Saari joka vei sydämeni: Jurmo

Minulla ei ole tapana kaivata enää mihinkään. Löydettyäni tieni Lapin syrjäkylille, on kaikenlainen kaukokaipuu lakannut kalvamasta.

Mutta yksi paikka on, jota en unohda koskaan. Paikka, jonka muistot palautuvat mieleeni silmänräpäyksessä, kuin olisin kokenut ne eilen. Paikka, jossa ensimmäisen kerran sain aikuisiällä maistiaisia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on täydellisen hyvin, kun murheita ei ole.

Se paikka on Jurmo. Jurmo on jollain tapaa irti tästä maailmasta. Se on tunne, jota rakastan.

Jurmo on viimeinen saari ennen kuuluisaa Utön majakkasaarta. Utölle minäkin olin ensin matkalla, mutta pysähdys Jurmossa jäi kalvamaan mieltä. Mikä kumma on tämä erikoisennäköinen paikka? Sinne oli päästävä.

Lähdimme matkaan parhaan ystäväni Essin kanssa. Oli maaliskuu, ja kevät oli Etelä-Suomessa jo pitkällä, lämpötilat olivat olleet jo parin, kolmen viikon ajan käytännössä kesäisiä. Istuskelimme M/S Eivorin aurinkoisella kannella ja tirskuimme, kun Essi sai kännykkäänsä viestin äidiltään joka kertoi, että yöllä tulisi lumisade. No joo, niin varmaan!

Ylpeys kävi lankeemuksen edellä.

Emme olleet uskoa silmiämme, kun aamulla heräsimme pienestä mökistämme. Jurmo, johon olimme saapuneet yön pimeässä sylissä, oli valkoinen. Ja lunta satoi edelleen – vaakatasossa.

Mökissämme ei ollut vessaa, joten ensimmäinen kosketus takatalveen oli pakko ottaa jo aamutuimasta pomppimalla pienen matkan pihamaan yli huussiin.

Aamupalan jälkeen oli aika lähteä seikkailuun. Maisema ja tunnelma olivat uskomattomat. Mietimme, lakkaisiko lumisade koko aikana. Olimme sydän täynnä intoa ja onnea siitä, että olimme Jurmossa, joten puimme päällemme niin paljon vaatetta kuin meillä oli mukana ja lähdimme räntäsateeseen tutkimaan saaren länsipäätä.

Kastuimme perinpohjaisesti. Taisimme eksyäkin, mutta se on meille ihan normaalia.

Muutaman tunnin reissun jälkeen olo oli raikkaampi kuin varmaan koskaan elämässä aikaisemmin. Merituuli oli piessyt arjen huolet pois päästämme, räntäiset kanervikot ja katajat olivat kastelleet kenkämme ja tuulen lennättämä lumi oli kuorruttanut meidät edestä ja takaa.

Oli mukava päästä mökin lämpöön, puristella villasukista vesi pois ja vaihtaa kuivaa vaatetta päälle.

Jurmossa ei ole kauppaa, mutta meillä oli mukana varmaan kolme kassillista ruokaa. Tärkeimpinä tietenkin sipsit ja valkohomejuustot. Istuimme mökissä ja herkuttelimme, kunnes vastoin kaikkia odotuksia sää alkoikin iltaa vasten kirkastua.

Rannalla näimme Eivorin piipahduksen saarella.

Takana oli upea päivä. Pienessä mökissä oli ihanan lämmintä ja kotoista! Kuuntelimme radiota ja söimme. Radiosta kuului lähes yksinomaan pelkkää suhinaa, välillä vain jotain ruotsinkielistä rätinää.

Jurmoon ei missään nimessä kannata lähteä yhdeksi yöksi, vaan kaksi yötä on minimi, jos aikoo oikeasti ehtiä nauttimaan tästä erikoisesta saaresta. Mitä useampi yö, sen parempi.

Lumisateiden mentyä aukeni päiväinen maisema kauemmas. Näimme merikotkia varmasti enemmän kuin ihmisiä.

Jurmolla asuu vakituisesti muutamia ihmisiä. Lisäksi siellä asustelee muun muassa ylämaankarjaa ja alpakoita. Alpakat tassuttelevat vapaina pihapiirissä. Me saimme luvan käydä kurkkaamassa niiden kotia.

Nepä olivatkin varsinaisia hurmureita.

Alpakat tavattuamme siirryimme Jurmon loppumattomille kivirannoille katselemaan kiviä. Jokainen harmaa kivennupukka jäkälineen on toinen toistaan kauniimpi. Kivien ihaileminen, katsominen, koskeminen ja kuunteleminen samalla, kun meri pauhaa vieressä, on meditatiivista puuhaa. Siinä vierähtää helposti tunteja.

Sinä iltana nähtiin myös upea auringonlasku.

Jurmossa olen useasti käynyt, ja sinne aion vielä monta kertaa palata, vaikka matka onkin pitkä täältä Lapin lakeuksien keskeltä.

Jurmossa on jotain sellaista, mitä missään muualla ei voi kokea. Siellä silmät kirkastuvat, ja sieltä lähtiessä kaipuu on mielessä jo ennen kuin Eivor saapuu noutamaan matkaajia kyytiinsä takaisin mantereen tuntumaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=6644502.962084416, E=197579.03199596817.

Jutun tarina ja kuvat ovat maaliskuun 2014 puolivälistä.

Lue lisää:

Artikkelimme kesäisemmästä Jurmosta
Jurmon kotisivut
M/S Eivor

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.