Tag Archive for: Jonna Saari

Sarvikurun hiljaiset metsät, Sodankylä

Nousin autosta ja otin muutaman koeaskeleen hangelle. Yksi, kaksi, joo, hyvin kantaa! Huikkasin miehelle heipat ja hän jatkoi matkaansa Pyssykylän keskustaan. Asettelin repun selkään ja kohotin katseen taivaalle – täydellistä. Taivas oli kuulaan sininen, vain ohuiden pilvien koristelema. Olin herännyt aamulla niin aikaisin, etten enää tiennyt, oliko oikeastaan aamu- vai iltapäivä. Minulla ei ole talossa kelloa. […]

Hiljaisella portilla ei kuiskaa edes kiveliö – Porttikoski, Sodankylä

Puuterilumi luistaa askeleen alla. Joku on tästä jollain koneella mennyt männä päivinä, ura erottuu vielä ilmavassa hangessa. Uusi lumisade peittelee hangen haavoja parhaansa mukaan. Asettelen askeleeni uralle ja taivallan sitä myöden halki mäntymetsän. Taivas on yhtä valkoinen kuin hanki, ei pilkistä vanha sininen mistään. Päivän pituus on puolitoista tuntia, mutta aurinkoa en viikkoihin ole nähnyt. Harvoin […]

Saari joka vei sydämeni: Jurmo

Minulla ei ole tapana kaivata enää mihinkään. Löydettyäni tieni Lapin syrjäkylille, on kaikenlainen kaukokaipuu lakannut kalvamasta. Mutta yksi paikka on, jota en unohda koskaan. Paikka, jonka muistot palautuvat mieleeni silmänräpäyksessä, kuin olisin kokenut ne eilen. Paikka, jossa ensimmäisen kerran sain aikuisiällä maistiaisia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on täydellisen hyvin, kun murheita ei ole. Se […]

Pyöreäpäisen jättiläisen otsalla: Himmelriiki eli Taivaskero, Muonio

Kun ajoin autolla sen läheltä ensimmäisen kerran, haukoin henkeä ja hymy oli naamaa leveämpi. Luikertelevan tien seuraaminen oli vaikeaa, kun katse oli kohotettava ylös taivaisiin. Voi vitsit mikä kaunis jättiläinen! Lukemattomia kertoja olin myöhemmin tuijottanut sitä silmästä silmään. No, jos tunturia nyt voi silmiin tuijottaa. Ja kyllä voi. Tunsin myös sen tuijotuksen. Himmelriiki, eli Taivaskero, […]

Enää puoli vuotta avajaisiin – näin legendaarinen Hossa muuntuu kansallispuistoksi

Vuosi sitten kainuulaisessa Hossan pitäjässä jännitettiin. Itärajan pieni kylä, jossa asuu vain kourallinen ihmisiä, oli ehdolla oman kansallispuiston saajaksi. Eikä minkä tahansa kansallispuiston, vaan 100-vuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi perustettavan kansallispuiston. Tammikuussa 2016 se sitten varmistui. Kaukainen kainuulainen Hossa veti pidemmän korren kuin toisena ehdokkaana ollut Porkkala Kirkkonummella. Uutinen kiiri yli koko maan rivakkaan kuin kulovalkea. Hossasta tulee […]

Torkonluikean tulipaikka, Hossa

Yksi helposti saavutettava, mutta silti vaikuttavan rauhaisa paikka Hossan kauniin luonnon sylissä on Torkonluikean tulipaikka. Torkonluikea oli ohjelmassamme vielä viimeisenä, ennen kuin jätimme iki-ihanan Hossan tältä erää taaksemme elokuun puolivälissä. Köröttelimme jo tutuksi tullutta tietä ja jätimme auton parkkiin hiekkatien päähän. Kävelimme mieheni ja koiramme kanssa hetken aikaa Hakoharjun metsiä halkovaa polkua, ja laskeuduttuamme jyrkkää […]

Syrjäinen salaisuus keskellä Lappia: Unarinköngäs, Rovaniemi

Pilven läpi hohtavan valkoisen auringon siluetti oli terävä. Taivaan liikkeistä eläen oli maisema välillä purppura, välillä sininen, välillä keltainen. Unarintiellä oli mutkia ja mäkiä, ja niiden laitamilla valtavasti poroja siellä täällä. Porojen turvista tuprusi höyryä, kun eläimet viettivät sunnuntaipäivää pakkasessa seisoskellen ja makoillen. Olimme menossa selvittämään eräänlaista mysteeriä. Hankittuani Lapin kartan pari vuotta sitten ja tutkiskeltuani […]

Kvaløyan korostetut kalliokaiverrukset, Tromssa

Helleristninger. Niin pitkä ja hankala sana, että sain sen vain vaivoin luettua ennen kuin ajoimme kyltistä jo ohi. Sen ohessa oli hannunvaakuna. Mitä kummaa siellä mahtaisi olla? Paikka jäi vaivaamaan mieltäni, joten palasimme sinne seuraavana päivänä tutkimaan tilannetta tarkemmin. Kävi ilmi, että aivan tien vieressä, vuoren ja meren välissä tromssalaisen Kvaløyan saarella, oli vuosituhansia vanhoja […]

Pyhälompolon lähteellä hämärän rajamailla, Kittilä

Auto kolisi epäilyttävän monipuolisesti pomppuillessamme eteenpäin ohuen jääpanssarin saanutta kapeaa Pyhäjärventietä. Hämärä sovitteli jo peittoaan maiseman ylle kellon ollessa puoli neljä. Olimme liian myöhään liikkeellä, ajattelin, mutta mitäpä tuosta. Ei kai sitä valoa aina tarvita, johan sitä on ihan nokko saatu kun Lapin kesä on juuri takana. Käänsin radiota kovemmalle ja olin niin kuin mitään […]

Esteettömästi kuohujen luo: Jäniskoski, Inari

Kesä oli kukkeimmillaan Suomen Lapissa. Mietimme viikonlopulle päiväretkikohdetta, joka olisi mukava ja kiinnostava myös seurueemme nuorimmalle jäsenelle, hieman alle 5-vuotiaalle tytöntyllerölle. Koska viikonloppuna oli joka tapauksessa edessä reissu Inariin, päätimme poiketa Jäniskoskea katsomaan. Jäniskosken parkkipaikka oli helppo löytää Inarista kohti Kittilän Pokkaa lähtevän tien varresta. Jätimme auton tyhjälle parkkipaikalle ja nappasimme mukaan hetki sitten kaupasta […]