”Minä seison metsässä paljain jaloin ja nautin siitä että olen.”

Paljaiden jalkojen alla tuntuu pehmeä metsän maa. Siinä askeleiden pohjana lepäävät suloisena mattona ne, jotka viime kesänä kukoistivat. Ne on talvi nyt taivuttanut, mutta okran lomasta uudet vihreät jo kurkistelevat, uskaltaako tähän Lapin luontoon nousta tänä vuonna laisinkaan.

Pitäisi useammin kävellä metsässä paljain jaloin. Iholla tuntuu hyvältä, fyysinen ja henkinen yhteys maahan on suora. Pehmeät pudonneet lehdet ja hennot versot kutittavat, mutta kaiken alla tuntuu äiti maan jämerä ja vankkumaton voima.

Illan viileä puhkuu iholle kuin tuulahduksina. Tuoksu on kylmä ja täyteläinen, puhtaan luonnon tuoksu.

Kiveliöitä peittelee vino valo. Tummien oksien ja valkoisten runkojen lomasta tunkeva keskiyön oranssi aurinko saa silmut ja versot näyttämään hykerryttävän vihreiltä. Koira ei hauku eikä käki kuku, vain metsä liikkuu ja sinitiaispari sujahtaa kelossa olevaan pesäänsä.

Minä seison metsässä paljain jaloin ja nautin siitä että olen.

Keskiyön aurinkoon ei kyllästy koskaan.

Sodankylässä 6.6.2017, keskiyö

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *