Poronpolku Lopella, poroja vain nimeksi

Lähdin porokoirani kanssa Lopelle poronpolulle etsimään etelän poroja. No, eihän siellä tietenkään poroja ollut kuin reitin nimeksi, mutta paimennettavien sijaan löytyi vallan mainiot patikkareitit. Reittejä yhdistelemällä saa 30 kilometrin mittaisen vaihtelevan vaelluksen.

Poronpolku on saanut nimensä jo 1960-luvulla, kun alueelle siirrettiin Sallasta 10 poroa Hankkijan koeruokintaa varten. Poluilla kulkijat pääsivät tutustumaan pohjoisen eläimiin, ja kun poroista vuonna 1974 luovuttiin, niin nimi jäi ja polkua kutsutaan yhä Poronpoluksi.

Komion luonnonsuojelualueen infotaulu

Vuosittain syyskuun viimeisenä viikonloppuna Poronpolku ry järjestää alueella Poronpolku-tapahtuman. Tapahtuman ansiosta maastossa on pysyvä viitoitus, ja sen avulla patikkareitin voi kulkea myös osissa, omina rengasreitteinä.

Tapahtumassa reitit ovat 5, 13, 18, 24 ja 30 kilometriä, ja näiden merkinnät löytyvät Poronpolun reittikartalta sekä maastosta. Koko reitistö on merkitty maastoon tolpilla, joiden päässä on Poronpolku-merkki, tai tolpan pää on sininen. Tapahtuma-ajankohtana lähtö on pohjoisessa Riihisalon matkailukeskukselta, mutta muuten lähtöpisteeksi voi valita myös eteläisemmän Luutaharjun, Komion luonnonsuojelualueen pysäköintipaikan.

Tapahtumapäivän erikoisuutena pidemmillä reiteillä on kapulalossi ja venekuljetus Marskin Majan kohdalla, jossa Poronpolku ylittää Puneliansalmen. Muina aikoina ylitystä ei pääse tekemään, vaan jos haluaa poiketa patikalla Marskin Majalla, joutuu kulkemaan edestakaisen matkan.

Tapahtuma järjestetään vuonna 2016 25. syyskuuta, ja tämä vuosi onkin juhlavuosi, sillä vuorossa on 50. Poronpolku-tapahtuma. Viime vuonna reitillä pyöräiltiin ensimmäinen Poronpolun polkaisu, ja se saa jatkoa myös tänä vuonna.

Komion luonnonsuojelualue

Lähdin liikkeelle Komiolta, ajatuksena kiertää niin pitkältä kuin tuntuu hyvältä. Alkuun kuljin Luutaharjun Samon reittiä, joka on 6,5 kilometrin mittainen ympyräreitti alkaen ja päätyen Komion parkkialueelle. Alkuun reitti oli leveää metsätien pohjaa, mutta muuttui kapeaksi poluksi laskeutuen pienen lammen rantaan.

Lukkolampi

Kyltti rannassa kertoi kyseessä olevan Lukkolampi. Lampi on kasvamassa hiljakseen umpeen, kun rantakasvusto ja rahkasammaleiden matto valtaa lampea.

Lukkolampi (1)

Lammelta polku jatkui mäkeä ylös, ja kohta edessä oli kulotusalue. Luonnonsuojelualueella tehdään tämän ja ensi vuoden aikana luonnon ennallistamiseen tähtääviä kulotuksia. Kulotusalue oli tarkkaan rajattu, ja tuli näytti tosiaan pysyneen halutulla alalla. Oli mielenkiintoista nähdä tällainen alue ihan vierestä.

Kulotus (2)

Jatkoin Komionvuoren näköalapaikalle, josta Samon reitti kääntyy Luutaharjun suuntaan, ja toisaalle erkanee Poronpolun viitoitus pohjoiseen päin kohti Iso-Malvan järveä. Hämeen Järviylänkö -kartassa vuodelta 2000 on reitti merkitty kulkemaan Iso-Malvan länsipuolta, mutta suunta on korjattu järven itäpuolelle. Uudemmassa kartassa on luvattu korjata reittikuvaus.

Komionvuorella

Vaikka koko reitti on merkitty hyvin maastoon, on matkassa syytä pitää myös karttaa, jotta pystyy paikallistamaan, missä ja mitä polunpätkää on kulkemassa.

Komionvuorella

Polku jatkui kohti Komionlampia, joiden rannalta löytyi leiri- ja tulipaikka. Ristinsielua ei näkynyt missään, niinpä sain nautiskella eväskahvit aivan omassa rauhassa. Reitti kulki lammen toiselle rannalle ja siitä eteenpäin metsäautotietä pitkin. Ympärillä oli upea kuusikko, kuin satumetsä. Kuivien kuusenoksien takaa näkyi jotain isoa ja tummaa… Liikkuikohan se… Ei, nökötti paikallaan kuten kannot yleensä tekevät.

LIIKKUUKO SE...?

Saavuin seuraavien lampien äärelle. Yölammit luki kartassa, ja maastossa oli Poronpolkujen risteys. Päätin kääntyä reitille, joka johti takaisin Luutaharjun suuntaan. Polku nousi harjulle, ja sen molemmin puolin kulki metsäautotie. Reitti laskeutui tien varteen, ja tässä kohden näkyi myös Paaran patikka -reitin merkintöjä. Tuntui, että täällä on varsinainen reittien sekametelisoppa. Poronpolku ja Paaran Patikka ovat osa Hämeen Ilvesreittiä, jonka pituus on reilut 200 kilometriä. Kaikkia näitä polkuja yhdistelemällä saisi tehtyä siis aikamoisen vaelluksen.

Kalaton-lammella koiruus kävi vilvoittelemassa ja tankattiin vähän mustikoita. Taas noustiin harjulle, kapealle Hirvenharjulle. Upeaa kangaspolkua, jota oli kiva kävellä.

Hirvenharjun upea polku

Poronpolku on myös maastopyöräreitti ja voin kuvitella, kuinka mieletöntä tällaista polkua on ajaa. Kohta edessä olikin alamäki, ja millainen alamäki! Jyrkkä kuin mikä, ja kyltti varoittikin erittäin vaarallisesta kohdasta. Kävellen selvisin alas, koiruus kulki kiltisti remmissä ja istui välillä odottamaan, että mamma selviää kaatumatta hihnan päässä.

Fillarilla en ikinä uskaltaisi tätä mäkeä laskea. Kun pääsin alas ja katsoin kulkemaani reittiä, niin huomasin, että muutaman kymmenen metrin päästä olisikin tullut rappuset osan mäkeä alas! Jyrkkä mäki oli maastopyöräilijöiden reitti, ja portaat on tehty kävelijöitä varten. Olin vain seurannut ensimmäisiä maastomerkintöjä, jotka ohjasivat mäkeä alas kohti Luutasuota.

Tosi jyrkkä alamäki

Mäki päättyi vehreän, laajan kuopan reunaan. Jääkauden aikana iso jäälohkare lienee jäänyt tähän, ja kun se on lopulta sulanut, on paikalle syntynyt kuoppa, suppa. Täällä kohtasin myös ensimmäiset vastaantulijat, kaksi maastopyöräilijää. He seurasivat älypuhelimella fillarireittiä ja olivat lähteneet kiertämään reittiä väärään suuntaan. Kerroin edessä olevasta jyrkästä mäestä ja toivottelin hyvää matkaa.

Näkötorni?

Jatkoin matkaa ja totesin olevani alkumatkalla näkemäni kulotusalueen toisella puolella. Kohta nousin jälleen mäen päälle. Siellä pahkainen mäntyvanhus vahti kulkijan tietä, joka kartan mukaan meni näkötornille. Mitään tornia ei paikalla kuitenkaan ollut, vain pieni aukea ja kohdalla oleva kylttikin totesi lukijalle, että hämmästelet varmaan ’näkötornia’. Onko paikalla koskaan ollutkaan oikeata näkötornia vai mikä jekku tämä oikein on?

Luonto elää ja muuttuu

Tätä pohdiskellen jatkoin matkaa ja laskeuduin mäeltä Luutasuon pitkospuille.

Luutasuon pitkokset

Suon tuoksu valloitti, samoin etäällä näkyvä Luutalammi ja sen rannalla oleva tulipaikka. Eikä taaskaan ketään missään! Sain kahvitella tänään jo toisen kerran omassa ylhäisessä yksinäisyydessä, vain koira seuranani. Mitä ylellisyyttä! Taukopaikalta olikin sitten lyhyt matka takaisin autolle ja parkkipaikalla kohtasin viimein muitakin retkeilijöitä.

Luutasuon tulipaikka

Vähän jäi mieltä kaivelemaan pohjoisen puolen Riihisalon alue, niinpä poikkesin siellä kiertämässä erikseen viiden kilometrin lenkin. Tämä siksikin, että halusin nähdä reitin varrella olevan Pirunlinnan. Se on valtavien kivijärkäleiden muodostama luonnonmuodostelma. Näiden jääkauden sulamisaikaisten siirtolohkareiden alle on muodostunut pienimuotoinen luola ja väliin jää kapeita tiloja.

Pirunlinna

Poronpolun tapahtuman reittikartasta selvisi, että muodostelma on lähes 10 metriä korkea ja leveyttäkin sillä on 20 metriä. Huiman erikoinen paikka, jota kannattaa käydä katsomassa, vaikkei itse reiteille lähtisikään. Pirunlinnalle on lyhyt kävelymatka läheiseltä tieltä. Poronpolun tapahtumapäivänä täällä on myös järjestettyä toimintaa.

Pirunlinnan jylhät lohkareet

Rakastan kangasmaastoa, suorarunkoisia mäntyjä, havujen peittämiä polkuja ja tiheitä kuusikoita. Tätä löytyy Poronpolulta, ja mikä parasta, täältä löytyi rauhaa.

Kartta. N / lat : 6729864, E / lon : 352733

Pirunlinna kartalla. N / lat : 6735688, E / lon: 346253

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.