Jonkerinsalon Hiidenportti, Kuhmo

Elokuun lopulla 2010 oli taas tullut täyteen yksi maastopäivä Kainuun harjujen parissa, ja perjantai-iltapäivän hämärän laskeutumiseen oli vielä muutama tunti aikaa. Olin liikuskellut viikon verran Kuhmon eteläosan lähes asumattomilla seuduilla melko koleassa ja tihkusateisessa säässä, ja teki mieli vähän kohottaa alkavan viikonlopun tunnelmaa.

Jonkerinsalon luonnonsuojelualue ja erityisesti sen keskellä näkyvä Hiidenportin rotko olivat jo kauan pistäneet kartalta silmään, ja koska olin ”sattumalta” ajelemassa kohteen ohi, päätin käydä vilkaisemassa, millaisia maisemia sinne kätkeytyisi.

Jätin kulkupelin pienelle levikkeelle Pullukanvaaran itäpuolelle metsätien varteen, tuttuun tapaan keskelle ei-mitään. Levikkeellä olevat opastaulut neuvoivat selkeän, reilun puolentoista kilometrin pituisen reitin salon keskiosiin ja Hiidenportille, ja hyväkuntoista polkua ja pitkospuita pitkin oli mukava lähteä kulkemaan.

Pitkospuut Pullukanlammen pohjoispäässä.

Polku on osa pitempää, jopa 45 kilometrin pituista Petranpolku-retkeilyreittiä, jonka varrelta löytyisi paljon enemmänkin kuhmolaista erämaata. Kartalle merkitty luonnonsuojelualuekin on oikeastaan vain vajaa kolmasosa Kuhmon ja Nurmeksen rajan molemmin puolin sijaitsevasta laajasta ja repaleisesta Jonkerinsalon Natura-alueesta. Vuonna 1991 perustettu suojelualue lienee silti Natura-alueen yhtenäisin ja luonnontilaisin osa.

Reitti kiersi alussa pienen Pullukanlammen pohjoispään ympäri, nousi kuivalle maalle ja eteni sitten vajaan kilometrin verran luotisuoraan pienten rämeiden ja kangasmaiden yli. Muutamat tiheät kuusikot naavakasvustoineen ja jotkin hulppeat kilpikaarnaiset männyt ja kelot piristivät muuten hieman yksitoikkoista matkantekoa. Hiidenportin lähestyessä maasto muuttui kuitenkin kumpuilevaksi ja kivikkoiseksi, ja viimein pienen kummun takaa avautui näkymä melkoiseen kallioperän repeämään.

Hiidenportin pohjoisosaa.

Hiidenportti on kokonaisuudessaan noin 1,3 kilometriä pitkä. Pohjoisosan jyrkkien kallioseinien välissä on noin 700 metrin pituinen, 10–30 metriä leveä ja 5–10 metriä syvä rotko, ja 600 metrin pituisessa eteläosassa loivien ja matalien reunojen väliin jää 40–60 metriä leveä soistuma.

Hiidenportin kautta pohjoisesta etelään virtailee Louhipuro, joka on kuitenkin hidastunut rotkon pohjoisosan kohdalla suvannoksi tai lammeksi.

Varsinkin rotkon pohjoisosa on komean näköistä katseltavaa. Pystysuorat kalliot nousevat tummasta vedestä korkeuksiin, ja jyrkänteiden juurelle on kertynyt paikoin melkoisesti lohkareikkoa. Pohjoisosan kapeimmalla kohdalla kallioseinien väliin jää niin ahdas portti, että sen yli voisi melkein kuvitella hyppäävänsä.

Kallioiden laella kasvava männikkö on tyylikkään varttunutta, ja alhaalla rotkossa lampea reunustavat kapeat soistuneet liepeet. Eteläosassa puro puolestaan lähes katoaa turpeiden sekaan ja sen kulku erottuu oikeastaan vain pieninä lammikoina.

Rotkon itäreunan korkein jyrkänne ja lohkareikkoa sen juurella.

Hiidenportin syntyyn liittyy kallioperän rapautumista sekä jäätiköiden toimintaa, kuten melkein kaikkien samantyyppisten rotkolaaksojen kohdalla Suomessa. Ikivanhaan, yli 2 500 miljoonan vuoden ikäiseen kuhmolaiseen tonaliittikallioperään aikoinaan syntyneet murrokset, raot ja halkeamat olivat jo kauan ennen jääkautta rapautuneet ympäröivää kalliota heikommiksi vyöhykkeiksi, ja kun jäätiköt vyöryivät viimeisten parin miljoonan vuoden kuluessa kerran toisensa jälkeen maanpinnan yli, ne irrottivat rapautunutta kiviainesta helposti mukaansa ja veivät sitä mennessään.

Hiidenportin teräväpiirteisen muodon viimeistelivät reilut 11 000 vuotta sitten rotkon kautta jäätikön pohjalla kovalla paineella virranneet jäätikön sulamisvedet. Portin luoteis- ja kaakkoispuolelta löytyy kyllä tarkasti karttaa ja maastoa tutkimalla pieneen harjujaksoon liittyviä hiekka- ja sorakerrostumia, vaikka niitä ei itse rotkon läheisyydessä olekaan. Sulavasta jäätiköstä kerrostui samoihin aikoihin varsinkin luonnonsuojelualueen pohjoisosaan myös runsaasti kumpuilevaa ja lohkareista moreeniainesta.

Kuljin pitkin rotkon länsireunaa kuvia ja videonpätkiä näppäillen ja välillä erämaan hiljaisuutta kuunnellen. Eipä ollut enää linnunlaulua kuultavissa niin kuin alkukesästä. Käännyin rotkon puolivälissä takaisin ja käväisin vielä kanjonin pohjallakin, kun huomasin sopivan laskeutumispaikan. Alhaalta katsottuna rotkon seinämät eivät oikeastaan olleet ihan niin jylhän näköiset kuin ylhäältä, mutta erilainen kuvakulma maisemaan palkitsi kuitenkin poikkeamisen vaivat. Rotkon pohjoispään näköalakalliolla pidetyn evästauon jälkeen iltapäivä alkoi sitten ollakin lopuillaan, joten eipä auttanut muu kuin palata vanhoja jälkiä pitkin lähtöpisteeseen.

Muurahaiskeko polun varrella.

Näinkin lyhyellä käynnillä Jonkerinsalo osoittautui näkemisen arvoiseksi, ja ns. paremmalla ajalla alueelta löytyisi varmasti vielä paljon muutakin koettavaa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit:  N 7080230 E 635206

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.