Äkäsmylly on helppo ja hieno kohde – sopii glamping-retkeilijälle, valokuvaajalle ja nautiskelijalle!

Näinä aikoina Lapissa tekee moni päiväretkensä enemmän tai vähemmän kilpajuoksuna aikaa vastaan, nimittäin valoa on enää hyvin lyhyesti tarjolla. Keski-Lapin vaiheilla alkaa hämärä hiipiä päälle jo kolmelta. Lyhyen päivän retkikohteeksi sopii hienosti Muonion Äkäsmylly, joka sijaitsee Äkäslompolosta Muoniontielle johtavan, kapeaakin kapeamman tienluikeron varrella. Perillä odottaa kaunis myllymiljöö ja kosken pauhu.

P-alue kartalla
Janareitti 0,4 km
Tulipaikka, ei laavua

Olen grammanviilaajana toivoton. Retkilläni on aina mukana monenlaista tarpeellista ja varmasti tarpeetontakin, enkä juurikaan ole ostanut näitä tavaroita nimenomaan retkeilyä varten, vaan ennemmin olen haalinut retkireppuuni nurkista jo valmiiksi löytyviä tavaroita sitä mukaa, mitä olen retkillä kuvitellut ehkä joskus tarvitsevani. Varmasti retkeilytarvikeliikkeistä löytyisi kevyempiä ja tarkoitukseen paremmin sopivia tarvikkeita joka lähtöön, mutta nuuka kun on, ei tee mieli ostaa.

Tällä retkellä kevyet ja ergonomiset kantamukset olivat erityisen kaukana toteutuksesta, vaan sepä ei haitannut ollenkaan, sillä kohteena oli hieno mutta todella helposti saavutettava Äkäsmylly. Suunnatessani ystäväni Lauran kanssa Äkäsmyllyn reitille, oli kantovälineenä repun sijaan kori, ja eväänä sushia. Kori painoi, mutta mitäpä tuosta!

Äkäsmylly on helppo kohde. Valoisan metsän halki johtaa leveä, alle puoli kilometriä pitkä reitti, joka sopii hieman huonojalkaisemmallekin. Paikka on tosi hieno. Äkäslinkka-niminen koski kohisee kaunista kynttiläkuusien kirjomaa maisemaa vasten, ja puisen sillan alla se puristuu kahdeksi könkääksi, melkeinpä voisi sanoa että vesiputoukseksi. Tai ovatko nämä nyt sitten niitä linkkoja?

Vanha mylly tönöttää metsälammen rannalla, ja alueella on muitakin rakennuksia, muun muassa latukahvila.

Paikalla ollut laavu on purettu ilmeisesti tänä kesänä. Onneksi sen kohdalle on jätetty pari jakkaraa sekä komea, kivistä mörköä muistuttava tulipaikka. Tulipaikassa oli kyllä ainakin juuri tuolla hetkellä sylillinen polttopuita, mutta varminta lienee tuoda omat puut jos täällä aikoo tulistella.

Koska meillä oli hetivalmiit eväät mukana, emme tehneet tulia, vaan istuimme jakkaroille ja nautimme erikoisen eväshetken tunnelmasta. Minulla on retkieväänä yleensä pelkkää vettä, joten ilmassa oli suorastaan juhlan tuntua. Pakkanen nipisteli sormia, mutta eväät maistuivat hurjan hyviltä. Kuukkeleita lehahti varsin lähelle ihmettelemään, mitä kummaa meillä oikein on eväänä. Ilmeisesti linnut eivät eväitämme kadehtineet, vaan tilanteen todettuaan hävisivät metsän kätköihin.

Kun eväät olivat kadonneet parempiin suihin, oli mukava vielä hetken aikaa ihastella ja kuvata kosken näkymiä. Vesi oli tehnyt hienoja jääveistoksia kosken törmille, ja ohuen lumikerroksen valkoiseksi maalaama maisema näytti unenomaisen kauniilta hämärtyvässä iltapäivässä. Vaikka tänne on helppo ja nopea tulla, voikin silti ehkä olla mukava varata hieman aikaa paikan rauhalliseen ihailuun ja havainnointiin.

Jos valokuvausta harrastaa, kannattaa tälle reissulle ottaa jalusta mukaan, sillä vesi tarjoaa herkullisia kuvausmahdollisuuksia, eikä kantomatka ole pitkä, vaikka kalusto painaisi enemmänkin. Uskallan myös väittää, että Äkäsmyllyllä voisi olla hienoa kuvata tähtiä sekä revontulia, jos tänne tulee iltasella. Valosaastetta ei ole likellä kovin pahasti.

P.s. En tullut huomanneeksi onko alueella roskista, mutta parasta on että jokainen vie omat roskansa tarkasti mennessään asianmukaisesti hävitettäväksi, niin joku muu säästyy niiden pois viemiseltä!

Löydät vuonna 2016 kirjoitetun talvisen esittelyn Äkäsmyllyltä tästä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.