Pyöreäpäisen jättiläisen otsalla: Himmelriiki eli Taivaskero, Muonio

Kun ajoin autolla sen läheltä ensimmäisen kerran, haukoin henkeä ja hymy oli naamaa leveämpi. Luikertelevan tien seuraaminen oli vaikeaa, kun katse oli kohotettava ylös taivaisiin. Voi vitsit mikä kaunis jättiläinen!

Lukemattomia kertoja olin myöhemmin tuijottanut sitä silmästä silmään. No, jos tunturia nyt voi silmiin tuijottaa. Ja kyllä voi. Tunsin myös sen tuijotuksen.

Himmelriiki, eli Taivaskero, eli Pallasten korkein huippu. Se pyöreä laki näkyy vaarojen, metsien ja soiden yli kuistilleni. Niin kaukana, että silmiä pitää siristää, jotta sen huomaa. Mutta kuitenkin niin lähellä, että sen tuijotuksen tuntee, vaikkei edes katsoisi sinne päin.

Lähes puolentoista vuoden ajan se huuteli minulle ääneti siitä erämaan yli ja kutsui minua.

Siellä se kurkkii yhdessä ilta-auringon kanssa, kuvattuna viime talvena.

Siellä se kurkkii yhdessä ilta-auringon kanssa, kuvattuna kevättalvella 2016.

Nellan tullessa kylään oli suunnitelma selvä. Oli aika vastata Himmelriikin kutsuun. Ei tosin ensimmäisenä päivänä, koska sumusäällä sinne ei olisi järkeä kiivetä, jos kerran valita voi. Ensimmäisenä päivänä kiersimme upean Pyhäjoenpolun Pallaksen helmoilla.

Toisena päivänä oli sitten Himmelriikin vuoro.

pallas

Liikkeellä oli paljon ihmisiä. Rinteen jyrkimmässä kohdassa oli suma, kun ihmiset levähtivät haukkomaan happea kesken nousun.

Onneksi isokin ihmisjoukko katoaa lopulta suuren tunturin rinteisiin kuin tuhka tuuleen. Tai ei siis kokonaan katoa, mutta missään tungoksessa ei tarvitse vaeltaa.

pallas-2

Monet kulkijoista olivat ikäihmisiä. Tuuli oli todella navakka, enkä voinut olla ihailematta sitä, että kaikki pysyivät pystyssä. Itse meinasin pari kertaa tempautua tuulen vietäväksi. Tuuleen saattoi nojailla samalla kun niisti nokkaansa.

Ihmiset olivat kuin muurahaisia. Suuressa maisemassa on ihminen mitätön.

pallas-5

Nousimme verkkaiseen tahtiin. Minulla on tapana yrittää pyyhältää rinteitä ylös kuin joku huippu-urheilija ainakin ja läkähtyä melkein heti. Nella opetti kävelemään hitaasti, pienin askelin. Voi, se oli mahtavaa! Valloitimme upean tunturin melkein kuin huomaamatta, verenmaku ei noussut suuhun eikä turha hiki kohonnut otsalle.

Taivaskeron huippu on yli 800 metrissä. Reitin mittaan nousua on 300 metriä, eli huonokuntoisille ei reittiä voi suositella.

Eikä kiireisille, vaikka juuri heille tunturituuli tekisi aivan erityisen hyvää.

pallas-6

Taivaskeron kierros on vajaat 10 kilometriä pitkä. Sen huipentuma, Taivaskeron huippu, oli ankaran tuulen kourissa. Onkohan siellä koskaan tyyntä? Vähän eppäilen.

Huipulla on iso läjä kiviä sekä kivilaatta muistona vuoden -52 olympiatulen sytyttämiselle. Minä olen siitä huono suomalainen, ettei urheilu missään muodossa herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Niinpä kyseinen tunturikummeli jäi nyt kuvaamatta. Onneksi Nella osasi urheilun ystävänä iloita siitä minua suuremmin.

pallas-7

Huipun jälkeen totesimme, että taivaalta sataa jotakin jäätävän tihkun ja lumen väliltä. Toki olimme saaneet seurata saderintaman lähestymistä jo pitkältä matkalta.

Kivisellä polulla sai askeleiden kanssa olla tarkkana. Eksymisen pelkoa ei ollut, vaikka näkyvyys hetkeksi huononikin. Reitti on hyvin merkitty.

Ja sitten kirkastui.

pallas-13

Käännyimme Liisansatulan kohdalta vasemmalle alas, koska se näytti houkuttelevammalta polulta kuin varsinainen Taivaskeron kierroksen jatkosuunta. Löysimme rinteestä puron, ja koska siinä oli mukava tuulensuojainen paikka, päätimme pitää pikku tauon.

Joimme puron vettä ja tarjosimme tuulen kylmettämää suklaata ohikulkijoille.

pallas-15

Alhaalla notkossa puro oli kasvanut hienoksi, solisevaksi virraksi. Päätimme, että olimme tehneet hyvän valinnan kääntyessämme tälle polulle.

Elettiin syyskuun ensimmäistä viikkoa. Vaivaiskoivut olivat keltaisia ja ruohokanukkojen marjat punaisia. Sinihehkuiset taivas ja tunturit sekä lämpimänvihreät katajat maalasivat maisemaa myös.

pallas-19

Ennen retkeämme olimme poikenneet Pallaksen luontokeskuksessa, jossa olimme vastanneet kansallispuiston kävijäkyselyyn. Siitä hyvästä oli taskuissamme nyt kupongit, joilla saimme ilmaiset kahvit hotellilta. Ja kyllä vaan kelpasikin kahvia naatiskella tunturireissun jälkeen. Sitten ajoimmekin nappaamaan kulutetut kalorit äkkiä takaisin Kittilän Soman hampurilaisten äärellä.

Kun nyt katson Pallaksen pyöreää päätä pihaltani, tuntuu kuin katoisin vanhaa ystävää.

Retki toteutettiin 6. syyskuuta 2016.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7554161, E=377264.

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.