Kun näet Maan varjon, tiedätkö mitä katsot?

Keskitalven tunturiretkillä, kun sää on kirkas, saattaa laskevasta Auringosta nähden maiseman vastapuolelle ilmestyä voimakkaita ja kauniita värejä. Ylempi niistä, kylmänsävyinen punerrus, on helppo tunnistaa jonkinlaiseksi ruskoksi, ja se onkin nimeltään vastarusko – siis rusko, joka nousee vastapäätä auringonlaskua. Sen alla voi tietyissä olosuhteissa erottaa epätodellisen kauniin sinerryksen. Kyseessä on oman kotiplaneettamme varjo.

Maan varjon nähdäkseen ei ole pakko olla tunturissa. Kuljeskellessani kotikylilläni Salon maaseudulla olen nähnyt sen usein. Kuitenkin varjon näkymistä auttaa mahdollisimman puhdas ilma, mitä etenkin tunturi-ilma tunnetusti on, sekä se, että näkyä pääsee todistamaan hieman tasamaata ylempää, jotta sen yltää näkemään kunnolla.

Varjon ollessa näkyvissä Auringon valo yltää edelleen punerruttamaan yläilmakehää, mutta alailmakehä on jo jäänyt kaarevan kotiplaneettamme taakse siniseen varjoon. Auringon sitten todella laskiessa sekä vastarusko että Maan varjo nousevat ylemmäs ja alkavat hälvetä, kunnes katoavat lopulta näkyvistä, kun hämärä kaappaa maiseman ja taivaan kokonaan itselleen.

Koin mullistavia oivalluksia lukiessani asiasta tästä Savon Sanomien artikkelista. Olin silloin jo nähnyt Maan varjon usein, mutta en ollut tiennyt mitä oikein katsoin. Olen viime vuosina miettinyt hyvin paljon avaruutta ja planeettaamme sen osana sekä meitä avaruuden asukkaina. Katsellessani auringonnousua tai -laskua rakastan keskittyä ajatukseen, että se ei ole Aurinko joka liikkuu, vaan me, meidän planeettamme, joka pyörii ja kiitää avaruudessa. Tietoisuus Maan varjosta oli yksi epätodellisen kauniilta näyttävä lisäaspekti tähän, yksi uusi tapa nähdä kuinka oikeasti matkaamme avaruudessa.

Varjon sinisyys ei ole lainkaan samanlaista kuin sinitaivaan tai edes illan sinisen hetken sini. Se on jotenkin paljon syvempää ja samettisempaa, ja vastarusko korostaa sen voimaa ja lumoa. Mitä puhtaampaa alailmakehän ilma on, sitä sinisempi ja selkeämpi on Maan varjo tullessaan näkyviin.

Pilvet nielevät Maan varjon pois näkyvistä osittain tai kokonaan. Kirkkaalla ilmalla se kuitenkin on mitä uskomattomin näky. Alla olevassa kuvassa ollaan keskipäivänä katselemassa maisemaa Särkitunturilta kohti Pallastunturia.

Maan varjon voi nähdä myös aamulla.

Maan varjosta lähes tarkalleen 10 vuotta sitten on kirjoittanut Retkipaikkaan ihanin kuvin myös Katja Moisio.