan joka suuntaan näyttävistä opasteista. Me luotimme nyt vain kännykkään.

Kuva: Tomi Pohja

Valitsimme Digitrail-sovelluksen Lopen reitistön kolmesta vaihtoehdosta keskimmäisen, noin seitsemän kilometriä pitkän ja keskivaikeaksi luokitellun reitin. Reitin teemaksi oli valittu Iso-Melkuttimen järvi, sen syntyhistoria sekä alueen kasvisto. Reitin edetessä kännykän näytölle ilmestyikin mukavina annoksina tietoa harjuluonnolle tyypillisistä kasveista sekä alueella esiintyvistä harvinaisuuksista. Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuitenkin teoria siitä, miten reitin keskelle jäänyt järvi on saanut alkunsa.

Kuva: Tomi Pohja

Karttanäkymän mukaan reitti on ilmapallon muotoinen; alku ja loppu taivalletaan kilometrin verran samaa viivaa, ja perällä kierretään järvi. Jos unohdamme seurata etenemistämme näytöllä, GPS pätkii tai satelliitti sammuu, olisi eksyminen järven läheisyydessä vaikeaa.

Kuva: Tomi Pohja

Todennäköisin riski on vain tuo ensimmäinen, koska paikannin on tarkka ja seuraa tilanteen kehittymistä kartalla herkeämättä. Kartan grafiikka on yksinkertainen, sovellus helppo käyttää ja se on täynnä herkullisia mahdollisuuksia. Karttaa, anteeksi kännykkää voi pitää kädessä joko etenemissuunnassa tai sitoa se kiinni karttapohjoiseen. Ja mikä parasta, mikäli vaeltaja eksyy reitiltä, huomauttaa sovellus siitä kohteliaasti:

Älä eksy! Näyttää siltä, että kävelit ohi polusta. Pieni seikkailu ei haittaa, kunhan et vain eksy.”
DigiTrail-sovellus

Reitin kohokohta odottaa perälenkillä, mutta jo alkumatka rauhoittaa levottoman mielen. Astumme sisään valoisaan, kevyesti kumpuilevaan kangasmetsään…

Kuva: Tomi Pohja

Sukellamme syvemmälle nuoreen kuusimetsään…

Kuva: Tomi Pohja

Pujottelemme suolammen ja järven välistä. Polku on alkuun kapea, mutta levenee edempänä.

Kuva: Tomi Pohja

Ja hyvä onkin, että levenee, sillä saavumme Iso-Melkuttimen äärelle. Kollegani oli oikeassa: näkymä ei ole tästä maasta. Järvi välkehtii kirkkaan heleänä ja sen näkyvyys on useita metrejä. Vain koivut rannalla paljastavat, ettemme eksyneet kännykkämme kanssa Kreikan saaristoon.

Varjon puolella järven väri lähestyy tummaa smaragdia. Näin kirkkaat, humusvapaat järvet ovat maassamme harvinaisia. Pohjoisesta niitä löytyy enemmän, mutta etelässä ne voidaan laskea yhden käden sormin.

Kuva: Tomi Pohja

Iso-Melkuttimen rannat ovat pääosin rakentamattomia – kiitos rantojensuojeluohjelman – ja pääosin hiekka- ja sorapohjaisia. Uimaan voi hypätä melkeinpä mistä vain, ehkä parhaiten kuitenkin järven pohjoisrannalta. Varsinaiset uimapaikat reitin varrelta löytyvät järven itä- ja länsipäädyistä. Näistä ensiksi mainittu on varustettu myös kahdella laavulla, siellä on tulentekopaikka sekä kuivakäymälä.

Sukeltajien mukaan järven pohjasta voi bongata kivikasoja sekä veden alle painuvan harjun. Järven sanotaankin saaneen alkunsa viimeisen jääkauden sulamisvaiheessa, kun jäätikön reunaan kasaantuneen hiekan sisään hautautui valtavia jäälohkareita. Sulaessaan ne synnyttivät siihen isoja kuoppia, joihin vesi sitten jäi. Iso-Melkuttimen suurin syvyys onkin vaikuttavat 27 metriä.

Jääkauden aikaansaannoksia on myös harju, joka antaa järvelle sen omintakeisen muodon; harju puskee pintaan kolmessa kohdin muodostaen pitkiä ja kapeita niemiä. Läntisin kuroo Iso-Melkuttimen melkein irti Vähä-Melkuttimesta. Väliin jäävä, vain muutaman metrin levyinen salmi ylitetään juhlallisesti Samoojien siltaa pitkin.

Kuva: Tomi Pohja

Keskimmäinen, pari sataa metriä pitkä ja viitisen kymmentä metriä kapea Nappilahdennokka kuroo Nappilahden melkein erilleen järvestä. Nokka ei kuulunut reitille, mutta pakkohan sinne oli pistäytyä. Sovelluskin ymmärsi, mitä vaeltaja tarvitsee, eikä yllättäen herjannut poikkeamasta.

Järven itäpäässä vastaan tuli vielä kolmas niemi: melkein vastarannalle yltävä, puoli kilometriä pitkä ja edellistä kapeampi Tokholmannokka. Ihmismielen on vaikea vastustaa kyseisiä muotoja, joten poikkesimme sinnekin. Kelopuu oli kupsahtanut juuri sopivasti polun viereen, muodostaen niemen kanssa samansuuntaisen penkin. Istuimme hetken ja huokaisimme kumpaankin suuntaan. Vastarannalla näkyi vielä kaksi nimetöntä niemeä. Saa nähdä, ehtisimmekö perunakuoppaan kahville.

Vastarannalla onneksi myös reitti päätti poiketa niemen kärkeen, ja me pingoimme perässä. Kapea harju paljastui sukeltajien tukikohdaksi ja retkeilijöiden paratiisiksi. Viereinen Melkuttimentie helpottaa sukeltajia kantamaan varusteensa paikalle ja mahdollistaa myös pienimpien retkeilijöiden pääsyn paikalle omin kintuin. Niemen kärkeen on rakennettu lepakkolaavu lavereineen, tulentekopaikka sekä kuivakäymälät. Ja joko mainitsin, maisemat ovat upeat!

Kuva: Tomi Pohja

Lepakkolaavun vierestä löytyy myös sukeltajien talkoovoimin rakentamat portaat järveen.

Kuva: Tomi Pohja

Reitti etenee siten, että järvi pysyy koko ajan vähintään silmäkulmassa. Välillä poiketaan rannan tuntumassa, välillä sitä katsellaan korkeammalta. Reitin länsipäässä on reilumpia mäkiä, muttei kuitenkaan niin jyrkkiä, etteikö matkaan voisi lähteä kohtalaisella kunnolla. Polven pitää kyllä nousta polkua täplittävien kivien ja paksujen juurien yli. Itse en lähtisi niiden takia tälle reitille maastopyörällä, mutta parikymmentä vastaanpolkijaa oli asiasta eri mieltä.

Kuva: Tomi Pohja

Järven pohjoispuolella reitti kulkee alueelle tyypillisten jyrkkien ja kuivien paisterinteiden poikki. Näiltä rinteiltä lumi pakenee aikaisin keväällä antaen tilaa aivan omanlaiselle kasvilajistolle. Rinteeltä voikin löytää tuolloin harvinaisen ja siksi suojellun, Kanta-Hämeen maakuntakukaksi nimetyn hämeenkylmäkukan sinisine nuppuineen.

Kuva: Tomi Pohja

Järvikierroksen lähetessä loppuaan polku levenee, täyttäen lopulta koko mäen. Lähestymme järven toista uimapaikkaa, joka on kaiketi vetänyt väkeä puoleensa pitkältäkin jo vuosisatoja. Eikä se ole mikään ihme, sillä sen pohja on puhdasta kult… hiekkaa, ja sitä jatkuu silmänkantamattomiin.

Kuva: Tomi Pohja

Kello tuli ja meni kolme, ja me istumme edelleen järven rannalla. Kahvittelu jäi nyt väliin, mutta ei hätää, koska tänne palataan varmasti!

Kuva: Tomi Pohja

*DigiTrail on mobiilisovellus, joka toimii luonnossa navigaattorin tavoin ja madaltaa näin kynnystä lähteä tutustumaan luontokohteisiin. Sovellus opastaa kulkijaa metsässä, kertoo lähellä sijaitsevista palveluista ja nähtävyyksistä. Lisäksi se antaa mielenkiintoista tietoa mm. alueen historiasta tai aktivoi käyttäjäänsä erilaisilla teemoilla, kuten metsäaiheisilla liikunnallisilla ja kulttuuriin liittyvillä sisällöillä. Lue lisää >>

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.