Ajalta, jolloin teitä ei ollut – Telatien pitkospuut johtavat kylästä kylään Lapin takamailla

Suur-Teuravuoma on jättiläismäinen aapasuoalue, joka sijaitsee Kolarin kunnassa Länsi-Lapissa. Teuravuoma on alueen suurin suo ja pinta-alaa sillä on yli 7000 hehtaaria! Kaiken kaikkiaan suoalue käsittää noin kymmenen yli 1000 hehtaarin kokoista suota, sekä tämän lisäksi useita pienempiä suorykelmiä. Kokonaisuudessaan tämä massiivinen aapasuoalue on kooltaan 35 000 hehtaaria, ja se kuuluu myös osittain Natura 2000 -ohjelmaan.

Suur-Teuravuoman alueella on lisäksi 13 järveä, 80 kilometrin pituinen Naamijoki sekä yli 150 lähdettä. Teuravuoma ja siellä kulkeva historiallinen Telatie on siis jokaisen suo- ja luontomatkaajan unelmakohde!

Teuravuoman Telatie – Pitkospuita pitkin kylästä kylään

Teuravuoman Telatie on Suur-Teuravuoman suoalueen reunamilla sijaitsevia kyliä yhdistävä pitkospuureitti. Alun perin reitti on rakennettu jo vuonna 1878 Venäjän keisarillisen senaatin myöntämällä rahoituksella 11 kilometrin pituiseksi.

Nykyään tämä soiden halki kulkeva pitkospuureitti poikkeaa hieman alkuperäisestä, ja sille voi lähteä tallustamaan kolmesta eri lähtöpisteestä. Nämä sijaitsevat Teurajärvellä, Kurtakossa sekä Venejärvellä. Luontoon.fi –sivustolla on koottu tarkemmat ajo-ohjeet lähtöpisteille.

Vanhin osuus Telatiestä on Kurtakon ja Venejärven välinen reitti, vaikkakin tuosta aivan alkuperäisestä reitistä on vain osia jäljellä. Telatie on ollut aikoinaan ahkerassa käytössä – sitä pitkin ovat patikoineet niin postinkantajat kuin kyläläisetkin. Pitkospuureitti on ollut tärkeässä roolissa yhdistämässä teittömien taipaleiden päissä sijaitsevia kyliä sekä marjastus- ja kalastusapajia. Lisää historiaa Telatiestä voit käydä lukemassa Museoviraston sivuilta.

Teurajärveltä kohti Saarijärven laavua

Me päätimme lähteä tutkimaan Suur-Teuravuomaa lyhyellä parin tunnin patikoinnilla eräänä marraskuisena sunnuntaina. Lähtöpaikaksi valitsimme lähimpänä Kolarin kirkonkylää sijaitsevan lähtöpisteen Teurajärvellä. Matkaa sinne kertyy noin 15 kilometriä, josta viimeiset neljä ajetaan kylätietä pitkin. Tien päässä odottavat parkkialue, opastetaulut sekä pitkospuiden alkupiste.

Juuri ennen lähtöporttia reitiltä voi poiketa ensimmäiselle laavulle sekä tutkimaan 1800-luvulta peräisin olevaa asumusta.

Tölli kannattaa käydä vilkaisemassa, sillä se on täynnä vanhan ajan tavaraa ja sen hämäryys, koleus ja ahtaus pistävät miettimään niitä menneiden aikojen realiteettejä. On ne meidän esi-isät olleet sitkeästä puusta veistettyjä!

Itse pitkospuut puolestaan mutkittelevat ensin Teurajärven rantaa pitkin, puiden ja käkkäräisten vaivaiskoivujen keskellä. Pitkospuiden lähtöpisteen infotaulussa oli ilmoitettu pitkospuiden huonosta kunnosta ja siitä, että niitä korjataan parhaillaan. Korjaustyöt on aloitettu Kurtakon lähtöpisteeltä, ja niitä on viime kesänä purettu noin 400 metrin matkalta. Tarkoituksena on linjata reitti uudestaan ja rakentaa tuliterät pitkospuut kesän 2017 aikana.

Pitkospuiden huono kunto kävi ilmi kun jo alkumatkasta osa laudoista pomppi ja keikkui askeleen alla. Kannattaakin kaverin kanssa retkeillessä pitää ainakin yhden pitkospuun mittaa välinä, jotta välttyy ponnulauta-hutiaskelluksilta. Pääosin pitkospuut ovat kuitenkin ihan käveltävässä kunnossa, vaikkakin muutamia tuhoutuneita lautoja kieltämättä matkalla näkyi.

Reitin merkintätavat vaihtelevat polun varrella. Joillakin osuuksilla on sinisiä nauhoja ja suopätkillä puolestaan tolppia. Kesällähän tämä ei ole ongelma, koska rekeilijä kulkee pääosin näkyvillä pitkospuilla, mutta talven tullen lumikenkäilijän tai hiihtäjän kannattaa tarkkailla merkintöjä huolellisesti.

Vastaamme ei tullut ristin sielua koko retken aikana, eikä reitillä myöskään näkynyt ihmisen kulkemisen jälkiä edellisiltäkään päiviltä. Hauskaa oli kuitenkin huomata, että pitkospuut ovat tästä huolimatta olleet vallan ahkerassa käytössä. Metsän eläinten tassunjäljet nimittäin kuvioivat reittiä heti alkumatkasta lähtien.

Noin kilometrin jälkeen tulee vastaan lintutorni. Me päätimme ohittaa sen alkumatkasta, sillä tämän kertainen tutustumisemme Teuravuomaan oli edestakainen reitti. Kääntöpisteemme oli 4,5 kilometrin päässä lähtöpisteeltä sijaitseva Saarijärven laavu.

Lintutornin jälkeen reitti seurailee edelleenkin Teurajärven laitamaa kunnes kääntyy itse suoaluetta kohden. Tässä kohtaa reitillä ei ole pitkospuita, vaan se kulkee ojan laitamaa ja kyltit varoittavat paannejäästä. Sitä oli jo näin alkutalvenkin päivinä muodostunut jonkin verran polulle, joten kulkijan kannattaa talvella liikkuessa olla tarkkaavainen tällä osuudella.

Pitkospuut kulkevat metsäsaarrekkeiden ja risuisten mätäsalueiden halki. Suota ja rämeikköä oli toki havaittavissa ympärillämme, mutta pikkuhiljaa matkan edetessä alkoi mieleen hiipiä ajatus, että milloin se oikea jättiläissuo alkaa? Silmänkantamattomiin levittäytyvän aavan sijaan reitti kulki lähinnä pienempien suoaukeiden läpi.

Eläimiä tai lintuja ei matkallamme näkynyt, ja vaikutti kuin olisimme yksin koko maailmassa. Kirpeä pakkasilma tuntui raikastavan koko kehon, ja reipas liikunta piti paikat lämpiminä. Varsin mieltä tyynnyttävää ja rauhoittavaa, täytyy myöntää.

Saarijärven laavu

Tuuheiden mättäiden ja sankemman metsän peittämän metsäsaarekkeen läpi patikoituamme saavuimme laavulle, josta aukesivat näkymät seuraavalle laajalle suo-alueelle. Olimme päättäneet patikoda vain tähän asti tällä reissulla ja istahdimme syömään eväitä sekä ihastelemaan hiljaista luontoa ympärillämme.

Laavu oli mukavan kokoinen, lähellä oli puuvaja sekä vedenottopaikka ja varustuksena oli makkaratikkuja sekä nokipannu. Kahvia ei ollu tullut tällä kertaa mukaan, mutta kieltämättä olisi ollut kiva nauttia kuppi kuumaa juotavaa, sillä kirpeä pakkasilma alkoi hiipiä iholle pysähdyksen aikana.

Käännyimme siis lopulta kannoillemme ja lähdimme marssimaan takaisin kohti Teurajärveä. Matkalla pysähdyimme vielä lintutornille, johon kiipesimme katsomaan maisemia. Pilvinen ilma väritti harmaaksi koko alueen. Olisi ollut mukava tietää, näkeekö paikalta Ylläksen alueen tunturit jos taivas olisi ollut selkeä ja horisontti kirkas.

Nyt tyydyimme tarkkailemaan talven pauloihin rauhoittunutta suoluontoa ja kuuntelemaan äänentöntä maisemaa.

Loppusanoiksi voisi mainita, että olisi ollut mielenkiintoista jatkaa Saarijärven laavulta eteenpäin tutkimaan Teuravuoman suoalueen muita osia. Tällä kertaa tämä pätkä oli kuitenkin vallan sopiva ja voin lämpimästi suositella suoretkeä Saarijärven laavulle päiväretkikohteena.

Meidän täytyi jättää Teuravuoman muihin osiin tutustuminen seuraavaan kertaan, jolloin lähtöpaikaksi voisikin valita vaikka Kurtakon tai Venejärven pisteet. Ottaen huomioon Suur-Teuravuoman jättimäisen koon, meidän lyhyt päiväretkemme teki vain pinta-raapaisun tähän avaraan retkeilykohteeseen, mutta hienoa on, että tutkittavaa jää toisellekin kertaa!

Teurajärven parkkialue kartalla. Tasokoordinaatit N=7474484, E=373046.

Saarijärven laavu kartalla. Tasokoordinaatit N=7473436, E=375954.

Vierailuajankohta 6.11.2016

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.