Björkliden Pohjois-Ruotsissa – tuntureita ja vesiputouksia

Kesän matkakohdetta ei tarvinnut taaskaan miettiä: Pohjois-Norja kutsui jälleen. Tällä kertaa kokeilimme reittiä läpi Pohjois-Ruotsin. Kahden yöpymisen jälkeen (Kärsämäellä ja Ylikainuussa) saavuimme Björklideniin lähelle Norjan rajaa. Tunnetumpi Abisko oli vain noin 10 kilometrin päässä, mutta majoituimme nyt Kåppasin mökkikylään tunturihotellin kupeeseen.

• Lähtöpaikka kartalla (Hotell Fjället)
• Reitti Kratersjön-järvelle 3,5 km/suunta (vaihtoehtona 9 km:n rengasreitti)

Matkalla käväisimme kaupassa Abiskossa. Kylän kauppa Godisfabriken myy peruselintarvikkeita, mutta varsinainen vetonaula tuntui olevan nimenkin perusteella valtava irtokarkkitarjonta. Laareittain makeisia oli myynnissä alle euron kilohintaan. Emme ole kummoisia karkkihiiriä, mutta tartuimme tarjoukseen ja lapoimme aimo lastin nameja pussiin, joka oli kooltaan varmaan ainakin neljä kertaa isompi kuin normipussi. Ruotsalaistunturissa tarvitsee näemmä paljon sokeria, joten valmistauduimme koetuksiin asianmukaisesti.

Seuraavana päivänä lähdimme nousemaan tunturihotellin vierestä ylös rinteeseen. Aioimme patikoida kraatterijärvelle (Kratersjön) noin kolmen ja puolen kilometrin päähän. Alun nousu leveää tientapaista pitkin tuntui tasamaan asukille jyrkähköltä, koska tämä oli reissumme ensimmäinen retki. Ihmettelimme matkan varrella rinteeseen rakennettua golfkenttää. Tuntui jotenkin hupsulta, golfia tunturissa, täällä taitaa kuitenkin olla lunta suurimman osan vuotta. Ehkä golf on tärkeää ruotsalaisille, ja varmaan sitäkin on kiva pelata upeissa maisemissa.

Harmaat pilvet peittivät näkymän, mutta sää oli silti parempi kuin odotimme. Ennusteet lupasivat alle 10 astetta ja sateita, mutta lämpötila nousi selvästi yli ennusteen, ja vain muutama pisara ropsahti retken aikana. Olimme pukeutuneet vähän turhankin lämpimästi, onneksi kuitenkin kerroksittain.

Aurinko varmaankin olisi tehnyt maisemista vieläkin näyttävämpiä, mutta tämä oli reissun ensimmäinen kosketus tunturin rinteisiin, joten säästä viis, täällä oli ihanaa!

Alun tie kapeni poluksi uimalammen jälkeen ja myötäili rinnettä. Kulkeminen oli helppoa, ilma raikas, näkymät avarat ja polulla oli rauhallista. Onnen hetkiä nämä.

Matkan varrella tarkkailimme lintuja. Useimmat niistä olivat meille tuntemattomia, mutta jos ne avaisivat nokkansa ja päästäisivät ääniä, birdnet-sovellus auttaisi tunnistamisessa. Tunturikasveista monet sen sijaan olivat vanhoja tuttuja: tervehdin metsäkurjenpolvia, kulleroita, kurjenkanervia ja ruohokanukoita.

Kraatterijärvellä söimme eväitä. Godisfabrikenin karkkipussista kaivoimme jälkiruokaa. Oli hiljaista.

Kraatterijärveltä voi myös laskeutua alemmas Rallarkyrkogårdeniin, ja siitä alakautta takaisin (rengasreitti n. 9 km), mutta me viihdyimme ylängön maisemissa ja palasimme samaa reittiä takaisin.

Yksikään maisemakuva ei tee oikeutta tälle näkymälle.

Loppumatkasta juuri ennen tunturihotellia koukkasimme hieman polulta katsomaan Syndafalletin putousta. Kiipeilimme ensin putouksen yläjuoksulle ja lopuksi alemmas virran vierelle. Turkoosi vesi hohti harmaassa maisemassa.

Istuimme vielä hetken tunturihotellin aulabaarissa, josta oli upeat näkymät alas järvelle.

Silverfallet

Kohde kartalla

Seuraavana päivänä matkamme jatkui Norjaan. Lähtiessä kävimme vielä katsomassa mahtavan Silverfalletin, joka ryöppyää E10-tien ali. Jätimme auton mökkitiemme varren pienelle parkkipaikalle ja lähdimme laskeutumaan polkua pitkin putouksen varteen ja sen yli menevälle kävelysillalle. Laskeuduimme lopulta kanjonin viertä aina Torneträskin rantaan. Rannan lituskakivet houkuttelivat heittämään leipiä.

Lähdimme ajamaan Riksgränseniin, joka oli vain 30 kilometrin päässä. Aioimme vielä käydä kaupassa Ruotsin puolella.

Seuranamme kohti Norjaa kulki malmijuna, joka vei Jällivaaran tai Kiirunan rautaa kohti Narvikin satamaa. Juna sai minut pohtimaan kaikkia niitä arjessa näkymättömiä loputtomia tavaravirtoja ympäri maailman. Mietin myös rajoja, avoimia ja suljettuja. Idässä oli nyt seinä vastassa, mutta me ajoimme Norjaan ja tuskin huomasimme asiaa.

• Tämä retki tehtiin 20.7.2023.
• Koko patikka oli arviolta hieman yli seitsemän kilometriä ja tasoltaan helppo.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa

Juttu on julkaistu alun perin Matkoja, retkiä, hetkiä -blogissa.